Pelillisyyttä on haluttu tuoda osaksi niin opetukseen kuin työelämään monistakin syistä. Onhan pelaaminen hauskaa, se aktivoi ihmisen tekemään asioita ja yleensä ryhmässä pelattavat pelit opettavat kuin huomaamatta ryhmätyötaitoja ja sosiaalisia taitoja.
Pelillistäminen on näkynyt mm. työelämätaitojen opettelussa. Pakopelit ovatkin saaneet paljon positiivista palautetta toimivuudeltaan esimerkiksi työelämän metataitojen opetuspelinä.
Pakopeleissä voidaan toimia täysin simuloidussa ympäristössä tai mielikuvitusmaailmassa mutta samat elementit toistuvat; pelaajat saavat välitöntä palautetta toiminnastaan saadessaan lukon auki ja he joutuvat yleensä toimimaan yhdessä läpäistäkseen pelin loogisen päättelykyvyn pulmat yhdessä miettimällä tai konkreettisesti toimimalla yhdessä, esimerkiksi painamalla yhtäaikaisesti huoneen jokaisen nurkasta löytyvää nappulaa.
Mihin kaikkeen pelillistetyt kokonaisuudet taittuvat?
Näkyykö tulevaisuudessa työpaikka, jonka perehdytyksessä pelataan yksi peli ja työnkuvaan astuessa perehdyttäessä työtehtävien kokonaisuuden hahmottamiseen toinen peli ja työyhteisön kehittämispäivässä pelataan ryhmänä yhteisön kehittämiseen tähtäävä peli?
Pelillisyyden vaikuttavuuden tarkastelu on hyvä pitää mielessä, kun lähdetään suunnittelemaan pelillistettyä kokonaisuutta. On hyvä kysyä itseltään, miksi haluamme pelillistää ja mitä sillä pyritään saavuttamaan? Mitä arvoa tai lisää pelillisyys tuo? Palautteen keruu on tärkeää ja samalla pohtia toimiiko pelillistetty kokonaisuus halutulla tavalla tai onko pelisuunnittelussa jotakin parannettavaa.
Pelillistettyjen kokonaisuuksien toimivuudessa voidaan tarkastella montaa asiaa. Pelillistetty kokonaisuus tulisi olla suunnittelultaan käyttäjälähtöinen, mielenkiintoinen ja alustavalinnoilta, sisällöltä sekä rakenteeltaan toimiva kokonaisuus. Kun pelisuunnittelu on tehty ja todettu hyvin toimivaksi, on tärkeää palauttaa mieleen, että saavutetaanko tällä toimintatavalla se vaikutus, mitä toivottiin?