Syksyinen tuuli puhalsi kaksi Leenaa, Griinarin ja Muotion, opettamaan suomen kieltä ja suomalaista kirjallisuutta suomen kielen ja yhteiskuntatieteen pääaineopiskelijoille. Kerron tässä artikkelissa suomen kielen opiskelun tasosta IMOPissa sekä oleellisesti vaihto-opettajuuteen liittyvistä kulttuurikokemuksista Pietarissa.
Hotellihuoneet kortilla
Tämän syksyn vaihto-opettajamatkan suunnittelua varjosti Pietarin kaupunginvaltuuston päätös lakkauttaa asuintaloissa sijaitsevat pienet hotellit. Päätös oli astunut ilmeisesti voimaan täysmääräisenä jo syyskuun lopulla, sillä kaupungista oli erittäin vaikeaa löytää vapaita hotellihuoneita.
Lopulta päädyimme hyvään ja ekonomiseenkin ratkaisuun, mutta kaiken kaikkiaan tämä muutos hotellihuonekannassa nostaa hintoja ja pakottaa yhä varhaisempaan hotellin varaamiseen ennen suunniteltua matkaa.
Yliopistolla keskustelin tilanteesta opettajakollegan kanssa ja hän totesi, että nokkelat hotellinpitäjät keksivät erilaisia ratkaisuja muuttaa liiketoiminnan määrittelyä niin, että useissa tapauksissa hotellin pyrittäminen voi jatkua.
Selvää kuitenkin on, että Pietariin matkustaa vuosittain yhä enemmän turisteja, joten varauksia voi olla vaikeampaa tehdä ja hinnat nousevat.
Motivoituneet opiskelijat
Viikko-ohjelma IMOPissa rakentui tänä vuonna niin, että allekirjoittanut opetti 3. ja 4. vuosikurssin opiskelijoista kootulle ryhmälle suomalaista nykykirjallisuutta luentojen ja työpajatyöskentelyn avulla 15.10 ja 17.10 yhteensä kahdeksan tuntia.
Leena Griinari opetti 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoille suomen kieltä, erityisesti puhekieleen keskittyen, 16.10 ja 18.10 niin ikään kahdeksan tuntia. Hänen viimeinen opetuskertansa sijoittui perjantai-iltaan, joten hänen kotimatkansa siirtyi lauantaipäivään.
Opiskelijoiden suomen kielen hallinnan korkea taso oli miellyttävä yllätys. Joidenkin pidemmälle ehtineiden opiskelijoiden kanssa oli täysin mahdollista keskustella suomeksi käsiteltävistä aiheista.
He myös kuuntelivat keskittyneesti luentojani suomalaisesta nykykirjallisuudesta ja vaikuttivat ymmärtävän myös kohtalaisesti kirjailijahaastatteluja, vaikkakin niissä luonnollinen, nopea puherytmi on vaikeaa vastaanottaa.
Olin pyytänyt heitä kääntämään ja analysoimaan etukäteen Jukka Viikilän kertomuskokoelmasta Suomalainen vuosi (2018) neljä tarinaa.
Tarkastelimme näitä kertomuksia sekä kielen että tulkinnan tasolla ensimmäisellä luentokerralla, jolloin myös jaoin lisää materiaalia käännettäväksi ja tulkittavaksi.
Kaiken kaikkiaan luimme ääneen, käänsimme vaikeat kohdat ja tulkitsimme sisällön noin parista kymmenestä lyhyestä tarinasta kahden luentokerran aikana.
Tarinoista syntyvä keskustelu suomalaisesta yhteiskunnasta ja elämänmenosta oli innostunutta ja hyvinkin korkeatasoista.
Opiskelijat saivat paljon uutta ja selventävää tietoa Suomesta ja suomalaisuudesta. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa se, että he olivat luulleet Raumalla pidettävää Pitsiviikkoa juhlaksi, jossa paistetaan ja syödään koko viikko pitsoja. Luentojeni lopuksi opiskelijat tekivät käsitellystä materiaalista testin, jonka he tarkastavat myöhemmin oman suomen kielen opettajan kanssa.
Kulttuuria ja makunautintoja
Pietarin matkan ohjelmaan pitää kuulua konsertteja, näyttämötaiteita, museoita ja merkittäviä ravintoloita. Kaupungin upea kulttuuritarjonta on niin runsasta, että kaikille kaupungissa vieraileville löytyy mieleistä ja sopivan hintaista koettavaa.
Vaikka jokainen päivä vaihdossa on kuitenkin työpäivä, sillä hotellien nettiyhteydet pelaavat suhteellisen hyvin, eikä sähköpostivirta tyrehdy vaihtoviikollakaan, otin vapauden lähteä vaihtoviikon keskiviikkoiltapäivänä tutkimaan Venäläisen museon taidekokoelmaa. Venäjän taide- ja kulttuurihistorian tuntemus kuuluu työnkuvaani, joten taiteen tarkastelu paikan päällä on tärkeää.
Tämä museo on suosikkini, sillä se kätkee sisäänsä useita venäläisen taiteen helmiä Andrei Rublevin ikoneista Ivan Aivazovskin merimaalauksiin ja Kazimir Malevitšin suprematistisiin tutkielmiin. Vietin museossa noin neljä tuntia – ja askeleita mittariin tuli 23 000. Taiteen tutkiminen käy myös kuntoilusta!
Keskiviikkoiltana menimme Marinski-teatterin konserttisaliin urkukonserttiin, jossa soitti maailmankuulu urkutaiteilija, itävaltalainen, 26-vuotias Johannes Zeinler. Konsertti kuului kuuluisan urkurakentaja Daniel Kernin kunniaksi järjestettyyn urkufestivaaliin, joka oli laatuaan järjestyksessä seitsemäs.
Torstai-iltana kävimme syömässä vanhassa avantgarde-ravintolassa nimeltä L.Brik. Ravintolassa oli erinomainen ruoka ja viikolla hiljaista. Jazzia soitetaan viikonloppuisin. Näin ollen siirryimme loppuillaksi kuuntelemaan jazzia Ulitsa Rubinsteinalle, ravintolaan 48 tuolia.
Tutun vaihtopaikan edut
Vuosia jatkunut, toimiva ja kumpaakin osapuolta hyödyttävä opettajavaihtosuhde on mielekäs tapa toteuttaa vaihtoa.
Samaan aikaan vuosittain sijoittuva vaihto on mahdollistanut sen, että suomalaisen kirjallisuuden intensiivikurssini on vakiintunut suomen opetuksen syksyn opintojen suunnitteluun.
On myös mukavaa tietää, että minua todella odotetaan laitokselle opettamaan asiaa, josta opiskelijat saisivat muutoin huomattavasti vähemmän tietoa. Ero sellaiseen opettajavaihtoon, jossa käydään kerran esittelemässä omaa korkeakoulua ja koulutusalan tarjontaa, on huomattava.
Vaihto-opettajuuden tarvetta olisi laajemminkin myös näille esittelyluontoisille käynneille, mutta pitkään jatkunutta vaihtosuhdetta tulee vaalia erityisellä huolella.