Xamkin restauroinnin koulutus sai vuonna 2020 Kymin Osakeyhtiön 100-vuotisapurahan Pietariin suuntautuvaa kulttuurimatkaa varten. Matkaa suunniteltiin syyskuulle 2020, mutta koronan leviäminen maailmalla muutti suunnitelmia.
Ensin matka päätettiin siirtää vuoden 2021 keväälle, mutta lopulta koronatilanne pakotti vaihtamaan kokonaan matkan kohdetta. Matka päätettiin apurahan myöntäjän luvalla kohdistaa Varsinais-Suomen kartanoihin ja Turun museaalisiin kohteisiin.
Olen tarkastellut tämän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa Lounais-Suomen kartanotunnelmia (Xamk Next 23.12.2021). Sarjan toisessa osassa palataan opintomatkan kohteina olleiden Turun museoiden tunnelmiin.
Turun tuomiokirkko
Turun tuomiokirkkoa meille esittelivät opintomatkamme toisena päivänä ylivahtimestari Juhana Ahlamo ja erikoisasiantuntija, konservaattori Juha Turtiainen. He kertoivat kirkon rakentamisen eri vaiheista, ja osoittivat kirkon holvauksista ja seinien rakenteista kohtia, jotka kertoivat rakentamisen kerroksellisuudesta.
Tarkastelimme heidän opastuksellaan myös kirkon keskiaikaisia seinämaalauksia ja alttarisyvennyksen 1800-luvulta peräisin olevia maalauksia sekä kävimme sisällä yleisöltä suljetussa, 1600-luvulta peräisin olevassa Torsten Stålhandsken kappelissa.
|
|
|
|
Turun tuomiokirkon kirkkomuseossa meitä opasti Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän intendentti Elina Ovaska. Hän kertoi kiinnostavasti museoon kootusta runsaasta kirkkoesineistöstä. Tuomiokirkon kirkkomuseon näyttelyä ollaan piakkoin uudistamassa, jolloin museossa kannattaa vierailla uudestaan.
Åboa vetus
Turun tuomiokirkon jälkeen suuntasimme Aurajoen rannalla sijaitsevaan Åboa Vetus Ars Nova -museoon. Siellä ryhmämme jakautui jälleen kahden eri oppaan opastettaviksi.
Aurajoen rannan 1990-luvulla alkaneisiin arkeologisiin kaivauksiin sijoitettu museo on autenttisuudessaan harvinainen kokonaisuus. Niin asumusten kellarikerrosten rakenteet kuin raunioista kaivausten yhteydessä löytyneet esineetkin kertovat turkulaisten elämästä jo keskiajalta takaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta museon rakennuskaivausten seinissä olivat niin sanotut kipsisillat, joiden avulla arkeologit seuraavat rakennusten hidasta valumista kohti jokea.
Kipsilaatoissa olevat päivämäärät kertovat tilanteen etenemisestä. Varsin moni kipsisilta on jo murtunut ja rako rakenteiden osien välillä kasvanut pariinkin senttimetriin.
|
|
|
|
Taidemuseon eli Ars Novan puolella ihailua herätti Osmo Rauhalan luonnon tilaan kantaa ottava näyttely, jossa osa ryhmäläisistä ehti vierailla ennen siirtymistä majoituspaikkaan.
Åboa Vetuksen oppaat lahjoittivat kullekin ryhmäläisellemme läksiäisiksi Timo Muhosen ja Johanna Lehto-Vahteran toimittaman teoksen Ikuinen raunio, joka käsittelee raunioiden dokumentointia, konservointia ja restaurointia. Kirja on artikkelikokoelma vuonna 2008 Aboa Vetus & Ars Nova -museossa järjestetyn Ikuinen raunio -seminaarin esitelmistä.
Turussa retkikuntamme yöpyi Laivahostel S/S Boressa, joka sekin on eräänlainen museo. Bore on värikkään historiansa aikana seilannut muun muassa Välimerellä Kristina Regina -nimisenä. Sen pienissä hyteissä ja sympaattisissa yhteistiloissa on menneen maailman ja merenkäynnin tuntua – vaikka satamassa pysytäänkin.
Tiistai-ilta ei kuitenkaan päättynyt vielä Boren hytteihin, sillä retkemme venäläinen osuus oli vielä edessä. Suuntasimme illalla bussillamme Turun keskustaan katsomaan Cannesin elokuvajuhlilla palkitun elokuvan, Hytti numero 6. Venäläiseen tunnelmaankin näin ollen päästiin, vaikka Turussa oltiinkin!
Turun museokeskus
Keskiviikkoaamuna retkiohjelmassamme ensimmäisenä oli tutustuminen Turun museokeskukseen, jossa asiantutijaoppainamme toimivat kokoelma-amanuenssi Riina Nurmio ja huonekalukonservaattori Sari Selkee.
Turun museokeskus sijaitsee vielä toistaiseksi entisen harjatehtaan tiloissa, osoitteessa Kalastajankatu 4. Uusi kokoelmakeskus on valmistumassa vuonna 2023, ja sitä todella tarvitaan, sillä historiallisten esineiden kokoelma laajenee jatkuvasti.
Nurmio ja Selkee esittelivät suunnattoman suurta, kaikkea mahdollista esineistöä sisältävää kokoelmaa mielenkiintoisesti ja hyviä esimerkkejä esiin nostaen. He kertoivat myös tutkijoiden, konservaattorien ja luetteloijien työstä museokeskuksessa, mikä antoi hyvän kuvan opiskelijoille kyseisistä työnkuvista.
