Vasta turvatarkastuksen jälkeen aloimme tajuta, että tässä todella olemme menossa kohti Islantia: kohti Miralle ensimmäistä ulkomaan työmatkaa ja Marja-Liisan pitkäaikaista unelmaa.
Aikataulun ollessa valmiiksi tiukka, jotakin usein menee pieleen ja aikataulu venyy entisestään. Tämä toteutui myös reissullamme, sillä menomatkan turbulenssinen lento oli vartin myöhässä jo lähtiessämme Helsingistä, eikä aikataulua saatu kiinni. Keflavikin lentokentälle laskeuduimme parikymmentä minuuttia myöhässä, joten juoksimme matkatavarahihnalle nappaamaan kirjatut matkatavaramme ja lähdimme kohti bussia ja Reykjavikia ja sieltä seminaarivieraille varatulla kuljetuksella kohti Hveragerðia.
Suureksi yllätykseksemme tummahiuksinen nainen Nordplus-kyltti kädessään seisoskeli kaikessa rauhassa linja-autoaseman edessä. Pian kävi ilmi, että koko bussilastillinen seminaarivieraita oli odottanut meitä. Meitä, jotka tulemme maasta, jossa stereotyyppisesti kaikki on aikataulussa, paitsi junat, jotka kuitenkin tällä kertaa olivat täsmällisiä.
Linja-automatkalla Hveragerðiin ehdimme vaihtaa muutaman sanan vieressämme bussissa istuneen suomalaisnaisen kanssa. Hän kertoi asuneensa Islannissa aiemmin kahdeksan vuoden ajan. Oli mielenkiintoista kuulla kokemuksia, millaista oli asua Islannissa ja kuinka helposti islannin kielen pystyisi oppimaan.
Islannin kieltä ja tutustumista
Vaikka yksittäisten sanojen osalta islannin kieli muistuttaa ruotsia ja norjaa, pohjautuvathan ne samaan muinaispohjoismaiseen kieleen, on sen rakenne monimutkaisempi kuin edellä mainittujen kielien. Luonnehtisimme islannin kielen kuulostavan ruotsin, norjan ja saamen risteytykseltä, joten pinnistelyistä huolimatta emme täysin saaneet kiinni kuin avainsanoista islanninkielistä keskustelua kuunnellessamme.
Maanantaina illalla ohjelmassa oli vapaaehtoinen tutustumisilta, jossa kuitenkin suurin osa seminaarin osallistujista näytti olevan mukana. Tapasten lomassa ehdimme esittäytyä useammille pöytäseuralaisillemme. Erästä pöytäseurueessamme istunutta lainaten, seminaareista tulee parempia, kun ne saa viettää mukavien ihmisten kanssa.
Kielikylpy jatkui
Tiistaiaamu valkeni sateisena ja koleana, kolmen tunnin aikaerokin pääsi yllättämään ja olimme molemmat heränneet aikaisin.
Ihan ensimmäinen ohjelma oli tutustumista ikään kuin olisimme tavanneet toisiamme metrossa satunnaisesti ja nopeasti. Pari vaihtui muutaman minuutin välein, mutta jokaisen kanssa piti käydä läpi annettuja kysymyksiä seminaariin liittyen, omia tavoitteita ja toiveita. Tämä oli erinomainen ja hauska tapa tutustua muihin seminaarin osallistujiin nopeasti.
Muuten seminaariohjelma koostui erilaisten pohjoismaisten hankkeiden esittelyistä. Esitykset pidettiin pääosin pohjoismaisilla kielillä norjaksi, tanskaksi, ruotsiksi, grönlanniksi ja fääriksi, joku esitys oli myös englanniksi. Oli hienoa havaita, että pystyi seuraamaan esityksiä omalla ruotsin kielen taidollaan.
Toisena seminaaripäivänä käsiteltiin useita vähemmistökieliä eri Pohjoismaissa: Grönlannista Färsaarien kautta Skandinaviaan. Ruotsi on Suomessa virallinen kieli, mutta ruotsinkielinen väestö on vähemmistöä. Koska ruotsin kielen asema on määritelty Suomen kielilaissa, ei tilanne ole täysin verrattavissa muiden maiden vähemmistökieliin, joiden puhujamäärä on hyvin pieni eikä esimerkiksi opetusta vähemmistökielellä ole tarjolla.
