Tässä kalustesetissä oli sitä jotakin, etenkin siksi, että kalusteiden muoto vaikutti täysin ennen näkemättömältä. Ystäväni reagoi nopeasti ilmoitukseen ja sai kuin saikin kalusteet itselleen. Kalusteet lahjoittanut pariskunta oli ostanut vapaa-ajan asunnon, jonka kalustukseen tuoli ja rahi kuuluivat. He olivat olleet sitä mieltä, että kalusteet eivät ole heidän tyyliään, eivätkä he selvästikään ajatelleet kalusteilla olevan arvoa. Ne ovat kuitenkin antiikkiesineitä, sillä antiikiksi määritellään yli 50-vuotta vanhat esineet (Muotio 2021). Ne ovat myös tiettyyn kohteeseen alkuperäisesti suunniteluja design-esineitä.
Tarkastelen tässä artikkelissa kyseisten kalusteiden tarinaa, joka johti Hotelli Hesperian historiaan sekä kalusteiden suunnittelijaan. Kalusteiden tarina nostaa esiin kysymyksiä siitä, miten suomalaisen muotoilun kultaisten vuosikymmenten, 1950–1970-lukujen esineistöä ja materiaaleja arvostetaan nykyään, sekä siihen, kuinka haastavaa on saada tietoa tämän tyyppisestä esineistöstä.
Tarkastelen kyseistä tuoli-rahi -yhdistelmää merkitysanalyysin valossa. Kysymykset tulevaisuuden antiikista ja erilaisten materiaalien arvostuksesta nousevat niin ikään tarkasteluun, ja tätä pohdintaa jatkan laajemmin toisessa Next-verkkojulkaisun artikkelissani Tulevaisuuden antiikkia – Modernin historian haasteet.
Tiedon saamisen vaikeus ja sattumanvaraisuus
Ystäväni esiteltyä kalusteet minulle aloimme pohtia niiden alkuperää. Kuvahaku ei tuottanut tulosta, kunnes ystäväni poika löysi aivan sattumalta eräältä Facebookin osto- ja myyntisivustolta samaisten kalusteiden jalkaosia. Niiden myyjällä oli tieto siitä, kyseiset jakkarat tai rahit ovat kotoisin Hotelli Hesperian yökerhosta 1970–80-luvun alkuperäisestä sisustuksesta. Hänellä oli ilmoituksessaan myös kuva hotellin yökerhosta noilta vuosilta.
Eräs ystäväni tuttava taas puolestaan tiesi, että kyseinen sisustus oli melko suurella todennäköisyydellä sisustusarkkitehti ja kalustesuunnittelija Voitto Haapalaisen käsialaa. Hän toimi suunnittelijana Asko Oy:ssä 1950–60-luvuilla. Tuolien pohjassa oli myös Fenetra Seriesin merkki, josta uskoimme olevan apua esineiden alkuperän jäljittämisessä.
Nyt oli siis saatu selville, mistä tuolit ja rahijakkarat ovat kotoisin. Tietoa suunnittelija Voitto Haapalaisesta tai Hotelli Hesperian sisustussuunnitelmaa ei kuitenkaan löytynyt Mikkelissä sijaitsevasta Designarkistosta.
Voitto Haapalaisesta löytyi nettihaulla hyvin vähän tietoa. Lahden museoihin kuuluvan Askon museon kokoelmasta löytyi jonkin verran tietoa Voitto Haapalaisesta. Hän valmistui nykyisen Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun edeltäjästä, Taideteollisuus-keskuskoulusta vuonna 1953. Askon suunnittelijana hän toimi vuosina 1953–1956.
Hänen merkittävimpiä töitään ovat Haukiputaan keskuskansakoulun kalustesuunnitelma (Asko-lehti 4/1955), Askolle suunniteltu julkisten tilojen kalustesarja 8500 vuodelta 1961 (Asko-lehdet 4/1961 ja 1/1963), Tehokalusteelle (myöhemmin Martela) suunniteltu Finnart -sarja (1964) ja Prisma-tuoli (1966). (Vickholm 2021.)
