Covid19-pandemian aikana opinnot siirtyivät pääosin verkkoympäristöön ja tämän seurauksena opiskelijoiden kiinnittyminen opiskeluyhteisöön heikentyi. Osalla opiskelijoista tämä on vaikeuttanut opintojen edistymistä ja pidentänyt opiskeluaikoja. Tässä tekstissä pohdimme opiskelijoiden ryhmäyttämisen merkitystä oppimisen tukemiseen ammatillisessa ja korkea-asteen opetuksessa.
Turvallisen ryhmän merkitys
Ryhmään kuuluminen on yksi inhimillisiä perustarpeita ja ryhmän ulkopuolelle jäämistä voidaan kuvata henkisellä tasolla jopa elämän ja kuoleman kysymykseksi (Pietilä 2021). Ihmisen kehityksessä sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä sekä ihmisen psykofyysisen että sosiaalisen kehityksen kannalta. Lapsetkin tunnistavat kokemustietona oppimismahdollisuuksien ja sosiaalisten kontaktien yhteyden hyvään elämään (Tuukkanen 2020, 20).
Aikuisilla opiskelijoilla ryhmäyttämiseen tulee kiinnittää erityistä huomioita, koska heidän menneisyytensä repussa voi olla kiusatuksi joutumisen ja ulkopuolelle jäämisen kokemuksia. Näillä on vaikutusta ryhmään kiinnittymiseen ja ryhmän muodostumiseen sekä tätä kautta oppimiseen.
Parhaimmillaan opiskelijaryhmässä on turvallista olla oma itsensä ja oppia positiivisessa yhteishengessä ja vertaistuella. Ryhmäyttämisellä voidaan rakentaa turvallista yhdessä toimimisen ja oppimisen ilmapiiriä.
Ryhmän työskentely opiskeluympäristössä vaatii kehittyäkseen opettajan ohjausta. Opettajajohtoisella ryhmähengen kehittämisellä on todettu olevan positiivinen vaikutus opiskelijoiden akateemiseen pärjäämiseen ja kognitiivisten suoritusten paranemiseen (Kutnick & Berdondini 2009).
Ryhmän muodostumisvaiheessa on hyvin harvinaista, että ryhmäytyminen edistyisi positiivisesti ilman jonkinlaista ohjausta (Pietilä 2021).
Jokaisella opiskelijalla tulee jossain vaiheessa eteen tilanne, jossa motivaatio opiskeluun laskee. Tällöin vertaisryhmät ja muut opiskelijat voivat houkutella tulemaan koululle, vaikka itse opiskelu tuntuisi sillä hetkellä välttämättömältä pakolta (Niemelä 2013).
Yhteisöllisyys itseohjautuvuuden osana
Itseohjautuvuus on keskeinen ajatus henkilökohtaisen opintosuunnitelman taustalla. Itseohjautuvuuden voidaan nähdä rakentuvan neljästä elementistä: omaehtoisuus, kyvykkyys, yhteisöllisyys ja hyväntahtoisuus.
- Omaehtoisuus (autonomia) tarkoittaa toimintaa oman vapaan tahdon mukaisesti ilman ulkoista pakkoa, mikä mahdollistaa sisäisen motivaation synnyn.
- Kyvykkyys viittaa ihmisen tunteeseen oppimisesta, osaamisesta ja aikaansaannoskyvystä.
- Yhteisöllisyys liittyy ihmisen tarpeeseen pitää yhteyttä toisiin ihmisiin, mikä luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.
- Hyväntahtoisuuden elementillä tarkoitetaan ihmisen tarvetta tehdä hyvää muille, välittää heistä ja nauttia toisten auttamisesta. (Deci & Ryan 2000; Martela 2020.)
Itseohjautuvuusteoria kuvaa näin myös turvallisen ryhmän merkitystä ja tukea oppimiselle.
Opiskelu on tavoiteorientoitunutta toimintaa, joka etenee ryhmän kaksoistavoitteen kautta. Toisaalta opiskelijoilla on voimakas asiatavoite, joka on oppiminen ja tutkinnon valmistuminen. Toisaalta ryhmässä on aina myös tunnetavoite, jonka ylläpitäminen joko edistää tai estää asiatavoitteen saavuttamista. Tunnetavoite pitää sisällään ryhmän jäsenten tuntemukset toisiaan kohtaan ja yhteistyötaidot. (Repo-Kaarento 2008.)
