Koskettaako kipu – keinoja kivunhallintaan

Kivun kokemuksen yksilöllisyys ja se, että kipu on aina totta sille, joka siitä kärsii, on tärkeää ottaa huomioon. Lääkkeettömiä hoitokeinoja on olemassa todella paljon ja niistä jokainen voi löytää itselleen sopivan menetelmän joko lääkehoidon tueksi tai pelkästään käytettäväksi.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) terveysalan ja ensihoidon yksikkö järjesti Xamkin Kotkan kampuksella 11.10.2018 seminaarin teemalla Koskettaako kipu – ikääntyneiden kipu ja kivunhoito. Seminaari oli avoin kaikille asiasta kiinnostuneille, mutta osanottajat koostuivat kuitenkin pääosin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista, opettajista ja opiskelijoista. Seminaarin pääluennoitsijana oli LKT, kipututkija Helena Miranda, joka on perehtynyt syvällisesti kipuun ja sen hoitoon. Hänen luentonsa perustui uusimpien kipututkimusten tuloksiin. Tämä artikkeli perustuu Helena Mirandan luentoon.  Pyrin artikkelissa tuomaan esille luennon pääkohdat. Uskon, että kipuun ja sen hoitamiseen liittyvä uusin tutkimustieto hyödyttää meitä kaikkia, jotka koemme joko akuuttia, ohimenevää kipua vaikkapa päänsäryn muodossa tai pitempikestoista, kroonista kipua erilaisten syiden vuoksi.

No brain no pain

Helena Miranda aloitti luennon tuomalla esiin, että kipu on aina totta ja että kipukokemus on yksilöllinen. Kipu on täydellisesti aivojen tuottamaa, sillä aivot antavat merkityksen kehon signaaleille. Akuutti kipu on aina merkki vaarasta esimerkiksi vamman tai vakavan sairauden yhteydessä, mutta pitkittynyt, krooninen kipu ei ole viesti vaarasta. Sen synnyssä keskushermostolla on merkittävä rooli, sillä mikä tahansa pitkittynyt kiputila saattaa aiheuttaa keskushermoston herkistymisilmiön. Tällöin kipuradat ovat ylivirittyneessä tilassa ja kivunsäätelyjärjestelmä ei toimi. Pitkäaikaiselle, krooniselle kivulle on voitu tutkimuksessa osoittaa riskitekijöitä. Niitä ovat syntymässä saadut riskitekijät, kuten sukupuoli ja genotyyppi, ympäristön vaikutukset kuten mm. akuutti vamma tai sairaus kriittisessä kehitysvaiheessa ja elämän stressitapahtumat sekä kolmantena geenien ja ympäristön yhteisvaikutukset, jotka vaikuttavat ihmisen persoonallisuuteen ja psyykeen ja voivat esiintyä mm. pessimistisyytenä, neuroottisuutena ja ahdistuneisuutena.

Kipu ja masennus esiintyvät usein samanaikaisesti, mutta suurin osa masentuneista hakee apua vain fyysiseen vaivaan. Uniongelmia on yli puolella kipupotilaista ja tutkimuksissa on todettu, että unihäiriö tai masennus esiintyy usein jo ennen kipua. Kivun hoidossa on tärkeää hoitaa kokonaisuutena ihmistä, jolla on kipua. Lääkehoidon teho pitkäaikaisissa kivuissa lukuun ottamatta syöpäkipua, on vaatimaton, sillä vain 30-50% potilaista saa lääkkeistä riittävää apua kroonisen kivun hoitoon. Vahvoja kipulääkkeitä eli opiaatteja, ei suositella pitkäaikaisesti kivun hoitoon, ellei ole kyse syöpään liittyvästä kivusta. Parhaat tulokset lääkehoidolla saadaan, kun kipulääkkeen oheen lisätään esimerkiksi masennuksen tai unettomuuden hoitoon tarkoitettu lääke.

I can do it!

Kroonisesta kivusta kärsivillä on todettu olevan keskimääräistä useammin vaativuutta omaa itseä kohtaan, vaikeuksia suhtautua itseen myötätuntoisesti, uhrautuvuutta, suorittamisen pakkoa, ja toisten hyvinvoinnin asettamista oman hyvinvoinnin edelle. Nämä piirteet ovat syvällä ihmisen persoonallisuudessa ja niiden merkitystä kivun kokemisessa ei voi hoitaa ainakaan pelkästään lääkkeillä.

Ainakin osittain tämän vuoksi Kivun Käypä hoito –suosituksen mukaan lääkkeettömien hoitojen tulisi olla etusijalla kipua hoidettaessa. Helena Miranda toi luennossaan esille useita keinoja, millä kivun voi ottaa haltuun. Pystyvyydentunteessa (pain self-efficacy) on kyse oman psyyken voimaantumisesta positiivisen asenteen kautta. Kivuista kärsivän ihmisen omassa asenteessa tulee korostua se, että hän pystyy tekemään monia asioita kivusta huolimatta. Hän pystyy esimerkiksi lisäämään omaa aktiivisuutta, tapaamaan ystäviä, harrastamaan, saavuttamaan monia elämän tavoitteita ja elämään normaalisti, vaikka kipu on läsnä. Kyse on siis omasta sisäisestä kivunhallinnan kyvystä. Myös mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon (meditaatio) on todettu vähentävän kivun voimakkuutta sekä kivun tuottaman haitan ja kivun kokemusta. Se myös lisää kivun hyväksyntää ja parantaa elämänlaatua.

