Vanhusten tulee saada sellaista hoitoa ja hoivaa, jota lait, asetukset ja vanhustenhuollosta annetut suositukset edellyttävät. Yhdeksi lääkkeeksi yhä kasvaviin haasteisiin asiakaskunnan lukumääräisestä lisääntymisestä ja hoitohenkilöstön riittämättömyydestä alkaen on esitetty teknologiaa. Tekniikan käyttöönotossa on kuitenkin mahdollisuuksien lisäksi suuria haasteita. Mitä laitteita kannattaa hankkia, paljonko niistä kannattaa maksaa, kuka niitä huoltaa ja kuinka niitä käytetään? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä vailla selkeitä vastauksia.
Eräs teknologian alalaji muodostuu sosiaalisista roboteista (social robots). Niille on ominaista, että ne kykenevät sosiaaliseen kanssakäymiseen. Puhutaan antropomorfismista, joka tarkoittaa käyttäjien tapaa ihmisenkaltaistaa robotteja. Tämä helpottaa robottien kanssa kommunikointia. Tapa on tuttu erityisesti heille, jotka puhuvat lemmikeilleen. PARO-hyljerobotti on usein käytetty esimerkki sosiaalisesti vuorovaikutteisesta robotista. Sen on todettu vähentävän ikääntyneiden potilaiden hoitajatarvetta, aktivoivan potilaita ja vähentävän tarvetta lääkityksille (Alho ym. 2018, 22).
Kysyntä ja kiinnostus sosiaalisten robottien käyttämiseen on erilaisissa hoitoympäristöissä jatkuvassa kasvussa. Silti alalla on edelleen varsin vähän tietoa niiden vaikutuksista ja soveltamisesta. Tietoa tarvitaan siitä, mikä toimii, missä tilanteissa ja miten. Tällaiset kysymykset tarjoavat vanhusten palveluita tarjoaville toimijoille lukuisia yhteistyön mahdollisuuksia esimerkiksi opinnäytetöiden muodossa.
Sosiaalisiin robotteihin suhtaudutaan epäilevästi
Sosiaaliset robotit voivat auttaa kaikenikäisiä. Vuorovaikutuksen lisääminen, hoitoon sitoutumisen kasvattaminen, terveysvalmennuksen seuranta ovat kaikki esimerkkejä siitä, kuinka robotin ei-tuomitseva oleminen voidaan kokea kannustavana. PARO-hyljerobottia on käytetty Japanissa maanjäristyksen uhrien rauhoittelussa, muistisairaiden hoivassa sekä lääkkeettömänä vaihtoehtona. Paroa on kokeiltu myös varhaiskasvatuksessa, myös Suomessa (Pilke 2018).
Tutkimuksissa on todettu eläinten kosketuksen ja läheisyyden saavan aikaan rauhoittavia vaikutuksia (GCFinland). Robotti lemmikkieläimenä vaatii vähemmän hoitoa ja on turvallinen käyttää.
Tutkimuksissa on todettu eläinten kosketuksen ja läheisyyden saavan aikaan rauhoittavia vaikutuksia (GCFinland). Lukuisista hyvistä eläinavusteisten menetelmien tuloksista huolimatta on todettava, että eläimet eivät aina sovi hoidettaville. Osa on allergisia ja toiset pelkäävät puremia. Lisäksi heikentynyt toimintakyky vaikeuttaa eläimen hoitamista. Sen sijaan robotti lemmikkieläimenä vaatii vähemmän hoitoa ja on turvallinen käyttää.
PARO-hyljerobotti on tutkimuksissa osoittanut etunsa, mutta silti sosiaalisen robotin käyttämisessä ollaan varovaisia, jopa torjuvia. Esimerkiksi kotihoidon henkilökunnan on todettu kokevan PAROn sopivan huonosti kiireiseen ja tarkasti ohjeistettuun kotikäyntiin. Vapaamman käytön kokeiluissa on kotihoidon työntekijöiltä kuitenkin saatu toisenlaista palautetta: erityisesti muistisairaiden koetaan hyötyvän PAROn käytöstä. (Hung ym. 2019.)
Oman haasteensa käyttöönotolle luo se, että robotin tarjoamista hoidettavaksi saatetaan pitää eettisenä kysymyksenä, jopa iäkkään ihmisen huijaamisena (ks. Ollila 2019, 243). Mikäli robotiikkaa käytetään ihmiskontaktien vähentämistarkoituksessa, koetaan se eettisesti riskiksi ihmisarvolle (Niemelä ym. 2017, 139).
Teknologian käyttökoulutusta on lisättävä
Sosiaalisten robottien käyttöönotto erilaisissa hoitoympäristössä on edelleen vähäistä. Keskeisiä esteitä ovat kustannukset ja työmäärä, ehkä koronan myötä myös mahdolliseen tartuntaan liittyvät huolet. Mikäli robotteihin suhtaudutaan vain kalliina leluina, on hoitohenkilöstölle kuormittavaa perustella niiden hankintaa säästöpaineissa kamppailevassa vanhustenhuollossa (ks. Melkas ym. 2020).
Koska PARO-robottihyljettä käytetään usein yksittäin tai pienryhmissä, koetaan laitteen hankintahinta suureksi. Tämä ei ole ainoastaan suomalainen ilmiö. Useissa ulkomaisissa tutkimuksissa on päädytty samaan tulokseen. Vain muutamissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa, Paro on sertifioitu apuväline, jonka hankintaan voi saada taloudellista tukea (Hung ym. 2019). Suomessa Paron hinta on noin 5000 euroa.
Teknologialla on kuitenkin taipumus paitsi kehittyä myös halventua. Taloudellisia seikkoja merkittävämmäksi saattaa nousta henkilöstön koulutus. Kaiken teknologian, myös sosiaalisten robottien, käyttöönottoa hidastaa asenne, jossa se nähdään henkilökunnan lisäkuormana. Asennemuutoksen lisäksi tarvitaan käyttökoulutusta sekä tietoa saavutettavista hyödyistä. Mitä enemmän kokemusta erilaisista roboteista kertyy, sitä myönteisempi on suhtautuminen robotteihin sekä yleisesti että hoitoympäristöön sovellettuna (Turja 2019).
Xamk on hankkinut geronomikoulutukseen PARO-hyljerobotin. Opetuskäytön lisäksi Xamk lainaa PAROa geronomiopiskelijoille projektiopintoihin ja opinnäytetyöskentelyyn. PAROn käyttö on ollut koronapandemian vuoksi vielä vähäistä.
Positiivista on, että opiskelijoiden teknologiakokeilut ovat ylittäneet uutiskynnyksen. Vanhustenhuollosta halutaan kirjoittaa myös myönteisiä uutisia.