Muistan olleeni mukana kulttuurisista ilmiöistä, kuten erilaisista taidemuodoista ammentavien hyvinvointipalvelujen hankesuunnittelupalavereissa jo 2010-luvun alkupuolella. Luovien alojen strategiaa alettiin rakentaa Kaakkois-Suomeen vuosina 2010–2012 luotsaamassani hankkeessa, jonka tulokset jäivät monelta osin elämään ja poikivat jatkoa useaan suuntaan (Mäkelä-Marttinen et al. 2012).
Nyt 2020-luvun taitteessa korkeakoulut ovat alkaneet kehittää kulttuurihyvinvoinnin koulutusta. Ensimmäisenä kulttuurihyvinvoinnin yamk-koulutuksen aloitti vuoden 2020 tammikuussa Turun ammattikorkeakoulu.
Xamkissa alkaa vuoden 2021 alussa kulttuurihyvinvoinnin koulutus, jonka painopiste on kulttuurihyvinvointipalvelujen tuottamisessa eli palvelumuotoilussa. Kulttuurihyvinvoinnin koulutukseen voivat hakea sosiaali- ja terveys- sekä kulttuuri- ja taidealojen pohjakoulutuksen omaavat henkilöt.
Koulutuksesta valmistuneiden tutkintonimikkeet ovat muotoilija yamk (60 op) sekä kunkin opiskelijan pohjakoulutuksen mukaan sosiaali- tai terveysalan yamk-tutkinto (90 op).
Esittelen tässä artikkelissa kulttuurihyvinvoinnin yamk–koulutuksen suunnittelun lähtökohtia ja tarkastelen taiteen ja kulttuurin monia muotoja, joille kulttuurihyvinvointipalvelut voivat rakentua.
Nopeasti mieleen nousevat erilaiset taideterapiat, mutta kulttuurihyvinvointi on laaja käsite, johon liittyy monenlaisia taiteen ja kulttuurin kentän lajeja ja toimintatapoja.
Kulttuurin kirjo on valtava, joten opiskelijoilla on mistä ottaa palvelujen kehittämisen ideoita. Osaamista myös tarvitaan laajasti ja monipuolisesti, kulttuurin koko laaja-alaisuus huomioiden.
Koulutuksella kohti pysyvää toimintakulttuuria
Xamkin uutta yamk-koulutusta suunnitelleeseen työryhmään kuuluu sekä kulttuuri- että sosiaalialan asiantuntijoita.
Ryhmää on luotsannut sosiaalialan ja toimintakyvyn edistämisen koulutusyksikön yliopettaja Tuija Suikkanen-Malin ja eritysasiantuntijana on suunnittelussa toiminut projektipäällikkö Piia Kleimola luovien alojen tutkimusyksiköstä. Muut suunnitteluryhmän jäsenet ovat yliopettaja Sari Ranta sosiaalialan ja toimintakyvyn edistämisen koulutusyksiköstä, lehtori Miia Heikkinen sosiaalialan ja toimintakyvyn edistämisen koulutusyksiköstä, lehtori ja kuvataiteilija Katariina Silvola kulttuurin koulutusyksiköstä, sekä allekirjoittanut.
Työskentelyn perustana on ollut yhteinen käsitys siitä, että koulutuksen monialaisuudella saavutetaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja että koulutuksen avulla luodaan pysyvää, kulttuuriin ja taiteeseen perustuvaa toimintakulttuuria hyvinvointialoille ja kulttuuripalveluihin – laajasti ottaen paremman elämän edellytyksiä kaikille yhteiskunnan jäsenille.
Kulttuurihyvinvoinnin edistämiseksi on tehty paljon ja hyvää työtä erilaisissa hankkeissa jo pitkään.
Hyviä toimintamalleja onkin jäänyt runsaasti elämään ja niistä voi lukea esimerkiksi 100 minuuttia taidetta -verkkosivustolta. 100 minuuttia taidetta -kampanjasta vastaa Taiteen edistämiskeskus.
Yksi hyvä esimerkki kulttuurihyvinvointia edistävästä toimintatavasta on Itä-Suomen Hyvinvointivoimala, jossa pyritään kehittämään kokonaisvaltaisia hyvinvointipalveluja ja jonka painopiste on juuri sosiaali- ja terveysalojen sekä kulttuuri- ja opetusalojen välisessä yhteistyössä (Voimala 2020).
Pysyvän rahoituksen puute on kuitenkin ongelma, joka katkaisee vielä liian usein hyvin alkaneen kehityksen. Kulttuurihyvinvoinnin palvelut ja taidetoiminta pitää saada rakenteisiin, jotta päästään luomaan jatkuvia käytänteitä pistemäisen hankerahoituksen sijaan. Kulttuurihyvinvointi ei saa olla harvojen oikeus. (Kuitu 2019.)
