Kolme hoivayksikköä kehittää työtään
Time2Grow-hankkeessa ehkäistään hoitotyöntekijöiden loppuun palamista ja edistetään työhyvinvointia. Kun pohjatietoa kerättiin simulaatioin ja haastatteluin, vuorovaikutusongelmat nousivat vahvasti esiin. Kolmessa hoivayksikössä olemme nyt kokoontuneet keskustelemaan tuloksista sekä kehittämään työtä ja työyhteisöä. Vuorovaikutuksen haasteita on kuvattu ilmaisuilla ”oma asennoituminen”, ”tiedonkulku” ja ”positiivisen puheen ruokkiminen”. Toimiva viestintä lähtee yksilöstä: Miten puhun, kirjoitan ja tuotan tietoa? Kuulenko toisten viestit ja tulkitsenko ne rakentavasti? Miten viestintä vaikuttaa toimintaani?
Ideaseinä inspiroi viestimään
Palvelumuotoilun keinoin on päädytty kokeilemaan ideaseinää, johon työntekijät voivat viikon ajan kirjoittaa ideoitaan tiedonkulun parantamiseksi. Tarkoitus on, että nopeasti ja helposti toteutettavissa olevat ehdotukset laitetaan käytäntöön heti. Kaikkeen kehittämiseen ei siis tarvita laajoja työryhmiä ja pitkää aikajännettä.
Työntekijä tarkkailee tunteitaan
Toinen kokeilu on oman työn ja sen herättämien tunteiden tarkkailu ja kirjaaminen pieneen vihkoon, joka kulkee näppärästi työtakin taskussa. Tunteet on tiedostettava ja dokumentoitava; esim. syyllisyydentunteet voivat estää avoimen kommunikoinnin niin työtovereiden kesken kuin potilas-hoitajasuhteessakin. Vihkojen antia on tarkoitus hyödyntää myöhempien kokeilujen pohjana.
Positiivisen palautteen viikko innostaa kehittämään
Miten palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta voisi tehdä miellyttävämpää? Miten sen voisi saada näkyvämmäksi ja luontevammaksi osaksi suomalaista työkulttuuria? Paljon hyvää, konkreettista palautetta on jo olemassa: jauhopeukalo tuo leivonnaisia iltapäiväkahville, ja työkaverit auttavat toisiaan pyytämättä vaikkapa potilaan siirtotilanteessa. Yhdessä hoivayksikössä työntekijät kokeilevat antaa toisilleen viikon ajan myönteistä palautetta sekä suullisesti että kirjallisesti, ja he harjoittelevat myös sen vastaanottamista. Jääkö positiivisuuden henki elämään kokeiluviikon jälkeenkin?
Kirjaamiskäytännöt tukevat hoitoa
Potilastiedot raportoidaan nykyään useimmiten hiljaisesti eli kirjaamisen avulla. Käytännön ongelmia tiedonkulussa aiheuttaa tietokoneiden vähyys: aamuvuoron raportin kirjoitus on vielä kesken, kun iltavuoro jo tulee ja olisi valmis aloittamaan työt.
Teksti ei lihallistu toiminnaksi, jos sitä ei kukaan lue.
Parin koneen lisähankinnalla päästään vähän eteenpäin, mutta joskus kyse voi olla siitäkin, miten suhtaudutaan kirjaamiseen ja tekstien säännölliseen lukemiseen.
Palaverit palvelevat yli yksikkörajojen
Kehittämistyöpajoissa on puhuttu myös viikkopalaverien merkityksestä. Miten saadaan tieto välitettyä niille, jotka ovat vapaapäivällä? Yhdessä hoivakodissa hoitajat huomasivat, että sen eri yksiköissä tehdään paljon päällekkäistä työtä. Niinpä he voimaantuivat kokeilemaan kolmen yksikön yhteisiä suunnittelupalavereita juhlapäivien ja tapahtumien edellä.
Kehityskeskustelijat kävelevät kahvilaan
Kehityskeskustelujen koetaan kaipaavan kehittämistä, ja niissä on saatu hyviä tuloksia kävelypalavereilla. Kävellään yhdessä valittuja reittejä ja annetaan virkistävän hapen virrata aivoihin. Tähän voi vielä liittää palkitsevan kahvihetken idyllisessä lähikahvilassa. ”Joskus tilan muutos muuttaa kaiken”, oli innostunut kokemus eräästä yksiköstä.
Kehittäminen on helppoa ja motivoivaa!
Työyhteisöissä on siis saatu jo paljon aikaan. Palaute yhteisestä kehittämistoiminnastamme lämmittää: ”Nyt selkisi hankkeen tarkoitus ja ihanaa kun kyse on pienistä teoista, jotka itse voi toteuttaa… eikä mistään korkealentoisesta ja vaikeasta!”