Kymi osakeyhtiöltä tammikuussa 2022 saatu apuraha oli alun perin tarkoitettu Pietarin matkaa varten, mutta maailmanpoliittisen tilanteen muututtua raha päätettiin apurahan antajan luvalla muuttaa länsinaapurin rikkaaseen ja suomalaisia monin tavoin koskettavaan kulttuuriperinteeseen tutustumiseen.
Matkalla kolmatta vuosikurssia opiskelevasta REKV20SV-ryhmästä olivat mukana matkan järjestäjänä Elisa Kotkamaa, Kati Kananen, Elisa Kotkamaa, Janne Kurki, Emma Niemelä ja Jutta Pajala.
Matkalla mukana olevat opettajat olivat restauroinnin koulutusvastaava Jari-Pekka Muotio, Diego Carlozzo, Marja-Liisa Sirén-Huhtinen ja allekirjoittanut.
Perinnerakentamista ja oopperan lumoa
Laivan saavuttua Tukholmaan ajoimme keskustassa, Birger Jarlsgatanilla sijaitsevaan Gysingen perinnerakennusliikkeeseen. Ryhmämme vierailusta Gysingen liikkeeseen ei ollut ilmoitettu henkilökunnalle etukäteen, mutta asiantunteva myyjä ilahtui silminnähden suomalaisesta restauroinnin opiskelijoiden ryhmästä ja esitteli meille myymälätilaa ja tuotteita. Hän myös keitti ryhmälle kahvit ja järjesti kädenkäänteessä jokaiselle lahjapussin. Myymälä on Gysingenin kaupungissa sijaitsevan Gysinge centrum för bygnadsvård -yrityksen Tukholman toimipiste, jossa myydään Gysingenissä valmistettuja perinnerakentamisen tuotteita pintakäsittelyaineista, materiaaleista ja tapeteista sisustustuotteisiin.
Toisen yritysvierailun kohteeksi valikoitunut perinnekantamisen ja -sisustamisen liike oli Sekelskifte – tidtypisk bygg & inredning, joka sijatsee Gysingen liikeen lähistollä, Karlavägenillä. Liikkeessä myydään erityisesti 1800- ja 1900-luvun vaihteen tyylejä mukailevaa, uustuotantona tehtyä sisustustavaraa, kuten heloja, vetimiä ynnä muuta pientarviketta sekä myös kylpyhuonekalusteita, tapetteja ja sisustustuotteita.
Tulopäivän iltana matkaohjelmaan kuului Sweeny Todd – The Damon Barber of Fleet Street musikaali Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa (Kungliga Operan). Oopperan on perustanut Kustaa III ja ensimmäinen esitys siellä on ollut 1773.
Oopperan kustavilainen interiööri on hyvin kaunis ja hyvä esimerkki aikansa oopperarakennuksesta, joskin sen myöhemmissä korjauksissa vaikuttaa käytetyn myös moderneja materiaaleja. 1700-luvun teatteriin on asennettu huippumoderni lavastus- ja valaistustekniikka. Musikaalin lavastus olikin erittäin vaikuttava ja tehokeinot vertahyytäviä – musikaalin hengen mukaisesti.
Makaaberia musikaalia katsoessa mieleen nousi eräs toinen dramaattinen tapahtuma maaliskuulta 1792, jolloin Kustaa III:tta ammuttiin oopperan naamiaisissa. Hän kuoli saamiinsa vammoihin kolme viikkoa myöhemmin (Ks. Virrankoski 2001, 337). Naamiohuveja kerrakseen!