Parhaan väylän pysyvään toimintakulttuuriin tarjoaa alan korkeakoulutus, jonka kautta asian merkitys ja arvostus vakiintuu niin toimintakentälle kuin päättäjien ja rahoittajien ajatusmaailmaan.
Kulttuurihyvinvointipalvelut ovat ammattimaista toimintaa
Kulttuurihyvinvoinnin koulutuksen saaneet ovat kulttuurihyvinvointipalveluiden tuottamisen ja toteuttamisen ammattilaisia. He tuntevat palveluiden kirjon, suunnittelukeinot ja toteuttamistavat.
Ammattilaisuus vahvistaa toimintaa luodessaan tiedollista ja taidollista pohjaa palveluliiketoiminnan käynnistämiselle ja ylläpitämiselle sekä ansaintalogiikan perustelemiselle. Laajan asiakaskentän ja yhteistyötahojen tuntemus on alalla ensiarvoisen tärkeää.
Kulttuurihyvinvointipalvelut tuotetaan lähes aina yhteistyössä palvelun tuottajan, palvelun tilaajan ja erityisesti palvelun käyttäjän kanssa.
Palvelutuotteiden suunnittelu ja markkinointi tulee osata, mutta ennen kaikkea kyse on osallistavasta toiminnasta, jossa ollaan yhdessä taiteen ja kulttuurin äärellä.
On selvää, että sosiaali- tai terveysalan tai taiteilijan tai kulttuurintuottajan ammattitaito on kulttuurihyvinvointipalveluja tuottavan henkilön ammattitaidon pohjana. Asiakkaiden saattaminen taiteen äärelle, tietoisuuden levittäminen taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksista hyvinvoinnin lisääjinä sekä kyky tuoda taide ja kulttuuri oikealla tavalla ja oikeassa kontekstissa asiakkaalle, ovat niitä taitoja, joita kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisen tulee osata ammatillisen perusosaamisensa lisäksi.
Kulttuurihyvinvoinnin koulutus syntyy myös tarpeesta jäsentää kulttuurin koko kirjon hyödynnettävyyttä kulttuurihyvinvointipalveluita suunniteltaessa, sillä kulttuurisen tekemisen tai taidealojen hyödyntämisen kirjo on valtava.
Kuvataiteen, teatteri-ilmaisun, musiikin ja tanssin sekä muun liikunnan hyvinvointia tuottavat moninaiset tekemisen tavat ovat jo laajasti käytössä kulttuurihyvinvointipalveluissa. Valokuvausta käytetään monipuolisesti itsetuntemuksen ja terapian välineenä, laulamisen ja lausumisen, yleensä äänenkäytön henkisesti terapeuttinen ja fyysisesti hierova vaikutus tunnetaan laajalti.
Käsityöterapiassa hyödynnetään niin kovien kuin pehmeiden materiaalien avulla luomista. Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen jäsentää elämää ja voimaannuttaa traumaattisista kokemuksista. Luova kirjoittaminen on henkisesti virkistävää, onnistumisen kokemuksia antavaa, sivistävää ja resilienssia kasvattavaa. Yhteisöllisyyden virkistävä voima pääsee esiin niin yhteisen aterian kuin teatteriesityksen valmistelussa. Kulttuurihyvinvoinnin piiriin kuuluu yhtä lailla ruokakulttuurin vaaliminen ja kukkien asettelun taito kuin yleisesti luontokulttuurin elvyttävyys.
Kulttuurihyvinvointia on mahdollista kehittää mitä moninaisimmista lähtökohdista ja myös yhdessä erilaisten käyttäjäryhmien kanssa, kuten palvelumuotoilua tehdään. Kulttuurihyvinvoinnin koulutukseen kuuluvan Kulttuuripalveluiden konseptoinnin opintojakson tuotoksia odottaa jo nyt innokkaasti!
Kun elämää miettii ja katsoo ympärilleen sillä silmällä, ovat elämän ilmiöt luonnollisesti kulttuurin osatekijöitä ja myös tietoisesti kulttuuristettavissa eli muokattavissa kulttuurituotteiksi ja sitä myötä kulttuuripalvelutuotteiksi.
Kulttuurihyvinvointi on arjen hyvinvointia ja se kuuluu jokaiselle ihmiselle.
Sosiaali- ja terveysalojen sekä muotoilu- ja taidealojen yhteistyönä syntyvä koulutus mahdollistaa vankan tietoperustan kulttuurihyvinvointipalveluiden kehittämiselle empatiaa korostavan yhteissuunnittelun avulla. Eri asiakasryhmien mukana olo suunnittelussa takaa palveluiden soveltuvuuden ja toimivuuden. Hyvä arki syntyy aidossa yhteistyössä.