Palvelumuotoilua voi hyvällä syyllä pitää yhteiskunnallisen muutoksen käynnistäjänä ja myös ylläpitäjänä, sillä se tarjoaa ratkaisuja paremman käyttäjäkokemuksen kehittämiseen ja sitä kautta parempaa asiakaskokemusta niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Tässä artikkelissa esitellään muutaman kiinnostavan konferenssiesitelmän sisältöä.
Catalysts for Change – Muutoksen käynnistäjät
Konferenssissa kuullut esitykset osoittivat, että palvelumuotoilu on otettu laajasti erilaisten palveluiden kehittämisen välineeksi ympäri maailmaa. Erinomaisina esimerkkeinä tästä oli muun muassa päätöspäivän viimeisen, ”sokerina pohjalla” keynote-luennoitsijan, brittiläisen Lou Downen esitelmä Bad services: Why most services are failing and what we can do to make them work.
Lou Downe on kirjoittanut suuren suosion saavuttaneen teoksen Good Services, ja hän on perustanut palvelumuotoilua opettavan yrityksen nimeltä The School of Good Services. Downe on työskennellyt pitkään myös muun muassa Ison-Britannian hallituksen suunnittelujohtajana, jossa tehtävässä hän oli lanseeraamassa palvelumuotoilua julkisten palveluiden suunnitteluvälineeksi.
Downe on erinomaisen innostava puhuja, jonka esittämät runsaslukuiset esimerkit siitä, miten ja miksi palvelu voi olla huonoa, valottavat eriomaisesti myös sitä, miten rakennetaan toimivia palveluita. Tällöin keskiössä on se, että käyttäjät otetaan aidosti mukaan suunnitteluun.
Hyvinä esimerkkeinä konferenssin annista voi nostaa esiin myös useat julkiseen terveydenhuoltoon ja mielenterveyspalveluihin liittyvät aiheet, sekä esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyvät avaukset.
Myös tekoälyn tuomaa muutosta pohdittiin Cameron Hansonin Augmented Intelligence: Using Generative AI in Participatory Design sekä Billy Seabrookin AI at your service –esityksissä.
Kummankin esitelmän anti tiivistyi näkemykseen, jonka mukaan tekoäly tulee olemaan muotoilun hyvä palvelija ja työväline. Ihminen ja ihmisille tekeminen tulee säilymään niin muotoilun kuin muunkin tekoälyä hyödyntävän inhimillisen toiminaan keskiössä.
Myös monimuotoisuuden huomioimista inhimillisessä toiminnassa eli inklusiivisyyttä pohdittiin esimerkiksi Pamela Meadin esityksessä Committing to accessibility and inclusion.
Merkille pantavaa on, että useissa esitelmissä korostui ymmärrettävän kielen merkitys palveluiden kehittämisen yhteydessä. Palveluiden saatavuuden ja käytettävyyden ongelmat kulminoituvat liian usein vaikeasti ymmärrettävään kielenkäyttöön (esim. juridiikan jargon, lattea ja mitäänsanomaton sanahelinä tai ohjeistuksien sekavuus) tai muutoin vieraannuttavaan kokemukseen.
Kanadalainen Christopher Kelly-Frère korostikin esitelmässään Serious Nonsense – Service Design needs to lighten up: Play & Curiosity as catalysts for system transformation sitä, että suunniteltaessa palveluja tulee maailma esittää ihmisille tuttuna ja ymmärrettävänä paikkana, jolloin leikkisä asenne on tärkeää: suunnittelukohteena olevaan asiaan tulee suhtautua ennakkoluulottomasti, leikkisästi ja luovasti. Tällöin päästään irti totutusta ja saadaan todellista ja vaikuttavaa muutosta yhteiskehittämisen kautta.
Sessessionistit, Humboldt-keskus ja Hansaviertel
Berliinin kaltaisessa suurkaupungissa on valtavasti nähtävää ja koettavaa, eikä Berliinin monikulttuurisuus koskaan lakkaa hämmästyttämästä. Tämä kertaisen Berliini-visiitin kulttuurikierrospäiväksi valikoitui keskiviikko, sillä tuolle päivälle suunnitellut konferenssin maksulliset ennakkotapahtumat olivat kaikki jo loppuunmyydyt.