Toisin kuin usein saatetaan ajatella, myös aikuisopiskelijoille ryhmän ilmapiiri ja vertaistuki ovat tärkeitä tekijöitä itseohjautuvuuden kannattelemiseksi.
Kun ryhmä pääsee riittävän turvallisen tilan tasolle, mahdollistuu pintatasoa syvällisempi oppiminen. Turvallisessa ryhmässä uskalletaan kokeilla, esittää mielipiteitä, osallistua keskusteluun ja altistaa itsensä sellaiseen tilaan, jossa ei tarvitse pelätä epäonnistumista. Ilman tällaista tilaa vertaisryhmän dialogi, oppiminen ja ammatillinen kasvu voivat jäädä pinnalliselle tasolle.
Opinnäytetyön tuloksia ryhmäyttämisestä opettajan työkaluna
Ryhmäyttämisessä ei ole kysymys ainoastaan opiskelijoiden turvallisuuden tunteesta tai kiinnittymisestä opintoihin. Honkakosken (2020) KSAO:lle (nyk. Eduko) toteuttamassa opinnäytetyössä opettajat kuvasivat, että ryhmäyttämiseen panostamisen myötä he oppivat tuntemaan uudet opiskelijansa aiempaa nopeammin.
Eräs opettaja kertoi, että ei ole koskaan oppinut ryhmäläistensä nimiä niin nopeasti, kuin kyseisenä vuonna. Opettajat havaitsivat myös oppineensa tuntemaan ryhmäläisiä syvemmällä tasolla saaden selville asioita, joita ei muuten olisi tullut ilmi.
Vastaavan opettajan tai kouluttajan kokeminen turvalliseksi ja luotettavaksi henkilöksi voi olla merkityksellistä esimerkiksi tilanteessa, jossa opiskelija kohtaa kriisin henkilökohtaisessa elämässään. Tällaisessa tilanteessa opintojen lopettamisen sijaan opiskelija uskaltaa ehkä kertoa asiansa opettajalle, voi tehdä yhdessä opettajan kanssa muutoksia opiskelusuunnitelmaansa ja tarvittavan tuen saatuaan lopulta valmistuttua.
KSAO:n opettajat huomauttivat myös, että opiskelijaan tutustuminen ryhmäyttämistilanteissa heti opintojen alussa auttaa henkilökohtaisen kehittämissuunnitelman tekemistä ja opiskelijan yksilöllisen polun suunnittelemista. Opiskelijoilla voi olla esimerkiksi sellaista osaamista, joka jää piiloon pelkän keskustelun kautta, vaikka sen tunnistaminen edistäisi opintoja.
Miten mahdollistetaan ryhmäytyminen
Pedagogisina ratkaisuina turvalliseen ryhmätyöskentelyyn ammatillisessa ja korkea-asteen opetuksessa voivat toimia muun muassa Problem Based Learning (ks. Heikkinen 2014) tai tiimioppiminen, joissa opiskelu on organisoitu pienryhmissä tapahtuvan strukturoidun yhteistoiminnallisen lähestymistavan mukaisesti.
Ammatillisessa koulutuksessa on hyvä panostaa myös siihen, että ryhmäytys toteutettaisiin opiskeltavaan alaan niveltyen. Yksi KSAO:n opettajista kuvasi Honkakosken opinnäytetyössä:
Opiskelijat tykkäsivät [ammatillisten tutkinnonosien sisällön kautta toteutetuista tehtävistä], koska odotetuinta oli yhdessä tekeminen alakohtaisesta näkökulmasta toteutettuna”.
Hyvin suunnitellulla ja toteutetulla ryhmäyttämisen metodilla voi edistää turvallisen ryhmän ilmapiirin kehittymistä nopeastikin. Sen sijaan ryhmäyttämisen sivuuttaminen vaarantaa hyvän opiskeluilmapiirin muodostumisen ja opiskelijoiden kiinnittymisen opiskeluun.
Ryhmäyttämisen ohjaaminen vaatii myös opettajalta taitoa. Osaamaton ryhmäyttäminen voi näyttäytyä irralliselta leikiltä ilman selkeää tavoitetta. Opettajien on hyvä kantaa vastuuta opiskelijoiden ryhmäyttämisestä tutoreiden rinnalla.
Haasteena on verkkovälitteisen opetuksen lisääntyminen ja yksilölliset opiskelupolut, jolloin oppilaitoksessa tapahtuvat livetapaamiset tutussa ryhmässä ja vuorovaikutus tauoilla jäävät vähiin.