Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa kehitettiin Tanssihetki-hankeen arvioinnin yhteydessä lapsille soveltuva kyselylomake. Vastaajien ikä vaihteli kolmen ja kahdeksan ikävuoden välillä. Tämän ikäisillä lapsilla ei välttämättä ole vielä sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoa, saati kiinnostusta täyttää pitkiä lomakekyselyitä. Kyselylomakkeissa voidaankin käyttää kuvia apuna. Lisäksi kysymysten muotoilussa ja määrässä on otettava huomioon vastaajien ikä. Vastauksia kerätessä on hyvä huomioida myös muutamia seikkoja. Näistä kerrotaan seuraavaksi.
Kuvat avuksi lomakkeeseen
Lapsille suunnatuissa kyselylomakkeissa on hyvä ottaa kuvat avuksi. Likert-asteikkona tunnettu rivistö hymiöitä, aina surullisesta iloiseen, on kätevä tapa kerätä lapsilta tarkkoja vastauksia ilman kirjoitustaidon vaatimusta. Asteikossa voidaan esittää erilaisia tunnetiloja useilla erilaisilla hymiöillä, mutta vastausvaihtoehtojen paljous voi kuitenkin hämmentää pieniä lapsia. Lisäksi hyvin hienovaraiset erot hymiöiden välillä voivat olla liian hankalia tulkita. Siksi mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä vähemmän vaihtoehtoja asteikkoon kannattaa laittaa.
Tanssihetki-hankkeen arvioinnissa lomakkeisiin valittiin yksinkertaisia hymiöitä. Valintaa puolsi myös se, että joidenkin tutkimusten mukaan kasvokuvien runsaat yksityiskohdat, niiden realistisuus, tai tunnettujen hahmojen käyttäminen lomakkeissa voivat vaikuttaa vastausten valintaan.
Hyvin muotoiltu kysymys
Kyselyyn vastaavien lasten ikä vaikuttaa myös lomakkeen kysymysten muotoiluun ja niiden määrään. Mitä pienempiä lapset ovat, sen vähemmän kysymyksiä kannattaa esittää. Kysymykset tulee muotoilla selkeiksi ja lyhyiksi, ja niissä tulee käyttää lapsille ymmärrettävää kieltä.
Avoimia kysymyksiä paremmin lapsille sopivat niin kutsutut suljetut kysymykset, joissa on valmiit vastausvaihtoehdot, kuten esimerkiksi hymiöillä kuvattu asteikko, tai kyllä/ ei/ en osaa sanoa-vaihtoehdot. Hyvin muotoillussa kysymyksessä kysytään vain yhtä asiaa kerrallaan. Lomaketta luodessa on lisäksi tärkeää tarkastella, että kysymyksen asettelu ei ole johdatteleva, ja että kysymykset ovat sellaisia, joihin lapsella on ylipäätään mahdollista antaa tarkka vastaus.
Vastausten kerääminen
Koska useimmat pienet lapset eivät osaa lukea, on aikuisen hyvä lukea lapsille lomakkeen kysymykset ääneen. Aikuinen ei saa johdatella lasta tietyn vastauksen antoon. Myös vastausvaihtoehdot on hyvä esitellä lapsille ja selventää mitä ne tarkoittavat suhteessa kysymykseen.
Tanssihetki-hankkeen arvioinnissa lapsilta kysyttiin esimerkiksi heidän mielipidettään tanssityöpajoista. Kysymys oli muodossa ”minkälaista tällä tunnilla oli?” Lapsille kerrottiin, että iloiset kasvot tarkoittavat, että heillä oli ollut kivaa tunnilla, neutraali-ilmeiset kasvot taas tarkoittivat, että ei ollut ihan niin kivaa, mutta ei ikävääkään, ja surulliset kasvot tarkoittivat, että heillä oli ollut ikävää tunnilla.
Erityisesti koulussa tapahtuvassa aineistonkeruussa on hyvä huomioida koulun erityinen konteksti. Tanssihetki-hankkeessa vastauksia kerättiin muun muassa 1. luokan oppilailta heidän koulupäivänsä aikana. Koulussa ollessaan lapset saattavat luulla kyselylomakkeita jonkinlaisiksi kokeiksi. Onkin tärkeää painottaa lapsille, että kyseessä ei ole koe, eikä kyselyssä ole oikeita tai vääriä vastauksia.
Lapset eivät saata lähtökohtaisesti olla kovinkaan innostuneita kyselylomakkeen täytöstä. Tanssihetki-hankkeen arvioinnissa lapset osallistuivat lomakekyselyyn mielellään saatuaan valita värikkäistä tusseista mieleisensä värin. Pienellä asialla saatiin siis lapsille kyselyyn vastaamisesta miellyttävämpi kokemus. Pieniä palkkioita, kuten tarroja, on mahdollista käyttää myös kannustimena kyselyyn osallistumiselle. Koulu- ja päiväkotiympäristössä, missä kaikki lapset ovat yhdessä tilassa, palkkioita kannattaa käyttää kuitenkin vain, jos kaikki lapset saavat osallistua kyselyyn.
Tanssihetki-hankkeen arvioinnissa havaittiin, että erityisesti päiväkoti-ikäiset lapset katselivat kiinnostuneina lomakkeen kuvia.
Tanssihetki-hankkeen arvioinnissa havaittiin, että erityisesti päiväkoti-ikäiset lapset katselivat kiinnostuneina lomakkeen kuvia. Värikkäät tussit innostivat joitakin lapsia myös piirtelemään lomakkeeseen muita kuvioita. Osa lapsista taas täytti lomakkeen nopeasti, eivätkä viettäneet sen parissa ylimääräistä aikaa.
Lomakkeen kysymysten suhteen Tanssihetki-hankkeeseen osallistuneilla lapsilla ei ollut epäselvyyksiä, mutta vastaaminen nosti esiin muutamia kysymyksiä. Lomakkeen ohjeistuksessa kerrottiin, että vastaus merkitään rastilla. Jotkut lapsista ihmettelivät, minne vastaus kuului merkitä, sillä sille ei ollut osoitettu erikseen tiettyä kohtaa lomakkeessa. Lisäksi osa lapsista puhui suomea toisena kielenään, eivätkä he tienneet mikä rasti on. Kyselylomakkeeseen kannattaakin merkitä selvät vastausalueet, sekä tarpeen mukaan ohjeistaa myös vastausten merkitsemistä.
Lopuksi
Kyselylomakkeista voidaan tehdä lapsille sopivia huomioilla yllä kuvattuja asioita. Tutkimuksessa ei kuitenkaan olla yksimielisiä siitä, millainen lomake on lasten tutkimiseen kaikista toimivin. Erityisesti kuvien vaikutus annettuihin vastauksiin on vielä epäselvää.