Hoitoala on jo useamman vuoden kärsinyt työvoimapulasta ja lähitulevaisuudessa työvoimapulan on arvioitu pahenevan entisestään. Suomessa on arvioitu, että vuoteen 2031 mennessä noin 25% sairaanhoitajista jää pois työelämästä. Työvoimapulaa lisäävät alan vetovoimaisuuden heikkeneminen, työhön sitoutumattomuus ja alalta poistuminen. Suomen sairaanhoitajien (entinen sairaanhoitajaliitto) työolobarometrissa todettiin sairaanhoitajien olevan tyytymättömiä omaa alaansa kohtaan, johtuen mm. heikosta palkkatasosta ja etenemismahdollisuuksista.
Työntekijän sitoutuneisuuden merkitys
Työntekijän sitoutuneisuus työyhteisöön ja -paikkaansa lisää yleistä työtyytyväisyyttä ja edesauttaa pysyvyyttä henkilökunnassa. Se myös lisää alan vetovoimaisuutta. Työelämässä on huutava tarve selvittää, mikä lisää hoitajien sitoutumista hoitoalan yksikköön ja työyhteisössä työskentelyyn, joka varmistaa hoitoalalla työskentelevien ja hoitoalalle valmistuvien hoitajien pysyvyyttä ja sitoutuneisuutta.
Kymenlaakson keskussairaalan päivystys haluaa edistää työntekijän sitoutumista yksikköön, lisätä uusien työntekijöiden sekä vahvistaa nykyisen henkilökunnan pysyvyyttä yksikössä. Päivystykseen työllistyy paljon uusia hoitajia työyhteisön runsaan vaihtumisen vuoksi. Päivystystä kiinnosti selvittää, mitä hoitoalan opiskelijat ajattelevat päivystyshoitotyöstä ja mitkä tekijät lisäävät hoitajien sitoutumista yksikköön. Aihetta lähdettiin tarkastelemaan Juuli Heikkilän akuuttihoitotyön YAMK-tutkinnon opinnäytetyössä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Kymenlaakson keskussairaalan päivystyksessä käytännön harjoittelussa olleiden sairaan- ja ensihoidon opiskelijoiden näkemyksiä päivystyshoitotyöstä ja yksikköön sitoutumista edistävistä tekijöistä. Opinnäytetyöhön haastateltiin kevään 2023 aikana kymmenen päivystyksessä harjoittelua suorittavaa hoitotyön opiskelijaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelulla laadullisella tutkimusotteella.
Päivystyshoitotyö kiinnostaa
Päivystyksessä käyty käytännön harjoittelu koettiin opiskelijoiden näkökulmasta monipuoliseksi ja kiinnostavaksi. Opiskelijat kuvailivat päivystyshoitotyön olevan vaativaa ja osaamista laajasti kehittävää työtä, joka lisäsi monella jo ennestään kytenyttä kiinnostuneisuutta hoitoalaa kohtaan.
Päivystys koettiin kiinnostavaksi työpaikaksi ja usea pitikin päivystykseen työllistymistä vahvana vaihtoehtona valmistumisen jälkeen. Käyty harjoittelu kehitti laajasti opiskelijoiden akuuttihoidon osaamista ja opiskelijoiden kädentaitoja.
Työpaikan ilmapiiri ja kollegiaalisuus ykkösenä edistämässä sitoutumista
Kaikilla opiskelijoilla oli selkeä näkemys sitoutumista edistävistä tekijöistä. Yksikköön sitoutumista tärkeimmäksi edistäväksi tekijäksi kuvailtiin kiistatta työpaikan yleinen ilmapiiri. Ilmapiirin tulee olla avoin ja positiivinen, jossa voidaan turvallisesti keskustella asioista. Kaikilla työntekijöillä tulee olla työyhteisössä tervetullut ja hyväksytty olo, kaikki otetaan joukkoon mukaan. Kollegiaalisuus takaa turvallisen ympäristön neuvon kysymiselle ja avunsaamiselle.
Töitä tulee tehdä yhdessä me-hengessä ja huolehditaan työkavereista.
Töitä tulee tehdä yhdessä me-hengessä ja huolehditaan työkavereista. Tiimityöskentelyn onnistuminen esittäytyi suuressa roolissa kollegiaalisuudessa. Työpaikan ilmapiirin merkitys koettiin niin tärkeäksi, että opiskelijat tuumasivat voivansa työskennellä ”vähän vähemmänkin kiinnostavassa työnkuvassa” jos ilmapiiri olisi hyvä.
