FinnHEMS 51-lääkintäkopterin ensihoitaja Simo Tukialle YAMK-opintoihin hakeutuminen oli luonnollinen jatkumo, kun työnkuva laajeni tutkimustyöhön.
Tukia aloitti BOPRA-hankkeen tutkimusryhmässä kesällä 2018. BOPRA tulee sanoista Brain Oxygenation during PRehospital Anesthesia. Tutkimushankkeen tarkoituksena on selvittää ensihoitovaiheen anestesian aikaista aivojen happeutumista ja sen yhteyttä potilaan myöhempään selviytymiseen.
Tutkimuksessa käytetään täysin uudenlaista NIRS-laitetta (near infrared spectroscopy), jota ensihoitokentällä ei ole muualla vielä käytössä. NIRS eli lähi-infrapunaspektroskopia ei menetelmänä ole uusi, sillä sitä on käytetty esimerkiksi riskipotilaiden leikkaushoidoissa ja tulevaisuudessa se voi mahdollistaa myös yksilöllisemmän ensihoitovaiheen anestesian.
Tutkimushankkeessa ovat osallisina kaikki Suomen lääkäri- ja lääkintähelikopterit. Syksyllä 2022 potilaiden rekrytointi hankkeeseen on loppusuoralla. BOPRA-hankkeen tiedot löytyvät osoitteesta www.boprastudy.fi.
Sysäys opiskelemaan
Ennen tutkimusryhmässä aloittamistaan Tukialla ei ollut lainkaan taustaa tieteellisestä tutkimuksesta.
”Tutkimustyö on minulle tavallaan ollut aina alue, jonne en ole halunnut mennä oikeastaan millään tasolla. Ainoa etäisesti lähellä oleva tutkimukseen viittaava asia on ollut ensihoitaja AMK-koulutuksen opinnäytetyö, muttei sekään ei kohdallani täyttänyt minkäänlaisen tieteellisen tutkimuksen kriteerejä”, hän kuvaa aikaisempia mietteitään.
Tutkimustyöhön perehtyminen alkoikin Tukian oman kokemuksen mukaan tavallaan väärässä järjestyksessä. BOPRAn kaltaisen laajan ensihoidon kliinisen tutkimuksen kokonaisuutta oli alkuvaiheessa hankala hahmottaa.
”Varsinkin tutkimuksen hyvin varhaisessa vaiheessa muistan miettineeni, olenko ylipäänsä oikeassa porukassa ja onko sillä vähäisellä panoksella, jonka ryhmälle ja tutkimukselle voin mielestäni antaa, ylipäänsä minkäänlaista merkitystä”.
Tutkimushanke on edennyt määrätietoisesti erittäin osaavien tutkimusryhmäläisten ansiosta. Tukian oma perehtyminen tutkimustyöhön on edennyt pala kerrallaan hänen aloitettuaan ensihoidon YAMK-opinnot Xamkissa tammikuussa 2021.
Oppimista on tukenut opintoihin rakennettu harkittu asioihin syventymisen vaiheittaisuus, antoisat ryhmätyökeskustelut sekä ohjaus.
”Opintojen loppuvaiheessa on helppo sanoa, että polkuni on ainakin oppimistyylilleni kuljettu peruuttaen. Tutkimustyön opetteluni on tapahtunut sen jälkeen, kun olen päässyt mukaan tutkimushankkeeseen, mutta siitä huolimatta opinnot ovat lisänneet ymmärrystäni BOPRAn kokonaisuudesta. Toisaalta BOPRA on myös tukenut opintojani”, hän pohtii nyt opintojensa loppusuoralla.
Opintojen merkittävin anti
Opintojen aikaiseksi suurimmaksi oivallukseksi Tukia kuvaa havahtumistaan tutkitun tiedon suureen määrään. Myös omat tiedonhakutaidot ovat kehittyneet opintojen aikana.
”Poikkeuksetta urallani tietoa on aina haettu ensihoito-oppaiden tai terveysportin kaltaisten kanavien kautta, mutta opintojen myötä on ollut erittäin mielenkiintoista nähdä ensihoidon tutkimusta maailmanlaajuisesta näkökulmasta. On siis selvinnyt, vaikka tavallaanhan se jo olikin selvillä, että tietoa voi hakea muualtakin, kuin Googlesta, ja sieltä muualta sitä on myös löytynyt!”.
Merkittävää oppimista on Tukian mukaan tapahtunut myös varsinaisessa tutkimustyön tekemisessä. YAMK-opinnot eivät toki sisällä kaikkien eri tutkimusmenetelmien yksityiskohtaista opetusta tai opiskelua, mutta Tukian mielestä kokonaiskuva tutkimuksen tekemisen lainalaisuuksista on kyllä muodostunut opintojen aikana.
Tähän liittyen hän on havahtunut myös siihen, että kaikista on tekemään laadukasta tutkimusta, kunhan asialle on valmis antamaan aikaa ja saa myös asiantuntevaa ohjausta.