Lakisääteinen asema takaa ruotsinkielisten oikeuksia saada palvelua omalla äidinkielellään esimerkiksi valtion virastoissa. Monissa maissa vähemmistöillä ei ole tätä tilannetta, esimerkiksi romaanikielten suhteen, mistä saimme kuulla useamman esityksen seminaarissa.
Oman perspektiivin tähän tarjoaa myös suomen kielen asema Ruotsissa. Ruotsinsuomalaiset (sverigefinnar) ovat suurin kielivähemmistö Ruotsissa. Seminaariesitykset toivat näkökulmaa myös siihen, että äidinkieli on tärkeä osa identiteettiä riippumatta siitä, mikä kieli äidinkielenä on.
Illalla lähdimme sitten tutustumaan läheiseen Eyrarbakkin kylään ja siellä sijaitsevaan museoon, kylän vanhimpaan taloon. Illallisen äärellä Rauthe Husið-ravintolassa puhe soljui ja nauru raikasi, kun eri maiden osallistujat istuivat pienissä pöydissä ja juttelivat niitä näitä keskenään.
Ei ihan maailman helpointa saada selvää tanskalaisten murteista kun on melua ympärillä, mutta mukavaahan meillä oli ja väsymys todellakin painoi illan päättyessä. Vielä paluumatkalla bussissa ehti kuunnella erään islantilaisen kertomusta maan tavoista ja juhlapäivistä. Nyt siitä alkoi jo saada selvää, nopeastihan tähän kieleen tottuu!
Seminaarin päätöspäivän aloitimme totuttuun tapaan kahveilla. Kahvittelua, eli fikapauseja, seminaaripäiviin kuuluikin pohjoismaiseen tyyliin runsaasti. Taukoja oli kiitettävästi luentojen välillä ja pääsi jaloittelemaan ja vaihtamaan ajatuksia muiden osanottajien kanssa.
Keskiviikon hanke-esittelyt olivat käytännönläheisempiä ja liittyivät kielten opetukseen ja niitä oli mielenkiintoista kuunnella.
Lisäksi omaa käytännön työtämme sivuava seminaariaihe oli kielten oppimiseen kehitettyjen sovellusten ja verkkokurssien esittely. Koska Xamkissa on mahdollisesti suunnitteilla tarjota toteutusta myös ruotsin alkeista, mielenkiintomme kohdistui erityisesti islannin kielen alkeiden verkkokurssiin. Sisällön, käytön ja aloittamisen helppous sekä kurssin visuaalinen ilme ovat tärkeitä tekijöitä kurssin saavutettavuuden ja houkuttelevuuden kannalta. Samankaltaista verkkototeutusta voitaisiin hyödyntää myös ruotsin alkeiskurssia pilotoidessa.
Seminaaripäivä päättyi yhteiseen kylpyläkäyntiin Reykjavikissa Sky Lagoonissa. Kuumien lähteiden äärelle meren rantaan rakennettu kylpylä hulppeine maisemineen kruunasi seminaarin ja korvasi moninkertaisesti pitkät istumiset. Oli ihanaa jatkaa seurustelua ja sopia jatkotapaamisista auringon paistaessa lämpimässä vedessä. Uskon, että kuumien lähteiden vedessä on taikaa ja tervehdyttäviä vaikutuksia.
Keskiviikkoiltana meidän piti sitten vaihtaa majoituspaikkaa ja kirjoittauduimme Radisson Blue-hotelliin Reykjavikiin. Olihan meidän vielä käytävä haistelemassa Reykjavikin tunnelmaa ja kuljeskeltava rantoja ja kujia pitkin eksoottisessa ympäristössä. Reykjavikin persoonallinen arkkitehtuuri ja rakennuskanta herätti paljon mielenkiintoa. Ennen Islannissa vierailua tuskin kovin moni ajattelee, että esimerkiksi talon peltinen julkisivu näyttäisi suloisen idylliseltä.
Kotiin palasi tyytyväinen kaksikko, täynnä uusia ajatuksia, varmoina siitä, että yhteistyö pohjoismaisten kumppanien kanssa jatkuu. Seminaarin tärkein anti meille oli muistutus siitä, kuinka paljon ruotsin kielen taito avaa ovia Pohjoismaihin sekä pohjoismaisten kielten ymmärtämiseen ja taitamiseen.