Museokeskus työllistää vakinaisesti noin 120 henkilöä, joista neljä on konservaattorin nimikkeellä töissä. Tilapäistä henkilökuntaa on vuodessa noin 300 henkeä, kuten museo-oppaita ja museovalvojia. Dokumentointia tekeviä luetteloijia on enimmillään ollut seitsemän henkilöä, mikä on vähäinen määrä esineistön määrää ajatellen.
Qwenselin talo ja Apteekkimuseo
Museokeskuksesta suuntasimme lounaalle Turun keskustaan, jossa moni ryhmäläistämme hakeutui Turun historialliseen, vuonna 1896 avattuun kauppahalliin syömään ja ostoksille. Kauppahallilta olikin sitten kivenheiton verran matkaa seuraavaan kohteeseemme, Qwenselin taloon.
Aurajoen rannassa sijaitseva Qwenselin talo on rakennettu noin vuonna 1700 hovioikeudenasessori Wilhelm Johan Qwenselin kodiksi. Nykyään siinä sijaitsee lääketieteen professori Josef Gustav Pippingin perheen kotimuseo. Pippingit asuivat talossa vuosina 1789–1815.
Kotimuseossa on nähtävillä erinomaisesti säilyneet 1700-luvun lopun seinämaalaukset, joissa myös korjausten väriportaikot ovat esimerkillisesti esillä. Kaiken kaikkiaan kotimuseo antaa erittäin hyvin kuvan kustavilaisen ajan sisustustyylistä ja esineistöstä. Rakennuksessa on myös mielenkiintoinen apteekkimuseo, joka on sisustettu esimerkinomaisesti 1800-luvun loppupuolen apteekiksi. (Apteekkimuseo ja Qwenselin talo s.a.)
|
|
|
Kolmannen päivän ilta jatkui ruhtinaallisissa tunnelmissa illallisella Turun linnan Juhana Herttuan kellarissa, jossa söimme pitkän kaavan mukaan. Päivä päättyi rupatteluun ja seurapelien pelaamiseen Boren yhteistiloissa.
Turun linna
Viimeisen matkapäivän aloitimme opastetulla kierroksella Turun linnassa, jossa meille esiteltiin päälinnan tiloja ja esineistöä. Turun linnan rakentaminen on aloitettu jo 1200-luvulla, joten sen historia on kerroksellisuudessaan vertaansa vailla Suomessa.
Opastukselle oli varattu aikaa puolitoista tuntia, mikä ei riittänyt enää esilinnan esittelyyn. Turun linnassa voisi hyvin viettää koko päivän – tai koko viikon, jos haluaisi katsoa aivan kaiken tarkasti.
Esittely antoi kuitenkin erittäin hyvän kuvan linnan rakentamisen eri vaiheista ja elämästä linnassa. Erinomainen opas nosti esiin linnassa asuneiden henkilöiden kohtaloita ja linnan elämään liittyneitä perinteitä. Esimerkiksi tästä voidaan nostaa erään huoneen ikkunasyvennykseen kaiverrettu labyrintti, jonka tarkoituksena oli eksyttää pahat henget, jotka saattoivat siittää linnan naisväelle lapsia sillä aikaa, kun heidän miehensä olivat sotatantereilla.
|
|
|
Iso-Puolala ja Turun rakennusperinteen ystävät
Retkemme viimeinen kohde ennen kotimatkalle lähtöä oli Puolalanmäellä sijaitseva Iso-Puolalan talo, jossa toimii Turun Rakennusperinteen ystävät ry. Iso-Puolalan talo on siirretty nykyiselle paikalleen 1770-luvulla ja myös sen historiaan mahtuu monia vaiheita.
Talo säästyi Turun palolta, sillä vuonna 1827 Puolalanmäki oli vielä syrjässä Turun keskustasta, vaikka se nykyään on aivan ydinkeskustan tuntumassa, lähellä Rautatieasemaa.
Rakennusta on pidetty muun muassa Turun puistoyksikön sosiaalitilana ja jopa varastona. Nykyään talo on pyritty palauttamaan 1800-luvun alun asuun. Rakennuksen sisäseinistä on löytynyt esimerkiksi 1800-luvun alkupuolelle sijoitettuja tapettifragmentteja, joiden mukaan on tehty kyseiseen huoneeseen tapettirekonstruktio.
Iso-Puolala on nykyään Rakennusperinteen ystävät ry:n toimitila, jossa myös käsityöläiset, kuten paikalla ollut floristi, tekevät kulttuurityötä. Arvorakennus on päätynyt osaaviin käsiin, ja säilyy näin myös tuleville sukupolville. (Ks. Rakennusperinteen ystävät ry s.a.)
|
|
|
Lopuksi
Restauroinnin koulutuksen Varsinais-Suomen retki oli erinomainen esimerkki hyvin järjestetystä opintomatkasta. Matka tarjosi valtavasti tietämystä hyvin valituista kohteistaan, ja oli sellaisena elävä historian ja restaurointitaidon oppitunti opiskelijoillemme.
Kunnia järjestelyistä kuuluu restauroinnin 4. vuoden opiskelija Anne Helanderille ja restauroinnin koulutusvastaava Jari-Pekka Muotiolle. Pietariin pyrittiin, Turkuun päädyttiin – ja antoisaa oli!
Kaikkien kuvien kuvaaja Leena Muotio.