Käytännössä usein kumpaakin tehdään, jotta saadaan kulttuuriperintö säilymään. Restauroinnilla saadaan enemmän kulttuuriperintöä käyttöön kuten täydentämällä vanhan tuolin puuttuva jalka. Konservoinnilla tarkoitetaan kulttuuriperintökohteen säilyttämistä museoiden näyttelyissä ja varastoissa materiaaleille ihanteellisissa olosuhteissa, jossa vanhan tuolin puuttuva jalka on toissijainen asia.

Suomessa on konservointikoulutusta Metropolia ammattikorkeakoulussa ja restaurointia opetetaan Xamkissa. Molempiin koulutuksiin sisältyy käytännönläheisyys asiakastöiden avulla, mutta myös tutkimuksellisuus: eri analyysilaitteita hyödyntämällä selvitetään muun muassa maalipintojen sideaineita ja värejä.

Alan kansainväliset suositukset hyväksyvät molemmat, sekä konservoinnin että restauroinnin, koulutuksen nimeksi. Tutkintonimikettä ei voi kuitenkaan saada restauroinnista, joka on artenomi AMK. Tämä heikentää mahdollisuuksia työllistyä museoihin, joihin haetaan yleensä konservaattori AMK –tutkinnon suorittaneita.

Muissa Pohjoismaissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, konservointikoulutus on yliopistotasoista. Alan koulutus on analyyttisempaa ja tieteellisempää, joissa voi maisteritutkinnon jälkeen jatkaa tohtorikoulutukseen.

Alan kattojärjestö ECCO (European Confederation of Conservator-Restorers’ Organisations) määrittelee koulutuksen laadun ja tason lähettämällä kyselytutkimuksen konservointikoulutuksille säännöllisesti. Kyselyissä yhtenä kriteerinä on muun muassa laboratorion pinta-ala ja tiloissa käytettävät analyysilaitteet.

Näin varmistetaan alan arvostettu ja vahva erikoisosaamisen professio myös määritettyjen NQF 6–8 -tasojen mukaisesti.

Yhteistyö lujittaa luottamusta osaamisen tasosta ja laadusta Pohjoismaiden ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Koulutuksen kehittäjien yhteisessä työryhmässä vuosittain vaihdetaan kuulumisia ja pohditaan tulevaisuuden näkymiä. Xamkin restauroinnin opettajana minulla oli mahdollisuus osallistua Pohjoismaiden yhteiseen tohtori- ja maisteriopiskelijoiden tilaisuuteen Göteborgin yliopistossa. Maisteriopiskelijana sain mahdollisuuden verkostoitua ja tutustua muihin osallistuneisiin maisteri- ja tohtoriopiskelijoihin ja heidän aiheisiinsa.

Pohjoismaiden yhteinen konservoinnin tohtori- ja maisteriopiskelijoiden Colloquium Göteborgin yliopistossa

Göteborgin yliopiston konservointiosaston vuoro oli kutsua tohtorikoulutettavia Pohjoismaiden yhteiseen tilaisuuteen marraskuussa 2018, johon kutsuttiin ensi kertaa myös maisteriopiskelijoita. Tämä tohtori- ja maisteriopiskelijoiden yhteinen Colloquium –tilaisuus oli Göteborgin yliopistossa 15.11.2018.

Tilaisuus järjestetään vuosittain, vuorotellen eri Pohjoismaissa ja se on tärkeä tapahtuma alan asiantuntijoiden tietojen vaihtamisessa, verkostoitumisessa ja konservoinnin koulutuksen kehittämisessä.

Tulevien tohtoreiden väitöskirjojen aiheet esitysjärjestyksessä ja avainpuhujien ajankohtaiset tutkimuskohteet Qatarissa ja Ruotsissa

Göteborgin yliopiston rehtori Anneli Palmsköld avasi tilaisuuden tervetuloa -toivotuksilla ja kertomalla tulevista muutoksista.

