Työkykyinterventioiden vaikuttavuus -tietopaketissa on nostettu esiin terveellisten elintapojen edistämiseen, työergonomiaan, työstä palautumiseen ja työkykyjohtamiseen liittyviä tutkimuksia ja työkykyä tukevia toimenpiteitä. Vahvin näyttö myönteisistä terveyteen ja työkykyyn kohdistuvista vaikutuksista on terveellisten elintapojen edistämisellä työpaikoilla, yksilölähtöisellä stressinhallinnalla, osasairauspäivärahalla sekä korvaavan työn mallilla ja työn muokkauksella.
Yhdessä ja yhdistämällä
Työpaikan johdon ja työyhteisön välisellä sosiaalisella tuella sekä työyhteisön kannustuksella on motivaatioita vahvistava vaikutus käyttäytymisen muutoksiin pyrittäessä. Työkykyinterventioiden vaikutuksia tehostaa riittävän useat tapaamiset ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi sekä työntekijöiden osallistaminen interventioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tutkimuksissa käy ilmi, että parhaiten interventioista hyötyvät ne, joiden työhyvinvointi on jo lähtökohtaisesti korkealla tasolla.
Monikomponenttiset eli erilaisia toimenpiteitä yhdistävät interventiot havaittiin usein yksittäisiä toimenpiteitä vaikuttavimmiksi, esimerkiksi työympäristön, työtapojen, työaikojen ja yksilön elintapojen yhtäaikainen kehittäminen. Työpaikan kulttuurin muutosta voidaan vaikuttavimmin tukea usean tason yhdistävillä toimilla eli sekä yksilöön, työyhteisöön että työhön ja organisaatioon liittyvillä toimenpiteillä.
Johtamalla tuloksiin
Onnistuneen työkykyjohtamisen tunnuspiirteitä ovat osapuolten yhteistyö, toimenpiteiden kohdistuminen työkykyriskeihin, yhteistyötä estävien tekijöiden ratkaiseminen ja työkykyjohtamisen strategisten tavoitteiden näkyminen käytännössä. Työyhteisön hyvinvointia ja psykososiaalista ympäristöä voidaan parantaa kehittämishankkeilla. Työilmapiirikyselyiden toteuttaminen säännöllisin väliajoin voi vahvistaa myönteistä lopputulosta. Työntekijöiden aktiivinen osallistuminen työyhteisön kehittämistoimintaan puolestaan parantaa kokemusta esihenkilötyöstä ja tiedonkulusta.
Esihenkilöillä on merkittävä rooli työhyvinvoinnin ja työkykyjohtamisen käytännöissä. Johdon toimintamalleilla ja lähiesihenkilöiden koulutuksella on tutkimuksen mukaan vaikutusta erityisesti pitkien sairauspoissaolojen vähentämisessä. Työhön kytkeytyvässä varhaiskuntoutuksessa vaikutukset syntyivät yhteistyössä eri toimijoiden kesken ja keskeistä on esimiehen aktiivinen osallistuminen työn muokkaukseen.
Kun tehdään päätöksiä työhyvinvointia ja työkykyä tukevista toimenpiteistä tai rahoituskohteista, on tiedostettava, että olemassa oleva tutkimusnäyttö on osin vinoutunutta. Eniten tutkimusta on tehty yksilötason toimenpiteistä. Syynä yksilökeskeisyydelle on muun muassa se, että yksilötason toimien vaikuttavuutta on helpointa tutkia ja todentaa.
Elintapainterventiot, fyysisen ergonomian kehittäminen ja yksilölähtöinen stressinhallinta voivat tuottaa myönteisiä kustannusvaikutuksia. Tutkimusten mukaan kustannushyödylliset työkykyinterventiot sisältävät vahvan tuen työkavereilta, esihenkilöiltä ja korkeimmalta johdolta. Näissä työkykyinterventioissa on otettu huomioon työntekijöiden yksilöllisiä tarpeita, ja ne ovat mahdollisimman laajasti työntekijöitä osallistavia. Sen sijaan kustannushyödyltään heikommaksi arvioiduissa toimenpiteissä nousee esille keskijohdon ja ylemmän johdon osallistumisen ja tuen puuttuminen, toimenpiteiden huono vastaavuus työntekijöiden yksilöllisiin tarpeisiin sekä osallistujien pieni tapaamisten määrä.
Johtopäätöksiä
Kun tehdään päätöksiä työhyvinvointia ja työkykyä tukevista toimenpiteistä tai rahoituskohteista, on tiedostettava, että olemassa oleva tutkimusnäyttö on osin vinoutunutta. Eniten tutkimusta on tehty yksilötason toimenpiteistä. Syynä yksilökeskeisyydelle on muun muassa se, että yksilötason toimien vaikuttavuutta on helpointa tutkia ja todentaa.
Jatkossa on tarpeellista suunnata kehittämis- ja tutkimustyötä toimenpiteisiin, joilla pyritään vaikuttamaan yksilötasoa laajemmin työyhteisö-, työyksikkö- ja organisaatiotasoilla. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, että työntekijöiden työhyvinvointia, työkykyä ja terveyttä arvioidaan yhä edelleen usein oire- ja työkyvyttömyyskeskeisesti esimerkiksi sairauspoissaolojen avulla, vaikka viime vuosina positiiviset työkykymittarit ovatkin lisääntyneet.
On tärkeä tiedostaa, että tutkimustiedon ja näytön puuttuminen ei välttämättä tarkoita kaikissa tapauksissa vaikutusten puuttumista. Kyseessä voi olla uudehko toimenpide tai toimintamalli, jota ei ole vielä tutkittu riittävästi. Lisää tutkimusta tarvitaan muun muassa työyhteisötason kehittämisestä ja työkykyjohtamisesta, työstä palautumiseen kohdistuvista toimenpiteistä, työn joustoista sekä erilaisten toimenpiteiden kustannusvaikutuksista.
Tutkitun tiedon valossa työpaikoilla kannattaa toteuttaa työntekijöiden työkykyä ja työhyvinvointia tukevia työkykyinterventioita, sillä niillä voidaan vahvistaa työntekijän sekä henkistä että fyysistä työkykyä ja terveyttä. Työn tuottavuuteen vaikuttavista tekijöistä henkilöstön työhyvinvointi ja työkyky ovat tärkeimpien joukossa.
Mintissä -hankkeen Työkykyinterventioiden vaikuttavuus -tietopaketti lähdetietoineen löytyy hankkeen nettisivuilta.