Opintojen keskeyttäminen – loppu vai alku?

Tyttö ja poika istuvat pöydän ääressä keskustelemassa

Minkä tahansa asian aloittaminen on rohkeaa. Ja se, että tunnistaa, sopiiko joku asia itselle, on oppimista ja oivaltamista. Keskeyttäminen vaatii myös rohkeutta. Keskeyttämistä ajatellaan usein epäonnistumisena, periksi antamisena tai luovuttamisena, ei kykene suorittamaan. Mutta keskeyttäminen merkitsee aina myös pysähtymistä ja jonkinlaista muutosta. Keskeyttämisen taustalla on aina tarina.

Opiskelija esimerkiksi muuttaa toiselle paikkakunnalle rakkauden perässä. Opiskelija löytää toiselta paikkakunnalta työpaikan, eikä aiemmat opinnot enää palvele uutta elämänsuuntaa. Muuttuvassa elämäntilanteessa opinnot jäävät kesken.

Tai ehkä ala ei tunnu opiskelijasta omalta. Hän pohtii alan sopivuutta itselle ja päätyy hakemaan toisaalle. Opiskelija löytää itseä motivoivia asioita ja päätyy valmistumaan toiseksi valitsemaltaan alalta.

On myös tilanteita, joissa opinnot ovat yhtä opintojaksoa vailla valmiita. Kyseinen opintojakso tuottaa opiskelijalle suuria hankaluuksia, eikä hän saa opintojensa loppuun saattamiseksi riittävästi tukea ja ohjausta.

Opiskelija keskeyttää opintonsa. Pysähtyikö kukaan opiskelijan kanssa tämän tilanteen äärelle?

Opintojen keskeyttämiselle on monia syitä, joita me korkeakoulussa emme yleensä saa tietoomme. Keskeyttäminen voi olla yksi elämän hyvistä päätöksistä. Kuitenkin silloin, kun opiskelija ei koe keskeyttämistä hyvänä, opiskelijan tulisi saada aiheen käsittelyyn riittävää tukea.

Jos syynä on kokemus alan sopimattomuudesta itselle, on hyvä, että opiskelija etsii itselleen sopivampaa alaa. Entäpä jos syynä on vaikkapa vähentyneet voimavarat tai epävarmuus omista kyvyistä?

Ovatko nämä syitä, joihin voi vaikuttaa ja kuuluu vaikuttaa? Miksi näin kävi? Mitä seuraavaksi voisimme tehdä toisin?

On ymmärrettävä, että opiskelija usein vasta etsii itseään ja omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Oppilaitos on tärkeä toimija opiskelijan kiinnittymisessä alalle, tulevalle työelämälle, ehkä jopa paikkakunnalle. Ei riitä, että opiskelija otetaan vastaan ja jätetään pärjäämään itsekseen.

Opiskelut eivät myöskään ole pelkkää suorittamista, vaan parhaimmillaan iloinen riemukas elämänvaihe, johon liittyy paljon uutta, ihmeellistä ja unohtumatonta. Näitä tunteita tulee tukea ja ruokkia, jotta opiskelija jaksaa jatkaa opinnoissaan loppuun asti.

On tärkeää lisätä tietoisuutta siitä, kuinka monenlaista tukea opintojen loppuunsaattamiseksi on. Tukipalvelut ovat Xamkissa hyvällä tasolla. Tuen tarjoajat ja tarvitsijat eivät kuitenkaan aina kohtaa. Opiskelijamme tarvitsevat tukea myös korkeakouluopintojen arjessa, arkipäivän kohtaamisissa ja muistutusta siitä, mistä kaikkialta tukea voi hakea.

Ohjauksen kehittämisellä pyritään vastaamaan myös tähän. Opiskelijan tukeminen tapahtuu edelleen usein vasta notkahdustilanteessa. Tukea ja kannustusta tulee saada myös osana arkea, niidenkin, joilla menee hyvin.

Tilastoissa keskeyttäminen näkyy vain numerona ja korkeintaan karkeana selityksenä ”Muu syy”. Pelkkä numeroiden tulkitseminen harvoin riittää. Tarvitaan vuorovaikutuksellista kohtaamista keskeyttämistä pohtiville opiskelijoille.

Monesti riittää, kun kysyy toiselta, mitä kuuluu.

Pin It on Pinterest