Ensimmäiseksi suuntasimme museosaarelle Alte Nationalgallerie -taidemuseoon, jossa päähuomiomme kohteena oli 1800–1900-lukujen vaihteen tuolloisesta valtavirtataiteesta eli akatemiataiteesta erottumaan pyrkineen ryhmän, sessesionistien, töiden näyttely. Tämän liikkeen pääkaupunkeja olivat Wien, München ja tietysti Berliini.
Kuuluisimpia sessessionisteja olivat muun muassa Gustav Klimt, joka oli art noveu -tyylin kehittäjä, symbolisti Franz von Stuck ja impressionisti Max Liebermann. Nämä taiteilijat on nostettu esiin näyttelyn mainonnassa, mutta näyttelyssä oli valtava määrä muidenkin sessesionistiseen liikkeeseen, joka tunnetaan myös Münchenin koulukuntana, kuuluneita taiteilijoita.
Taidemuseoon oli varsin pitkä jono, mutta odotus kyllä palkittiin. Näyttely oli monipuolinen ja vaikuttava kokonaisuus.
Taidemuseovierailun jälkeen tutustuimme Humboldt Forumiin, joka on eräänlainen synergiakeskus. Humboldt Forum toimii yhteistyössä Humboldt-yliopiston kanssa järjestäen näyttelyitä ja tapahtumia. Valtavassa rakennuksessa on myös museoita, joista kävimme Berliinin varhaista historiaa esittelevässä arkeologisessa museossa.
Paikka muistuttaa monessa suhteessa Turun Åboa Vetusta, sillä rakennuksen paikalla on sijainnut sekä linna että luostari, joiden aikaisia perustuksia on kaivettu esiin ja asetettu näytteille niistä löydetyn esineistön kanssa. Museossa oli myös tyylikkäällä tavalla toteutettu virtuaalikierros historian tapahtumiin.
Kulttuuripäivän kolmas kohteemme oli Hansaviertel eli Hansakaupunginosa, joka alkuperäisesti on huvilakaupunki, mutta jonka yhteen osaan rakennettiin vuoden 1957 Interbau-arkkitehtuurinäyttelyn yhteydessä tuon ajan modernia arkkitehtuuria edustavia kerros-, rivi- ja omakotitaloja ajan huippuarkkitehtien suunnitelmien mukaan. Hansaviertel on Länsi-Berliinin sodan jälkeisen jälleenrakentamisen upea voimannäyte.
Kiertelimme alueella hyvän aikaan tutustuen ulkoa käsin muun muassa Alvar Aallon ja Valter Gropiuksen suunnittelemiin kerrostaloihin sekä esimerkiksi Arne Jacobsenin suunnittelemaan rivitaloon. Olisipa ollut mielenkiintoista päästä näihin rakennuksiin sisään, mutta ne toimivat yhä edelleen asuintaloina, joten vain ulkomuseokierros on mahdollinen.
Ensi vuonna Helsingissä!
Konferenssissa oli iloinen ja leppoisa tunnelma, ja tutustuimme siellä niin ulkomaisiin kuin kotimaisiinkin alan ihmisiin. Se on varmasti kaikkien konferenssimatkojen paras anti – LinkedIN-kontaktit lisääntyvät huimasti, ja ehkä yhteistyötä pääsee jatkamaan ja laajentamaan myöhemmin.
Berliinin konferenssin lopuksi julkistettiin seuraavan Service Design Global Conferencen pitopaikka, joka on…. yllätys, yllätys! Helsinki! Ensi syksynä tapaamme siis nyt tutuiksi tulleita sekä uusia palvelumuotoilun ystäviä Helsingissä.
Konferenssin loppubileissä aloimmekin jo Helsingin konferenssia järjestävien Service Design Network Finlandin edustajien kanssa kartoittaa sitä, miten Xamk voisi olla mukana syksyn 2024 konferenssin järjestelyissä.
Xamkilaiset Berliinissä
Xamkista palvelumuotoilun kansainväliseen konferenssiin (SDGC) osallistuivat tänä syksynä lehtorit Sanna Haapanen ja Mari Hämäläinen, TKI-asiantuntija Anu Vainio sekä allekirjoittanut.
Täysien konferenssipäivien ohella nelikkomme tutustui Berliinin kulttuuritarjontaan.