Tukholman suomalaisessa kirkossa
Tiistaina 7.3. suuntasimme Tukholman historialliseen keskustaan, jossa päivän kaksi tutustumiskohdetta sijaitsevat. Ensimmäinen kohteemme, Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkko sijaitsee aivan kuninkaanlinnan vieressä, osoitteessa Slottsbacken 2B, C. Kirkkoa ja seurakunnan toimintaa ryhmällemme esitteli kirkon diakonia-assistentti Maija Toivola. Kirkon historia on erittäin kiinnostava. Rakennuksen on suunnitellut barokkiarkkitehti Göran Josuæ Adelcrantz niin sanotuksi pallotaloksi, eli pallopelihalliksi, jossa myös toisinaan esitettiin teatteriesityksiä. Rakennusvuodet olivat 1648–1653. Vuodesta 1725 rakennus on kuitenkin toiminut kirkkona, sillä tuolloin Tukholman suomalainen seurakunta osti sen kirkkotilakseen kuningas Fredrikin suostumuksella. (Suomalainen kirkko 2018.)
Kirkon keskeisestä sijainnista huolimatta se on varsin huonosti tunnettu suomalaisten turistien keskuudessa. Tämä kohde kannattaa painaa mieleen, etenkin jos kesällä vierailee Tukholman vanhassa kaupungissa ja kuninkaanlinnassa, sillä kesäisin Tukholman suomalaisessa kirkossa järjestetään suosittu kesäkonserttisarja. Tukholman seudulla asuvat suomalaiset tuntevat kuitenkin kirkkonsa hyvin, ja siellä järjestetäänkin jumalanpalvelusten lisäksi runsaasti erilaista toimintaa. Kirkko toimii myös seurakuntakeskuksena.
Kuninkaanlinnan saleissa
Tukholman suomalaisessa kirkossa vierailun ja kevyen ruotsalaistyyppisen lounaan jälkeen ryhmämme vieraili barokkityylisessä kuninkaanlinnassa (Kungilga Slottet), jossa aikaa kului useita tunteja. Yleisölle avoinna oli juhlakerros ja paraatipuolen tiloja, joissa tutustuimme muun muassa Ruotsin ritarikuntien kunniamerkkien näyttelyyn. Kyseisenä päivänä ei valitettavasti ollut mahdollista saada opastausta linnan tiloihin, mutta hyvän kirjoitetun informaation varassa sai selkeän käsityksen niin kokonaisuudesta kuin yksityiskohdista.
Kuninkaanlinnan suunnitteli Nicodemus Tess nuorempi ja rakennustyöt vei loppuun Carl Hårleman (Edustuskerrokset s.a.). Linnan sisustus on säilynyt hyvin 1700-luvulta lähtien, joten interiöörien kerrosteisuus ja yksittäisten esineiden runsaus ottaa kävijältä luulot pois; kaikkea ei millään ehdi katsoa useankaan käyntikerran aikana. Restaurointialan opiskelijalle kuninkaanlinna on todellinen aarreaitta. Kiinnostavien huonetilojen ja taide- sekä käyttöesineiden lisäksi näimme tanssiaissalissa konservaattorin työssään. Hän työskenteli telineillä korkealla katonrajassa puhdistamassa kattolistojen kuviointien kultauksia. Hänen kanssaan olisi ollut mielenkiintoista keskustella, mutta emme halunneet häiritä hänen intensiivistä työskentelyään.
Kuninkaanlinnaan tutustumisen jälkeen söimme Mäster Samuelsgatanilla sjijaitsevassa Prinsen-nimisessä ravintolassa ruotsalaistyyppisen kolmen ruokalajin illallisen, joka kuului viralliseen matkaohjelmaan ruotsalaiseen ruokakulttuuriin tutustumisena. Tukholmalaisessa ravintolamaailmassa käsitteeksi muodostunut Prinsen on toiminut vuodesta 1897, ja se tunnetaan erityisesti kulttuuriväen kohtaamispaikkana ja taitelijaravintolana (History s.a.). Ilta päättyi tunnelmalliseen maaliskuiseen lumisateeseen, joka aiheutti seuraavaksi päiväksi suuren yllätyksen tukholmalaiselle – ja ryhmämme matkaohjelmaan muutoksia. Niistä kerron artikkelisarjan toisessa osassa.