Hyvän esihenkilötyön merkitys
Kiistatta oli selvää, että esihenkilöllä on suuri rooli olla vaikuttamassa yleiseen työpaikan viihtyvyyteen ja yksittäisen työntekijän kokemukseen yksiköstä. Esihenkilöltä odotetaan avoimuutta, rehellisyyttä, näkyväisyyttä ja tasapuolisuutta sekä luotettavuutta. Esihenkilön tulee olla tavoitettavissa ja ilmentyä helposti lähestyttävänä henkilönä.
Jokaisella työntekijällä on tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi yksilönä, vaikkakin opiskelijat tiedostivat, että esihenkilö ei välttämättä pysty kaikkia asioita ratkaisemaan tai pysty kaikille epäkohdille mitään suoranaisesti tekemään. Kaivataan kuitenkin sitä, että esihenkilöltä löytyy joustavuutta ja ymmärrystä eri elämäntilanteiden kohdatessa työntekijän.
Perehtymisen turvaaminen ja ammatillisen kehittymisen mahdollistaminen
Opiskelijat tiedostivat, mitä tukikeinoja yksiköllä tulee olla työskentelemisen aloittamista ja työuran jatkumisen tukemista varten. Työntekijälle tulee turvata kunnollinen ja kattava perehdytys. Perehdytyksen jälkeen työntekijälle tulee olla mahdollisuus kysyä ja varmistaa asioita työnteon ohessa työkavereilta. Opiskelijoilla oli ymmärrys siitä, että kaikkea ei voida perehdytyksen aikana oppia ja tuoda tietoon, mutta tulisi kuitenkin olla työkalut siihen, mistä tarvittavan tiedon löytää. Perehdytysajan jälkeen halutaan turva siihen, että apua on aina saatavilla.
Ammatillisen kehittymisen mahdollisuus lisää sitoutumista yksikköön ja sen mahdollistaminen rikastaa työtyytyväisyyden kokemusta. Valmistuvilla hoitajilla on tarve saada osaamisen vahvistamista ja varmistamista erilaisten koulutusten myötä tasapuolisesti ja säännöllisesti huomioiden työntekijän omat mahdolliset kiinnostuksen kohteet. Oppia ja osaamisen kehittämistä tulee taata myös kokeneille työntekijöille.
Työ- ja vapaa-aikaan vaikuttamisen mahdollisuus ja palkkaus
Työvuorosuunnittelun joustavuus ja omiin työvuoroihin vaikuttamisen mahdollisuus lisää tyytyväisyyttä työyksikköä kohtaan. Opiskelijat kokivat tärkeäksi sen, että työvuorosuunnittelussa löytyisi joustoa työntekijän oma elämäntilanne huomioiden.
Palkkauksen merkitys esiintyi myös haastatteluissa. Opiskelijoiden mielestä palkkaluokkaa tulisi määriytyä työn vaativuuden tulisi mukaisesti ja siinä tulisi näkyä vaativamman työnkuvan tuoma palkan lisäys.
Valmistuvat opiskelijat herättivät luottamusta tulevaan
Yhteenvetona voidaan todeta, että valmistuvien opiskelijoiden myönteinen asenne ja motivaatio hoitoalaa kohtaan vahvisti luottamusta tulevaan. Työelämässä on arjessa käsin kosketeltavissa hoitoalan ahdinko ja alalla on herännyt huoli, miten tästä eteenpäin ja mitä tästä vielä tulee? Huojentavaa ja rohkaisevaa on se, että yksikkötasolla ei tunnuta vaadittavan mitään suuria taikatemppuja rakentamaan alan elpymistä ja kirkastamaan vetovoimaisuutta.
Alalle valmistuvat hoitajat tuntuvat selvästi tietävän, mitä haluavat tulevalta työpaikalta ja työyhteisöltä. Heillä on myös tahtoa olla itse mukana tekemässä siitä parempaa. Kaikki hoitoalaan liittyvät seikat ja epäkohdat eivät ole yksittäisten yksiköiden hallittavissa, mutta se mihin yksikkötasolla voidaan vaikuttaa, tapahtuu jokapäiväisen työn ohessa. Parasta opinnäytetyöprosessissa oli opiskelijoiden haastattelut ja mahdollisuus olla kunniapaikalla todistamassa näiden tulevaisuuden työntekijöiden hyvää asennetta ja halua parantaa hoitoalalla työskentelemistä. Rakentakaamme kaikki omalta osaltamme työelämää paremmaksi!