Avainpuhujana aloitti konservaattori Stavroula Gofomitsou kertomalla Qatarin julkisten monumenttiveistosten konservoinnista. Haasteina ovat hiekkamyrskyt ja islamin uskontoon liittyvät säännöt, jonka vuoksi naisten sairaalan edustalla oleva moniosainen teos ”Ihmeellinen matka” peitettiin välillä. Tämä brittiläisen taitelijan Damien Hirstin teos koostuu 14 monumentaalisesta pronssisesta veistoksesta, jotka esittävät sikiön kehityksen kohdun sisällä syntymään ja päättyen valtavaan yli 30 metriä korkeaan anatomisesti tarkkaan poikavauva -veistokseen.

Linné-yliopistosta Ruotsista esitteli tohtorityötänsä Vivian Smits ”The making of cultural heritage”. Arkeologisella kulttuuriperinnön alalla vallitsee markkinatalous, joka vaikuttaa eri toimijoiden yhteistyöhön ja työn laatuun. Voiton maksimointi on ristiriidassa arkeologisen kulttuuriperintöprosessin onnistumiselle kaivauksissa ja esineistön säilyttämisessä. Tämän vuoksi väitöstyön tavoitteena on selvittää, miten markkinatalous on vaikuttanut museoiden kokoelmiin ja onko esineistön valintaan mahdollista vaikuttaa uudenlaisella strategialla asiantuntijuus etusijalla.

Suomesta Metropolia ammattikorkeakoulun konservointikoulutuksesta esitteli maisteriaiheensa konservaattori Anne Räsänen, joka kertoi seinämaalausten irrotuksen historiasta ja eri tekniikoista materiaaleineen. Case-kohteena työssä oli lähes 10 m² kokoinen irrotettu seinämaalaus, jonka kautta pohdittiin irrotuksen eettisyyttä ja konservointimenetelmien valintaa seinämaalauksen muuttuessa itsenäiseksi taideteokseksi.

Oslon yliopistosta oli kaksi tohtoriesitystä molemmat liittyen taiteilija Edvard Munchin teoksiin. Thierry Ford oli tutkinut Norjan Kansallisen taidemuseon 56 Munchin maalausta non-invasive -menetelmällä FTIR-infrapunalaiteella. Tähän laitteeseen ei tarvita näytettä analyysia varten ja se voidaan kuljettaa teoksen luo. Analyysilaite asetetaan haluttuun kohtaan teoksessa melkein pintaan kiinni. Näin voitiin selvittää teoksissa käytettyjä eri pinta- eli suojausvernissoja ilman näytteiden ottamista. Analyysien perusteella oli kartoitettu luonnon sekä synteettisiä vernissoja, joita oli käytetty eri aikoina teosten suojaamiseen.

Lena Porsmo Stoveland esitteli Munchin seinämaalausta, joka on maalattu Oslon yliopistolle vuonna 1916. Öljyväreillä tehty maalaus on puhdistettu kuusi kertaa elinkaarensa aikana, jonka vuoksi Stoveland selvittää puhdistukseen säilyttävämpää keinoa maalauksen pintasuojaamattomalle väripinnalle. Tohtorityön päätavoitteena on löytää tähän ratkaisu testaamalla, vertaamalla ja analysoimalla eri puhdistusmenetelmiä kuten kuivajääpuhallusta ja lasertekniikkaa. Viimeisenä luennoi FT Ingalill Nyström Ruotsin Hälsinglandin talonpoikaismaalauksista, joista työryhmä julkaisee tutkimuksen alkuvuodesta 2019.

Maisteriopiskelijat ja konservoinnin koulutuksen työryhmän kokoontuminen

Maisteriopiskelijoille oli varattu erikseen heidän töidensä esittely postereina, jonka aikana oli mahdollisuus keskustella ja tehdä lisäkysymyksiä heille.

Seuraavana päivänä kokoontuivat yhteen konservointikoulutuksista vastaavat henkilöt jokaisesta Pohjoismaasta: tekstiilikonservoinnin lehtori Anna Häkäri Metropolia ammattikorkeakoulusta, Jane Richter Tanskan Kuninkaallisesta taideakatemiasta, Liv Friis ja Charlotta Hanner Nordstrand Göteborgin yliopistosta sekä Douwtje L van der Meulen Oslon yliopistosta.

Kokoontumisessa keskusteltiin jokaisen maan koulutuksen sen hetkisestä tilanteesta, tulevaisuuden muutoksista ja alan kehittämismahdollisuuksista.