Perehdyttää, ei perehdyttää, perehdyttää, ei perehdyttää…

Ravintoloiden henkilöstö koki mullistusta koronapandemian paineessa ja tarve uusien työntekijöiden perehdyttämiselle kasvoi ennen näkemättömälle tasolle.

Useat alalla pitkään työskennelleet henkilöt vaihtoivat työtä, täyssulkujen ja lomautusten aikana. Hiljaista tietoa ja osaamista alalta kaikkosi runsaasti ja tuon syntyneen reiän paikkaaminen nopealla aikavälillä on ollut lähes mahdotonta. Uusia tulokkaita on kuitenkin ravintola-alalle löytynyt ja kauppa käynyt kuluneen kesäkauden aikana mallikkaasti.

Perehdyttämisellä vaikutusta sitoutumiseen

Monesta organisaatiosta kuului keväällä, että useita henkilöitä on palkattu tiimiin ilman aiempaa kosketusta alaan. Tilanne ei kuitenkaan sesongin osalta ole mitenkään eriskummallinen, aina on porukkaan otettu tuoreita kasvoja oppimaan ja kasvamaan osaksi organisaatiota. Jostakin me kaikki olemme uramme aloittaneet.

Vallitsevassa tilanteessa vain niitä ns. vanhoja työntekijöitä on tulokkaisiin verrattuna vähemmän, eli vuorossa tapahtuvaa perehdytystä ja työnopastusta on haastavampi järjestää. Tilanne oli varmasti kaikilla toimijoilla ennakkoon tiedossa jo hyvissä ajoin, mutta kesän kokemuksista osalta työnantajista tämä oli hieman päässyt unohtumaan.

Palvelualojen erityispiirteenä on asiakasrajapinnan paine, jota esimerkiksi prosessiteollisuudessa ei ole lähes laisinkaan. Mitä lähempänä olemme asiakasta, sitä helpommin pienet virheet tai epävireys näkyvät asiakkaalle. Edellä mainitusta syystä on erityisen tärkeää, että työntekijät on perehdytetty ja työnopastettu hyvin.

Toimiminen asiakasrajapinnassa heikosti työhön opastettuna ja perehdytettynä tuottaa vahvaa henkistä painetta, joka vaikuttaa työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Selviytyminen päivästä toiseen ja epätietoisuudessa työskentely, eivät varmasti nosta halukkuutta jatkaa alalla.

Digitaalista sekä henkilökohtaista perehdytystä

On ensiarvoisen tärkeää, että perehdytyksellä ja työnopastuksella uusi tulokas tai työtä vaihtava henkilö saadaan hitsattua osaksi työyhteisöä ja organisaatiota. Meidän jokaisen pitää tietää, kenelle ja miksi teemme työtämme, kuka kantaa riskin ja ottaa vastuun.

Perehdyttäminen ja työnopastus vaatii resursseja ja niitä on organisaation pystyttävä osoittamaan. Liian usein edelleen kuulee, että voisitko pikaisesti opastaa tai perehdyttää tämän henkilön siinä omien hommien sivussa. Kiireessä ilman suunnitelmaa perehdytetty ihminen ei integroidu organisaatioon, on helposti siirtymässä kohti uutta ja taas tulee tarve rekrytoida.

Uudet perehdyttämistä helpottavat ratkaisut ovat tulleet myös palvelualalle käyttöön. Hyvin suunniteltu ja organisaation näköinen digitalisoitu perehdytyksen kokonaisuus auttaa uutta tai uuteen työhön siirtyvää henkilöä omaksumaan tarvittavaa tietoa helposti.

Perinteistä perehdyttäjän ja työnopastajan roolia ei kuitenkaan voida sivuuttaa, vaan tietyt asiat käydään läpi vielä tulevaisuudessakin normaalisti ihmisten välillä, jotta työntekijät integroituvat organisaatioihin ja tuntevat oikeasti kuuluvansa työyhteisöön.

Digitalisoitu materiaali on helposti saavutettavaa ja siihen voidaan palata, kun askarruttava asia kesken työpäivän alkaa vaivaamaan. Saatavuus ja saavutettavuus ovat digitaalisten ratkaisuiden suurin etu.

Koko organisaation kunnia-asia

Yhteenvetona voidaan todeta, että perehdyttäminen on koko organisaation asia – ilman tarvittavaa resurssia, perehdyttäjää, työnopastaa, uutta työntekijää ja häneltä kerättyä palautetta ei jatkumoa synny. Laadukkaan ja helposti saavutettavan perehdytyksen tuloksena saadaan pysyvyyttä, tulosta ja työhyvinvointia.

Virtuaalinen työnopastus ja perehdyttäminen -hankkeen aikana olemme tehneet huomion, että asia herättää paljon keskustelua ja tunteita. Alasta riippumatta meillä kaikilla on muistoja työpaikkojen ensimmäisistä työpäivistä, jonka vuoksi juuri niihin tulisi panostaa. Positiiviset muistot jäävät elämään ja kertovat hyvää kieltään organisaatiosta tulevaisuuden työntekijöille.

Pin It on Pinterest