Mitä voisimme tehdä, jotta emme pelkästään noudata yhdessä sovittuja menettelytapoja, vaan myös parantaisimme työoloja siellä, minne kosketuksemme ulottuu? Alkaako vastuumme vasta Xamkin ulkoporteilta, vai olisiko tarpeen tuijottaa myös omaan napaamme?
Työolojen turvaajat
Työelämän perusoikeuksista on pyritty sopimaan maailmanlaajuisesti jo vuodesta 1919, kun ILO – International Labour Organization, perustettiin ensimmäisen maailmansodan päättäneissä rauhanneuvotteluissa. ILO:n perustava ajatus oli ”Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on välttämätöntä maailmanlaajuisen, kestävän rauhan saavuttamiseksi”.
Sadan toimintavuotensa aikana ILO on saanut neuvoteltua valtioiden, työntekijöiden ja työnantajien kesken 185 työelämään liittyvää yleissopimusta ja lähes 200 suositusta. Niiden aiheet kertovat myös paikoitellen karua kieltään siitä, millainen todellisuus on meidän suomalaisen arkemme ulkopuolella.
Otsikoista löytyvät muun muassa lasten käyttäminen maataloustöissä, vähimmäispalkkojen määrääminen erityisesti kehitysmaat huomioon ottaen ja suositus lapsityön pahimpien muotojen kieltämisestä. Yleissopimusten kahdeksaan ydinsopimukseen on sitoutunut maailman 195 itsenäisestä valtiosta 187 ILO:n jäsenvaltiota.
Jäsenvaltiot toteuttavat sopimuksia laatimalla kansalliset lakinsa niiden mukaisesti.
Myös kansalaisjärjestöt, esimerkiksi Suomessa toimiva Finnwatch, tekevät työtä oikeudenmukaisten työolojen puolesta. Finnwatch tutkii yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia ja auttaa näin muita organisaatioita saamaan tietoa vastuullisesta toiminnasta ja määrittämään kestäviä toimintatapoja.
Vastuullisemmat hankinnat
Julkisten hankintojen vastuullisen kehittämisen tulisi edetä ympäristön suojelun, sosiaalisten ongelmien vähentämisen ja työelämän perusoikeuksien turvaamisen rintamilla. Vuoden 2017 alussa voimaantullut hankintalaki antaa hankintayksiköille mahdollisuuden asettaa ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita kumppaneilleen. Näistä kuitenkin vain ympäristöön sekä talousvastuuseen on aidosti keskitytty.
Finnwatchin ja suurten suomalaisten yhteishankintayksiköiden, KL-Kuntahankinnat Oy:n ja Hansel Oy:n yhteisesti vuonna 2017 toteuttamissa IT-laitehankinnan ja kalustehankinnan pilottihankkeissa huomattiin, että suurillakin sopimuskumppaneilla oli vaikeuksia sitoutua laadittuihin Code of Conduct -vaatimuksiin ja sosiaalista vastuuta korostaviin sopimusehtoihin.
Pilottien toteuttamisen aikaan Suomessa toimivilla organisaatioilla oli melko heikko tietämys markkinoimiensa laitteiden tuotanto-oloista tai tuotanto-olojen valvonnasta ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Tarkoittaako tämä, ettei meidän kannata asettaa sosiaalisia vaatimuksia, mikäli emme itse voi sopimusaikana valvoa ehtojen toteutumista? Finnwatchin pilottiprojektin tuloksena suositeltiin kansallisten resurssien yhdistämistä, jotta valvontaa saataisiin sille tasolle, että se kannustaisi kumppaneita aidosti panostamaan vastuulliseen toimintaan ketjun jokaisella tasolla.
Hankintayksikön omat resurssit harvoin riittävät toimivaan valvontaan, mutta on tunnistettava kohdat, joihin voidaan vaikuttaa.
Xamkissa ostetaan, mutta mitä?
Xamkin vuosittaisesta budjetista suurin osa, 64 %, käytetään henkilöstömme palkkaamiseen. Toiseksi suurimman osan vievät rakennukset, joiden vuokrat käsittävät 9 % menoistamme.
Varsinaisia hankintoja on budjetistamme 25 %. Ostamme sähköä ja lämmitysenergiaa sekä kiinteistöihin liittyviä siivouspalveluita ja näihin verrattavia palveluita noin 3 miljoonalla eurolla. Matkustamme noin 2 miljoonalla eurolla vuosittain. Ostamme IT-laitteita ja käytämme ohjelmistoja yli 2 miljoonan euron arvosta. Lisäksi hankimme palveluita Xamkin ulkopuolelta lähes 4 miljoonalla eurolla, josta pääosa on opetusta muista opetusorganisaatioista.
Xamkille tavaroita ja palveluita myyviä organisaatioita ja yrityksiä on yli 1 500 kpl. Näistä hieman yli 50 yritystä on vuonna 2018 tehnyt kanssamme kauppaa kukin yli 100 000 eurolla, muutama suurin näistä lähes miljoonalla. Seuraavat 100 yritystä ovat lähettäneet meille laskuja 30 000–100 000 euron arvosta. Noin 230 yritystä on laskuttanut 10 000–20 000 euroa ja loput yli 1 000 on laskuttanut kukin joitakin tuhansia euroja.
Xamkin kaltaisella asiantuntijaorganisaatiolla on paljon kumppanuuksia, joista suurimmat on mahdollista sitouttaa sopimusten pituuksilla pidemmäksi aikaa. Näin toiminnan vastuullisuuteen on mahdollista keskittyä myös yhteistyön aikana.
Mitä aiomme tehdä?
Finnwatch-järjestön julkaisemien seurantaraporttien perusteella sosiaalisia riskejä tiedetään olevan esimerkiksi IT-komponenttien ja niiden raaka-aineiden tuotannossa. Ympäristöriskejä on Xamkissa pyritty tunnistamaan WWF:n Green Office -työn yhteydessä, kiinnittämällä huomiota esimerkiksi toimistopapereiden alkuperään ja sähkön tuotantotapoihin.
Työoikeudelliset riskit tarkoittavat kannaltamme pitkien toimittajaketjujen eri portaissa vaikkapa verojen maksamatta jättämistä tai ILO:n yleissopimusten noudattamattomuutta. Oman huomionsa vaatii myös agressiivista verosuunnittelua harrastavien yritysten tunnistaminen.
Analysoimalla tekemiämme hankintoja, voimme ymmärtää työolojen maailmanlaajuista kokonaisuutta paremmin. Tunnistamalla suurimmat kuluerät ja selvittämällä niiden sisältämät riskit, meillä on mahdollisuus valita ne, joita voime omalla toiminnallamme pienentää tai hankkia siihen apua.
Tällä tavoin pystymme edistämään omalta osaltamme työrauhaa ja työn tasavertaisuutta tukevia mahdollisuuksia. Myös niille sadoille miljoonille, jotka eivät saa tehdä työtä, jonka palkalla voisi elää.
”Varmistamme, että Xamkille toimitettavan tavaran tai palvelun tuottamisessa noudatetaan työelämän perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia.”