”On ollut ilo huomata, että vieläkin voi oppia uutta, vaikka edellisistä opinnoista, eli ensihoidon perusopetuksesta, on yli kymmenen vuotta aikaa. Lisäksi YAMK tukee aikaisempaa ajatusta itsestäni oppijana, sillä tarvitsen osaavan oppimisympäristön, josta tukea on mahdollista saada silloin kun sitä tarvitsee”.
Ensihoitajan työn ja tutkimustyön eri rytmit
Ensihoidon kenttätyössä ja pitkäkestoisessa tutkimushanketyössä on Tukian mielestä yhtä paljon eroavaisuuksia kuin 100 metrin pikajuoksussa ja maratonissa.
”Hoitajana olen alun perinkin halunnut ensihoitoon nimenomaan sen takia, että potilaskontaktit ovat verrattain lyhyitä ja tehtävät vaihtelevat aivan laidasta laitaan. On selvää, että tilanteet muuttuvat nopeasti ja niihin on löydettävä siinä hetkessä paras ratkaisu. Jokaisella tehtävällä on oikeastaan aina selvää, että vaikka painetta joutuukin aika-ajoin kestämään, potilaan hoito siirtyy ennen pitkää sairaalan sisälle”.
Sen sijaan jo neljä vuotta kestänyt tutkimushanketyö on rytmiltään täysin erilaista. Tosin samoin kuin ensihoidossa, myös pitkäkestoisessa hankkeessa tulee aina vastaan odottamattomia haasteita ja niihin tulee löytää ratkaisu. Hanketyössä nämä tilanteet eivät kuitenkaan tarvitse ratkaisuja minuuteissa eikä kenenkään henki ole niistä riippuvainen, joten työkuormitus on hyvin erilaista.
”Sadan metrin juoksussa maali on näkyvissä heti startissa, mutta maratonissa ei lähtöviivalla näe millaisia mäkiä on noustavana ja minkälaisia haasteita se reitin siinä kohtaa aiheuttaa”, Tukia vertaa.
Merkittäviä eroja on myös siinä, millä rytmillä näitä kahta työtä tehdään. Ensihoito on hektistä, kun taas tutkimushankkeessa saattaa olla hyvinkin pitkiä suvantovaiheita, jolloin tuntuu, ettei mitään tapahdu, vaikka tutkimusaineistoa kertyykin. Ensihoidossa tehtävät suoritetaan sitä mukaa kun ne tulevat vastaan, hanketyössä määräajat ovat suunniteltu jo ennalta. Ensihoidossa apua tarjotaan yksilötasolla, mutta tutkimushankkeen tuottamalla tiedolla voidaan selvittää se, millaista apua ja miten apu tulisi parhaimmillaan tarjota.
Into kehittää
BOPRA-tutkimushankkeen ja ensihoidon YAMK-opintojen myötä Tukia kuvaa silmien avautuneen näyttöön perustuvalle kehittämiselle.
”Olen itsekin syyllistynyt ja syyllistyn edelleen spekuloimaan sillä, miten asioita tulisi tehdä. Oikea tapa on kuitenkin kehittää asioita näyttöön perustuen, ja jos näyttöä ei ole vielä olemassa, asiaa pitää tutkia”, hän kuvaa ajattelutapansa muutosta.
Tukialle tutkimustyö on tarjonnut perustyön ohelle uuden maailman, jossa voi olla suuremmassa roolissa ensihoidon kentällä.
”Tavallaan on hirvittävän houkuttelevaa, että omalla työllä voisi esimerkiksi muuttaa ensihoidon vallitsevia käytäntöjä kohti parempaa potilaan hoitoa”, hän pohtii.
Tukian kokemusten mukaan YAMK-opinnot ovat tarjonneet huikean mahdollisuuden kehittyä asiantuntijana monella osa-alueella. Hänelle itselleen YAMK-opinnot ovat antaneet laaja-alaista ymmärrystä tutkimustyöstä ja vahvistaneet kipinää myös tutkimustyön tekemiseen. Yhdessä oppiminen on tuonut oman arvokkaan lisänsä kokonaisuuteen, kuten myös tarkoituksenmukaiset oppimistehtävät, vaikka ensivaikutelma saattoikin jopa järkyttää.
”Opintojeni yksi aluksi suurimmalta, typerimmältä ja haastavimmalta tuntunut tehtävä on ehkä ollut parasta antia ja iso kiitos siitä kuuluu opiskelijakollegoille, joiden kanssa sitä yhdessä pureskeltiin”, hän kertaa kokemustaan opintojen ensimmäisen lukukauden ensihoidon tutkivan kehittämisen kurssilta.
Tukian mielestä ensihoitajien kannattaa tarttua rohkeasti tutkimushankkeiden tarjoamiin mahdollisuuksiin, mutta toisaalta myös puntaroida päätöstä huolella. Hänen mielestään tärkeintä on, että aihe on itselle hyvin tärkeä ja mielenkiintoinen.
”Ei kukaan jaksa juosta maratonia, jos lähtöviivalla on jo kivi kengässä!”.