Joululomalla keskustelin lukioon pyrkivän tyttäreni kanssa siitä, millaista opiskelu on korkeakoulussa. Hän pohti, miten korkeakoulu ohjaa ja kannustaa opiskelijoitaan kestävään tulevaisuuteen. Kestävän kehityksen määritelmät vaihtelevat jonkin verran, mutta sen voi tiivistää tarkoittavan ihmisen hyvinvoinnin toteutumista siten, että tulevillakin sukupolvilla on hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävässä tulevaisuudessa ei siis eletä tulevien sukupolvien kustannuksella. Nuorille ilmastonmuutos ja globaalit haasteet maapallon kantokyvyssä ovat merkityksellisiä asioita. He toivovat nykyhetkeltä tukea siihen, miten tulevaisuuden haasteista voi selvitä.
Koulutus on voimakkain ase maailman muuttamiseksi, sanoi Nelson Mandela.
Koulutus, tiede, tutkimus ja innovaatiot ovat kestävän kehityksen ydintä. Koulutuksella edistetään tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia, parannetaan naisten ja lasten asemaa, vähennetään köyhyyttä ja edistetään talouskasvua. Koulutus tuo osaamista ja inhimillistä pääomaa.
Tunnetaidot, medialukutaito, kierrätyskulttuuri ja luontokasvatus ovat hyviä esimerkkejä jo olemassa olevista, kestävää kehitystä tukevista toimista koulujen arjessa. Näitä vastuullisia kansalaistaitoja opetellaan alakoulusta alkaen, ja vahvistetaan korkeakouluissa myös osana jokaisen omaa arkea. Toimia pitää olla muuallakin kuin ruohonjuuritalossa. Esimerkiksi oppilaitosten vastuullisuusasiat tai oppimisympäristöjen merkitys on toimijuuden vahvistamisen kannalta oleellista. Näinä aikoina, kun jokainen pohtii omaa energiankulutustaan, niin mikäpä olisi mielenkiintoisempaa, kuin esimerkiksi seurata oman oppilaitoksensa sähkönkulutusta seinään kiinnitetyltä näytöltä?
Unescon julkaiseman Agenda 2030 mukaan oppilaitosten toimintakulttuurin on tuettava sitä, että opimme, miten elämme, ja elämme, miten opimme.
Nuorten vaikutusmahdollisuudet globaaleissa asioissa vaativat ohjaukselta ymmärrystä maailman kestävyyshaasteista ja keinoista vaikuttaa asioiden kehityskulkuun. Tarvitaan tietoa, asenteita ja arvoja yhteisiin kestävyystekoihin. Unescon julkaiseman Agenda 2030 mukaan oppilaitosten toimintakulttuurin on tuettava sitä, että opimme, miten elämme, ja elämme, miten opimme.
Ohjauksen pysyttävä mukana muutoksessa
Ohjaustyössä sosiaalista kestävyyttä voi edistää vahvistamalla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, tukemalla osallisuutta ja edistämällä terveyttä ja hyvinvointia. Näin me jo toimimme. Ohjauksen tulevaisuuden näkymät ovat jatkuvassa liikkeessä. Ohjaustyössä ei ole mahdollisuutta jäädä paikoilleen, vaan täytyy ennakoida, pysyä mukana. Ohjauksen pitäisi olla ehkä jopa hieman edellä tulevaisuusajattelussa. Ohjauskeskusteluissa puhutaan valinnoista ja arvoista, ajatuksista opiskeluista, tulevaisuudesta ja työelämästä. Onko ohjauksen ajattelussa tietoisesti mukana kestävyys? Voiko uraohjaukseen ja opintojen ohjaukseen tuoda näkökulmaa vastuullisesta kehityksestä ja kestävyydestä ilman oletusta, että se on ”vihreää ajattelua”?
Jatkuva oppiminen on osaamisen edellytys. Ohjauksella tuetaan valmiuksia oman tulevan ammattialan tarkasteluun kestävän kehityksen näkökulmasta. Ohjauksen toimijoiden roolin vahvistaminen ja yhteistyön rakentaminen yhteisesti määritellyille arvoille ja suunnalle on vahvan ohjaustyön pohjalla. Ohjauksella tänään tuetaan tulevaisuuden kestäviä osaajia.