Hyvää elämää voi elää kivuista huolimatta

Sosiaaliset suhteet, ystävyys ja rakkaus ovat asioita, joiden avulla on mahdollista nostaa kipukynnystä ja kivunsietokykyä. Esimerkiksi rakkaan ihmisen mukanaolo kipua tuottavassa toimenpiteissä vaikuttaa tällä tavalla. Myös puolison empaattinen suhtautuminen kipuun lisää kipupotilaan toimintakykyä. Tutkitusti myös lemmikkieläimen seura vähentää kipulääkkeiden tarvetta.  Nauru, minkä sanotaan pidentävän ikää, nostaa myös kipukynnystä varsinkin silloin, kun nauretaan yhdessä. Nauramisen vaikutus perustuu endorfiinin vapautumiseen. Endorfiinit osallistuvat ihmisen vireystilan ja tunteiden sääntelyyn, mikä vaikuttaa myös kivun kokemiseen.

Muita lääkkeettömiä kivunhoitoon käytettäviä menetelmiä on TNS-hoito, missä annetaan ihon päältä sähköstimulaatiota kipeään alueeseen erityisellä laitteella, joita on nykyisin saatavissa myös kotikäyttöön tarkoitettuina laitteina. Akupunktio tehoaa hyvin mm. niska-hartiaseudunkiputiloihin sekä nivelrikon aiheuttamaan kipuun. Tutkimuksissa on todettu, että akupunktion avulla pystytään sekä terveiden että kroonisesta kivusta kärsivien ihmisten kipukynnystä nostamaan. Akupunktion on myös todettu muokkaavan kivun käsittelyyn osallistuvien aivoalueiden toimintaa ja saavan aikaan myönteisiä aivomuutoksia.

Parasta liikuntaa on elämä (Peter O’Sullivan)

Liikunnalla on iso merkitys kivunhoidossa. Liikunta voi olla kävelyä, voimaharjoittelua, vesiliikuntaa pilatesta tai joogaa. Pääasia on, että liikuntamuoto on mieluinen. Joogan on todettu suojelevan aivojen harmaata ainetta, mikä osallistuu kivun käsittelyyn ja kroonisissa kiputiloissa sen on todettu vähenevän. Voidaan todeta, että joogan harrastaminen korjaa kroonisen kivun aiheuttamia aivomuutoksia. Yhdessä liikkumisen muodot kuten vaikkapa tanssiminen lievittää kipua.

Ruokavaliolla on myös mahdollista vähentää kivun kokemista. Vähärasvainen ja kasvispitoinen ns. välimerellinen ruokavalio on hyväksi. Valkoisen viljan ja sokerin kulutusta tulisi vähentää. Ruokavaliossa on hyvä ottaa huomioon myös omega3 –rasvahappojen sekä D- ja C-vitamiinien riittävä saanti. Lisäksi voi kokeilla probiootteja eli ns. hyviä mikrobeja, koska useilla kroonista kipua potevilla on keskimääräistä useammin myös ärtyneen suolen oireyhtymä, keliakia tai jokin muu tulehduksellinen suolistosairaus. Myös magnesiumista, kurkumasta ja chilistä on todettu olevan apua kivun lievittämisessä.

Luovaa ajattelua ja mielen joustavuutta kannattaa ylläpitää ja harjoitella

Kivunhoidossa ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen luovuuden ja mielen joustavuuden merkitys. Luovuus on kykyä nähdä ja tehdä asioita eri tavalla ja joustava mieli kannattelee ihmistä vaikeina hetkinä. Luova ihminen on utelias, joka uskaltaa etsiä uusia ratkaisuja ja kokeilla niitä, jolloin hän sopeuttaa itseään uusiin tilanteisiin ja vahvistaa uskoa itseensä ja tekemiseensä. Tämä lisää myönteisyyttä omaa itseä kohtaan. Kulttuuri ja taide antavat mahdollisuuden luovuuden ja joustavan mielen kehittämiseen. Musiikki tehostaa mm. omien kipusignaalia estävien kipuratojen toimintaa sekä aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää, jolloin hyvänolon homonien tuotanto lisääntyy. Lempimusiikin kuunteleminen päivittäin vaikuttaa krooniseen kipuun lähes yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet.

Lopuksi

Helena Mirandan luento antoi paljon ajattelemisen aihetta. Useinkaan ei tule ajatelleeksi, millaista on sellaisen ihmisen elämä, joka kärsii pitkittyneestä kivusta ja kokee, että hänen kokemustaan ei oteta todesta tai sitä vähätellään. Kivun kokemuksen yksilöllisyys ja se, että kipu on aina totta sille, joka siitä kärsii, on tärkeää ottaa huomioon myös terveysalan ammattilaisten koulutuksessa. Lääkkeettömiä hoitokeinoja on olemassa todella paljon ja niistä jokainen voi löytää itselleen sopivan menetelmän joko lääkehoidon tueksi tai pelkästään käytettäväksi. Myötätuntoinen suhtautuminen kivusta kärsivään on tärkeää. Mieleeni muistui tutkimustulos, minkä aikoinaan olen myös omille opiskelijoilleni kertonut. Sen mukaan annetun kipulääkkeen vaikutus on huomattavasti tehokkaampi, kun sen antaa potilaalleen myötätuntoa ja ymmärrystä osoittaen. Tämä neuvo pätee edelleen.

Pin It on Pinterest