Design-museosta sain heidän kuva- ja esinetietokannastaan luettelon Voitto Haapalaisen töistä, mutta heidän leikearkistostaan ei löytynyt yhtään lehtijuttua tai muutakaan tietoa Haapalaisesta. Design museon intendentiltä sain myös vinkin, että muotoilun historiaan erikoistunut taidehistorioitsija Susanna Aaltonen on kirjoittanut esittelyn Voitto Haapalaisesta Allgemeines Künstlerlexiconiin, josta selvisi, että Haapalainen on syntynyt 1925 ja kuollut 1982. Esittelytekstissä luetellaan hänen uransa vaiheet ja tärkeimpiä töitään, joiden joukossa mainitaan myös futuristiset Hotelli Hesperian kalusteet, mutta ei tarkasti juuri yökerhokalusteita. (Ks. Aaltonen 2010, 532.)
Haapalaisen kuuluisimmista huonekaluista, kuten Prisma Tuolista T-666 (valmistaja Tehokaluste) ja Pikkuprisma -tuolista sekä esimerkiksi nojatuoli 8506:sta löytyy myytäviä yksilöitä antiikkihuutokaupoista, kuten Bukowskilta, Hagelstamilta ja myös muualta maailmalta.
Kiinnostava anekdootti on, että Voitto Haapalaisen käsialaa on myös Kouvolan asemaravintolan kahvilan itsepalvelulinja vuodelta 1960. Kouvolan asema on vihitty käyttöön vuonna 1960, joten Haapalainen on ollut juuri 1950- ja 60-lukujen taitteessa varsin ankaran funktionalistisen ja minimalistisenkin tyylin edustajana yksi sopiva sisustussuunnittelija Kouvolan uudelle asemalle.
Hotelli Hesperia
Hotelli Hesperiasta on olemassa huomattavasti enemmän tietoa kuin Voitto Haapalaisesta. Hotelli sijaitsee Helsingissä osoitteessa Mannerheimintie 50. Sen nimi juontaa juurensa paikan historiaan, sillä aikoinaan alueella, jolla hotelli nyt sijaitsee, olivat Töölön kylän suurimmat pellot ja Hesperia-niminen huvila-alue. Sana hesperia on kreikkaa ja tarkoittaa läntistä maata tai illan maata, johon aurinko laskee. Kreikkalaisten näkökulmasta siis Italiaa tai Espanjaa. Vanhaa Helsinkiä ajatellen Töölö oli tällaista läntistä aluetta. (Hesperian tarina s.a.)
Hotelli Hesperiaa alettiin rakentaa vuonna 1969 ja se avattiin yleisölle 20.5.1972. Alkuperäisen hotellin rakennuttaja oli Helsingin Osuuskauppa. Arkkitehtinä toimi Pauli Lehtinen ja sisustusarkkitehteinä Jorma Valve sekä Maj Kuhlefelt.
Hesperian alkuperäinen sisustus perustui nimenomaan Voitto Haapalalaisen Prisma-kalustesarjaan, joka on Martelan valmistama. Hotellin tekstiilit olivat Marjatta Metsovaaran käsialaa. (Hesperian tarina s.a.) Hesperian legendaarisen sinisävyisen yökerhon modernit kalusteet ovat epäilemättä Voitto Haapalaisen suunnittelemia, vaikka täysin varmaa tietoa asiasta ei ole. Kalusteet on varmaankin vaihdettu uusiin, kun hotelli toimi jonkin aikaa Radison SAS Hesperia nimellä vuodesta 1997 lähtien. Tällöin käytöstä poistetut yökerhon kalusteet ovat päätyneet yksityisille henkilöille ympäri maata.
Mainittakoon, että Hesperialla oli myös tärkeä rooli Helsingissä pidettyjen ETYK-kokousten majapaikkana. Hesperian tunnelma onkin hyvin kansainvälinen ja hotellin edessä oleva Kimmo Kaivannon 10 metriä korkea veistos, Oodi 60 000 järvelle ylistää suomalaista luontoa kansainväliselle yleisölle.
