Kiinnostus käänteisen oppimisen (eng. flipped learning, flipped classroom) käyttöön opetusmenetelmänä on ollut jo muutaman vuoden ajan noususuuntaista eri koulutusaloilla. Menetelmässä pyritään ohjaamaan opiskelijaa ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta oppimisestaan ohjeistamalla häntä perehtymään opetettavaan aihepiiriin etukäteen esimerkiksi erilaisten tehtävien kautta, jotka myöhemmin käsitellään yhdessä opettajan kanssa aihetta reflektoiden.
Ennakkomateriaalina voi olla esimerkiksi videoita, podcasteja ja luettavia materiaaleja (Ozdamli & Asiksoy 2016). Menetelmää tukevat opiskelijalähtöiseen oppimiseen pohjautuvat teoriat, mitkä painottavat esimerkiksi aktiivista oppimista, vertaisoppimista, ongelmapohjaista oppimista sekä erilaisia oppimistyylejä.
Käänteisen oppimisen menetelmää on virallisesti käytetty opetuksessa vuodesta 2000 alkaen. Menetelmä on ollut käytössä peruskoulusta korkeakouluopetukseen ympäri maailman. (Fauzi & Hussain 2016; Schmidt & Ralph 2016.)
Oma kiinnostuksemme menetelmää kohtaan on herännyt lähiopetukseen suuntautuvien resurssien vähentyessä. Opetus muuttuu yhä enemmän verkko-opetukseksi, ja samalla opiskelijan itseopiskelun määrä kasvaa. Kokemuksemme mukaan perinteinen luokassa tapahtuva luento-opetus on hiljalleen jäämässä vähemmälle.
Opetusta tuleekin siis kehittää uusien innovaatioiden ja teknologian avulla uudenlaiseen muotoon, jotta se tukisi mahdollisimman tehokkaasti opiskelijan itseohjautuvuutta ja aktiivista oppimista. Käänteisen oppimisen menetelmä ei ole menetelmistä kaikkein uusin, mutta se voi olla yksi keino pyrkiä maksimoimaan itseopiskelun tehokkuus ja syvällisempi oppiminen.
Itseopiskelusta tulee menetelmän avulla näkyvää, kun opiskelijoiden tulee konkreettisesti tehdä töitä oppimisensa eteen. Opiskelijoita aktivoidaan oppimaan, ja mielestämme menetelmä konkretisoikin konstruktivistisen oppimisnäkemyksen toteuttamista käytännössä.
Kokemuksia menetelmän käytöstä
Olemme hoitotyön lehtoreina kokeilleet menetelmää muutamilla opintojaksoilla terveysalan koulutuksessa. Kokemukset menetelmän käytöstä ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä. Opiskelijat ovat antaneet suoraa positiivista palautetta, ja lisäksi olemme huomanneet oppimistuloksissa parannusta tenttitulosten perusteella.
Myös Entezari & Javdan (2016) havaitsivat tutkimuksessaan sekä oppimistulosten että opiskelijoiden motivaation parantuneen perinteiseen luento-opetukseen verrattuna. Lisäksi menetelmä soveltuu käytettäväksi myös suurryhmien opetuksessa parantaen opiskelijoiden sitoutumista oppimiseen ja vuorovaikutusta toistensa kanssa (Danker 2015).
Haasteena menetelmän toteuttamisessa on alkusuunnittelun työläys, minkä olemme itsekin käytännössä havainneet. Suunnittelu vie opettajalta aikaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. (Danker 2015.) Menetelmän kohdalla sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pitääkin erittäin hyvin paikkaansa. Tämän vuoksi olisi erittäin hyvä, että opettajalla olisi mahdollisuus opettaa samaa opintojaksoa useammalla lukukaudella peräkkäin, jotta kehittämistyössä olisi pitkäjänteisyyttä.
Toisena haasteena on, että menetelmän toimiminen edellyttää opiskelijoilta aktiivisuutta. Osa opiskelijoista kokee ennakkotehtävien tekemisen ja materiaaliin perehtymisen työläänä. Koemme, että perinteisen opettajajohtoisen luokkahuone-mallin murtaminen vaatii avointa keskustelua opiskelijoiden kanssa, jotta he sisäistäisivät uudenlaisen opiskelijajohtoisen oppimistyylin, jossa opiskelija ottaa itse vastuun omasta oppimisestaan eikä jää passiiviseksi oppitunnilla.
Menetelmän käyttö vaatii opettajalta perehtymistä aiheeseen, opintojakson kokonaisuuden hyvää ennakkovalmistelua sekä uudenlaista ajattelua ajankäytön suhteen. Aikaresurssia tulee menetelmän käytössä suunnata entistä vahvemmin opetuksen suunnitteluvaiheeseen ja opiskelijoille annettujen tehtävien ja ennakkomateriaalin yhteiseen purkuun varsinaisen luento-opetuksen sijaan. Opettajan tulee tarjota opiskelijoilla joustavia oppimisympäristöjä, jotka ovat ajasta ja paikasta riippumattomia.
Opettajan tulee myös ymmärtää muutos opettajakeskeisyydestä opiskelijakeskeisyyteen. Opettajan tulee tarjota opiskelijoille tarkkaan suunniteltua ja oppimista palvelevaa sisältöä. Menetelmän käyttö haastaa myös opettajan ammattitaitoa, koska menetelmän käyttö vaatii opettajalta monipuolisempaa osaamista esimerkiksi perinteiseen luento-opetukseen verrattuna. Opettajan tulee jatkuvasti tarkkailla ja arvioida opiskelijoiden oppimisen kehittymistä ja antaa siitä reaaliaikaista palautetta. (Ozdamli & Asiksoy 2016.)
Menetelmän käytössä korostuu opiskelijoiden ja opettajan välisen avoimen vuorovaikutuksen merkitys, sillä oppiminen tapahtuu aktiivisessa vaikutuksessa opettajan ja opiskelijoiden välillä annettuja aiheita yhdessä reflektoiden esimerkiksi erilaisten case- tehtävien avulla.
Opettajan tulee huomioida opiskelijoiden erilaiset oppimistyylit sekä esimerkiksi sosiaaliset eroavaisuudet. Käänteinen oppiminen korostaa opiskelijan aktiivista roolia ja reflektointitaitoa. Opettajan täytyy varmistaa, että myös esimerkiksi introvertimmat opiskelijat pääsevät mukaan keskusteluun. (Fauzi & Hussain 2016.)
Päätelmiä
Emme väitä, että käänteisen oppimisen menetelmä olisi ainut oikea valinta opetusmenetelmäksi. Menetelmä on kuitenkin kokeilemisen arvoinen, sillä tutkimusten mukaan se voi lisätä opettajan omaa innostusta opetuksen kehittämiseen sekä parantaa vuorovaikutusta opettajan ja opiskelijoiden välillä (Danker 2015; Entezari & Javdan 2016).
Opettaja voi itse varioida menetelmän toteutusta parhaaksi katsomallaan tavalla hyödyntämällä esimerkiksi erilaisia verkkosovelluksia ja verkko-oppimisympäristöjä BYOD eli Bring Your Own Device -mallin avulla.