Olen voinut tehdä hyvinvointiani tukevia valintoja esimerkiksi käyttämällä työmatkaan kuluneen ajan lenkkeilyyn. Jaksamiseni on kohentunut. Oletko huomannut, että tänä aikana hyvät kuulumiset eivät ole sosiaalisesti yhtä suotavia kuin huonot?
Kohta vuoden olemme eläneet erikoista koronan aiheuttamaa etäaikaa. Alkuajan hämmästelyn ja päivittelyn tilalle on selkeästi noussut ihmisten psyykkistä pahoinvointia korostava puhe, jota moni myös tiedostamattaan arkipuheessaan viljelee. Oletko huomannut, että saatat keskusteluissa keskittyä ainoastaan koronatilanteen aiheuttamiin negatiivisiin seurauksiin?
Pahoinvointipuhe itsessään on myös tarpeellista, koska maailmanlaajuinen kriisitilanne on tällä hetkellä tosiasia. Kriisitilanteessa erilaiset, myös negatiiviset reaktiot ovat väistämättömät. Tutkimustuloksista kuitenkin viestitään usein negatiivinen edellä. Tiedämme, että negatiivisuus myy, mutta piiloon jää se toinen totuus. Tutkimuksin on todettu, että monet opiskelijat voivat huonosti etäaikana. Samalla jää huomiotta havainto siitä, että moni voi tilanteeseen nähden hyvin tai jopa paremmin kuin ennen.
Downshiftaus on yleistynyt kuin itsestään, tehdyn kiireen ihannointi on vähentynyt.
Luomme maailmankuvaa ja arkitodellisuutta kielen, puheen ja mielikuvien avulla. Käyttämämme kieli muokkaa ajatuksiamme ja ajatuksemme vaikuttavat käyttäytymiseemme. Tämän mekanismin kautta jatkuva pahoinvointipuhe vääristää mielikuvaamme maailmasta ja alamme suhtautua elämäämme sen kautta. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla asioista kerromme ja muistammeko suhteuttaa arkikokemuksemme.
Saatamme alkaa toimia sisäisen puheemme ja sisäisten mielikuviemme mukaisesti, jolloin omia hyvinvointitekoja vähätellään. Uutisoinnin ja keskustelun keskittyminen pelkästään kriisin negatiivisiin seurauksiin voi aiheuttaa jopa syyllisyyttä siitä, että kokee elämäntilanteensa parantuneen.
Voiko olla, että omaa hyvää elämäntilannetta yritetään jopa vähätellä tai piilotella?
Uutisointi pelkästään pahoinvointi edellä ei edistä asioita. Pahoinvoinnin rinnalle olisi syytä tuoda myös hyvinvoinnin ilmiöitä, kuten lisääntynyt jaksaminen, keskittymiskyvyn paraneminen, ajankäytön parempi hahmottaminen ja lisääntyneet itsensä johtamisen taidot. Pandemia-arjen tuomiin haasteisiin pystytään vastaamaan kehittämällä ja parantamalla perustoimintoja. Erilaisilla toimintatavoilla turvataan arjen toimivuutta ja aikataulujen pysyvyyttä. Toimintatavat eivät ole välttämättä vaatineet edes suuria muutosaskeleita: monelle on merkityksellistä se, että kysytään mitä kuuluu.
Erityisesti korkeakouluyhteisöissä on tietoa, taitoa ja voimaa keskustelun tasapainottamiseen ja suhteuttamiseen. Käyttämämme kielen tulisi olla ratkaisukeskeistä eli sen tulisi vellomisen sijaan hakea heti ratkaisuja havaittuihin ilmiöihin. Toivomme keskustelua, joka huomioi pahoinvoinnin hyvinvointia ohittamatta.
Oletko sinä huomannut vähätteleväsi omaa hyvinvointiasi korona-aikana? Tuntuuko sinusta, ettei poikkeusajan hyvistä puolista tunnu luontevalle puhua? Keskustele aiheesta artikkelin kirjoittajien kanssa LinkedInissä!