Nykyään hotelli kantaa nimeä Crowne Plaza Helsinki – Hesperia. Se on arvioitu neljän tähden hotelliksi. (Hesperian tarina s.a.) Muistan käyneeni Hesperian yökerhossa 1980- ja -90-lukujen taitteessa ja istuneeni sinisävyisessä diskossa juuri kyseisenlaisessa tuolissa. Rahit olivat käytössä jakkaroina.
Tulevaisuuden antiikkia – yökerhotuolien merkitysanalyysi
Tarkastelen seuraavassa yökerhotuoleja merkitysanalyysin avulla. Yökerhotuolit raheineen edustavat selvästi 1960–70-luvin taitteen muotoilua. Niissä on samaa futuristista otetta kuin esimerkiksi Eero Aarnion saman aikakauden kalusteissa, hyvänä esimerkkinä vaikkapa Gognac XO -tuoli.
Materiaaliltaan Hesperian tuolit ovat lasikuitua, luultavimmin komposiittikuitua, jossa lasikuitua on käytetty muovin vahvikkeena. Niiden pehmusteet ovat kestävää ja paloturvallista, julkitiloihin tarkoitettua huonekalukangasta – tällä hetkellä vain kovin likaantunutta.
Värimaailmaltaan tuolit ovat aikakaudelle tyypillistä ja yökerhoon sopivaa voimakasta sinistä. Ne ovat design-huonekaluja, jotka on suunniteltu uniikkikohteeseen tunnustusta saaneen suunnittelijan toimesta. Kyseisten esineiden arvo ja merkitys sitoutuvat erityisesti näihin seikkoihin. Kalusteet ovat autenttisia, tiettyyn uniikkiin arvoympäristöön kuuluneita esineitä, joiden kaltaisia hotelliympäristöjä on kuitenkin maassamme niin paljon, että niiden kaikkien aikakausien ja kaikkien tilojen kalusteista ei voida museoida esimerkkiesineitä.
Tämän museokokoelmiin liittyvän problematiikan vuoksi juuri tämän kaltaisten autenttisten, elämyksellistä, kokemuksellista ja yhteisöllistä merkitystä kantavien esineiden dokumentoiminen olisi erityisen tärkeää, mutta siinäkin on esineistön runsauden vuoksi suuria haasteita, kuten tässä artikkelissa on osoitettu.
Kyseiset kalusteet ovat myös tulevaisuuden antiikkia, jonka arvo kasvaa jatkuvasti.
Kalusteita on mahdollista tulevaisuudessa hyödyntää edelleen kalustekäytössä, ovathan ne kestäviä ja varsin hyväkuntoisia esineitä. Niitä restauroitaessa tulee kuitenkin pyrkiä säilyttämään alkuperäinen ulkoasu mahdollisimman tarkasti, ja jos näin ei voida tehdä, tulee alkuperäisestä väristä ja kangasmateriaalista jättää fragmentit kunnostettuun esineeseen.
Ideaalitilanne kyseisten kalusteiden kohdalla olisi, että ne päätyisivät siistiin ja kuivaan ympäristöön, jossa niiden kunto ei huonone ja jossa ihmiset pääsevät nauttimaan elämästään niissä mukavasti istuen. Kalusteiden pohjaan kannattaa myös kiinnittää kaikki niistä löydetty tieto, jotta tulevaisuudessa kalusteiden kanssa tekemisiin joutuvat henkilöt tulevat tietoiseksi niiden historiasta ja arvosta.
Hesperian kalusteisteet herättävät laajemminkin ajatuksia tulevaisuuden antiikin luonteesta, kestävästä kehityksestä ja erilaisista muoveista valmistettujen esineiden säilyttämisestä. Jatkan tämän aiheen pohtimista Next-verkkolehden seuraavassa julkaisussani.
Palaan vielä kalusteiden pohjassa olleeseen Fenetra Series -merkkiin: Siitä ei ole löytynyt tietoa. Tämäkin seikka kertoo omaa tarinaansa siitä, miten hajanaisesti suomalaisia design-huonekaluja on dokumentoitu. Paljon katoaa tietoa niin suunnittelijoista kuin esineistöstäkin historian kasvavaan tavaravirtaan.