Vastuullisuus ja kestävä kehitys hyvinvointialan opetussuunnitelmissa

Vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat ajankohtaisia aiheita niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Vuoden 2020 lopussa Arene (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto) julkaisi kestävää kehitystä ja vastuullisuutta käsittelevän ohjelman, jonka mukaan jokaisella ammattikorkeakoulusta valmistuvalla tulisi olla perustiedot kestävästä kehityksestä ja vastuullisuudesta ilmastoasiat mukaan lukien.

Toimenpiteenä on mm. kestävän kehityksen ja vastuullisuuden roolin vahvistaminen jokaisessa opetussuunnitelmassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) hallinnonalan kestävän kehityksen linjausten mukaan OKM esimerkiksi kannustaa koulutuksen järjestäjiä integroimaan kestävän kehityksen näkökulmia koulutukseen ja edistää kestävän kehityksen tiedon siirtymistä toimintaan.

Yhdistyneiden Kansakuntien laatiman Globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 on viitekehyksenä useille kansallisille toimintaohjelmille. Suomi on sitoutunut Agenda 2030 toimintaohjelmaan, joka ulottuu vuoteen 2030 asti. Sen mukaan kestävä kehitys jaetaan 17 tavoitteeseen, joissa mm. laadukas koulutus ja elinikäiset oppimismahdollisuudet ovat yhtenä tavoitteena. Agenda 2030 toimintaohjelmassa on mainittu, että kaikkien oppijoiden tulisi “saada kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot”.

Kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus on Suomessa arvioitu tärkeimmäksi geneeriseksi eli kaikille yhteiseksi osaamiseksi vuonna 2035, kun 30 toimialaryhmää arvioi tärkeimpiä geneerisiä osaamisia Opetushallituksen osaamisen ennakointifoorumissa 2019.

Sosiaali- ja terveysalan geneerisiä osaamisia tarkastellessa kestävän kehityksen mukainen ympäristöosaaminen on tunnistettu yhdeksi osaamisalueeksi, joka sisältää mm. sosiaali- ja terveydenhuollossa käytettävät materiaalit, niiden kierrättämisen ja hävittämisen, sähkön ja veden kulutuksen arvioinnin ja seurannan sekä ympäristövastuiset toimintasuunnitelmat.

Ekologisuuden lisäksi kestävän kehityksen määrittelyssä on sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen ulottuvuutena. Vastuullisuudella tarkoitetaan suoria ja epäsuoria vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan, joita kaikessa toiminnassa huomioidaan.

Opetussuunnitelmien tarkastelu

Xamkin hyvinvointialalla haluttiin kartoittaa eri koulutusten opetussuunnitelmien sisällöt ja tavoitteet kestävän kehityksen ja vastuullisuuden osalta.

Tarkastelussa oli mukana yhdeksän hyvinvointialan tutkintoa:

• sairaanhoitaja amk (SH),
• terveydenhoitaja amk (TH),
• ensihoitaja amk (EH),
• fysioterapeutti amk (FT),
• sosionomi amk (SOS),
• geronomi amk (GER),
• naprapaatti amk (NAP),
• jalkaterapeutti amk (JT) ja
• liikunnan ohjaaja amk (LO).

Tutkintojen opetussuunnitelmien tavoitteet ja sisällöt käytiin läpi, ja niistä valittiin tarkasteltavaksi ja analysoitavaksi ne tavoitteet ja sisällöt, jotka sisälsivät kestävän kehityksen näkökulmia.

Valintaa varten määriteltiin sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Sisäänottokriteereitä oli kaksi; opintojakson sisältö ja/tai tavoite sisältää kestävän kehityksen näkökulman, ja näkökulma on luokiteltavissa kestävän kehityksen osa-alueisiin. Poissulkukriteerinä oli, että opintojakson sisällössä/tavoitteessa on itsessään alaan liittyvä terveyden ja hyvinvoinnin kehittäminen ja edistäminen.

Analyysissä valitut tavoitteet ja sisällöt jaettiin ensin kestävän kehityksen osa-alueiden mukaisesti (ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys). Tämän jälkeen jokaisen osa-alueen tavoitteet ja sisällöt nimettiin niitä kuvaavalla teemalla.

Ekologisesti kestävä kehitys näyttäytyi vain sairaanhoitajapohjaisissa tutkinnoissa (sairaanhoitaja amk, terveydenhoitaja amk, ensihoitaja amk), joissa opetussuunnitelma sisälsi ympäristövastuullisuuden teeman.

Hyvinvointialan tutkinnoissa korostuivat sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen osa-alueet. Opetussuunnitelmissa sosiaalisen kestävän kehityksen osa-alueelta oli huomioitu yksilöllisyyteen, erityisryhmiin, saavutettavuuteen, terveyserojen kaventamiseen ja yhteiskunnalliseen merkittävyyteen liittyviä teemoja.

Kulttuurisesti kestävän kehityksen teemat olivat kulttuurien ympäristöön, monikulttuurisuuden ja alueellisen yhteistyön sisältäviä tavoitteita ja sisältöjä. Taloudellisesti kestävä kehitys näkyi työturvallisuuden, työhyvinvoinnin ja kustannustietoisuuden teemoina. Sosionomitutkinnossa sisälsi myös yhteiskunnallisen ja sosiaalisen yrittäjyyden teeman. Tutkintokohtaiset tulokset teemoittain on esitelty taulukossa 1.

Yhteenvetona voidaan todeta, että koulutusten väliset erot olivat suuria. Eri koulutuksissa painottuivat määrällisesti ja osa-alueittain erilaiset teemat. Eniten kestävän kehityksen osa-alueista opetussuunnitelmissa korostuivat sosiaalisesti- ja kulttuurisesti kestävä kehitys. Tulevaisuudessa ops-työskentelyssä tulisi huomioida vahvemmin myös ekologisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen osa-alueet.

Lue myös artikkeli vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä yhteisöpedagogi- ja restonomikoulutuksen opetussuunnitelmissa.