Kaikki alkoi luettuani jutun alankomaalaisesta Anneleos Officieristä, joka oli perustanut Instagramiin tilin Tussen Kunst & Quarantaine. Instagram-kuvissa hassuteltiin tekemällä toisintoja tunnetuista taideteoksista hyödyntäen kotoa löytyviä esineitä. Tilistä kasvoi nopeasti maailmanlaajuinen ilmiö, vaikka idea ei uusi olekaan. Muistan nauraneeni vedet silmissä ihmisten tekemille taideteostoisinnoille jo vuosia sitten. Ihmisillä tuntui olevan tarve osallistua taidehaasteeseen juuri nyt karanteenin keskeltä. Itse opettelin etätöiden tekemistä ja etsin koti-iltoihin tekemistä, kun harrastuksiin liittyvät livetapaamiset peruuntuivat.
Varsin toimiva tapa opiskella taidehistoriaa
Julkaisin muutaman toisinnon Instagram-tililleni ja innostuin jatkamaan niiden tekemistä, kun Museokortti julkaisi oman karanteenitaide-kampanjan ja omat kuvat saivat kannustavia kommentteja ja jakoja. Aloin etsiä sopivia teoksia museoiden online-gallerioista ja Wikiart-sivustolta. Olen selannut haasteen aikana satoja, ellen tuhansia kuvia etsien kiinnostavia (ja tekijänoikeusvapaita) teoksia. Ohessa on tullut tutustuttua tarkemmin taidesuuntauksiin, taiteilijoihin sekä teosten syntyyn ja merkityksiin. Jos olisin kuvaamataidon opettaja, tunnillani opiskeltaisiin taidehistoriaa toisintoja tekemällä! Historian lisäksi kuvia alkaa tulkita uudella tavalla ja kiinnittää tarkemmin huomiota yksityiskohtiin, ilmeisiin ja symboliikkaan.
Luovuus- ja ongelmanratkaisutaidot pääsivät hyvään testiin
Taidehaasteen alkuperäisenä ideana oli luoda kuuluisista maalauksista toisintoja mahdollisimman vähillä elementeillä, joita kotoa löytyy. Useimmiten jokin teoksessa oleva väri, elementti tai esine on antanut kimmokkeen toisinnon tekemiselle: Sain ahaa-elämyksen sopivasta esineestä, joka voisi mallintaa teoksessa olevaa elementtiä, minkä ympärille oma toisinto lopulta rakentui. Tunsin olevani elementissäni kehittäessäni erilaisia päähineitä ja kampauksia pyyhkeistä, paidoista, helmistä, kasveista ja jopa kausivaloköynnöksestä. Rakentelin flow-tilassa jakkaroista ja jumppavälineistä lavasteita ja taustoja eikä tarvinnut valitella tekemisen puutetta. Lavasteita ja rekvisiittaa keksiessä pääsi ratkomaan haasteita ja käyttämään luovuuttaan. Ongelmanratkaisukyky ja luovuus nähdäänkin tulevaisuuden tärkeinä työelämätaitoina. Tällaisen haasteen avulla jokainen voisi näitä taitoja harjoittaa ja myös huomata olevansa luova.
Kehollisia kokemuksia toisen saappaissa
Puku- ja roolileikin myötä pääsin eläytymään erilaisiin tunnelmiin ja asettumaan toisen saappaisiin. Toimin sekä luovana johtajana, mallina, kuvaajana, valaisijana, puvustajana, lavastajana että editoijana. Olen kuvauksissa vääntäytynyt lähes luonnottomiin asentoihin, hikoillut useiden vaatekerrosten ja tavaroiden alla sekä toiminut kuvaajan ja mallin roolissa vaatteen peittäessä kasvoni. Koin hyvin, hyvin pienen hetken ajan, miltä tuntuu toimia muun muassa näkö- ja liikerajoitteisesti. Se saikin pohtimaan, voisiko tässä olla mielekäs menetelmä empatia- ja tunnetaitojen opiskelemiseen ja opettamiseen?
Roolileikin avulla löytyi myös itsestä uusia puolia, mutta myös asuinympäristöstäni. Pienessä asunnossa olikin yhtäkkiä enemmän neliöitä ja monia uusia tiloja, joihin lavastin kuvausstudion. Toisintojen tekemisestä tuli myös loistava tapa siirtyä kotitoimistolta kotiin ja vaihtaa vapaalle.
Kokeilut, mokailut ja itselle nauraminen on sallittua
Taidehaaste on opettanut nauramaan itselleen ja sallimaan mokailut. Mokailuilla tarkoitan esimerkiksi sitä, kuinka parempi idea rekvisiittaan syntyi monesti vasta kuvan julkaisemisen jälkeen. Muotoilun kentällä toimivana luovan työn tekijänä uskallan sanoa, että luovaan prosessiin kuuluu joutenoloa ja ajatusten kypsyttelyä. Lopputuotokset eivät synny sormia napsauttamalla, vaan kokeilujen ja ajan kanssa. Nopeat kokeilut kuitenkin vievät asiaa aina eteenpäin ja auttavat synnyttämään paremman lopputuloksen eikä kokeiluista ja mokailuista kannata olla pahoillaan.
Kuvia tehdessäni olen laittanut itseni, kehoni ja persoonani likoon. Välillä muuntaudun kuvissa mieheksi tai lapseksi, illistelen tai poseeraan asennoissa, jotka ovat kaikkea muuta kuin imartelevia. Olen oppinut nauramaan kuvien myötä itselleni ja ymmärtänyt, että ihmiset ympäri maailman nauravat kanssani eivätkä minulle. Lempikappalettani lainatakseni: ”It takes a fool to remain sane” (The Ark).
Taidemenetelmät voivat auttaa itsensä kehittämisessä
Työskentelen tällä hetkellä asiantuntijatehtävissä palvelumuotoilun ja kulttuurihyvinvoinnin parissa erilaisissa TKI-hankkeissa. Taidehaaste on auttanut avaamaan silmiä myös työidentiteettini suhteen ja vahvistanut ongelmanratkaisu-, sommittelu-, havainnointi- ja esiintymistaitoja. Siksi haluankin kannustaa ihmisiä kokeilemaan vastaavia haasteita ja menetelmiä, joita taide- ja kulttuurikenttä tarjoavat. Taide toimii väylänä hyvään oloon, itsetutkiskeluun ja osaamisen kehittämiseen henkilökohtaisella tasolla. Olisikin kiinnostavaa kehittää menetelmää eteenpäin ja pohtia sen mahdollisuuksia esimerkiksi työhyvinvoinnin näkökulmasta, sosiaali– ja terveysalan kentällä tai teattereiden ja museoiden yleisötyössä.
Taidehaaste on luonut yhteisöllisyyttä ja iloa ympäri maailman
Hauskaa taidehaasteessa on ollut myös huomata, kuinka ihmiset ovat lähentyneet sosiaalisessa mediassa. Olen jutustellut ja vaihtanut ajatuksia Instagramissa erimaalaisten taidetoisintojen tekijöiden kanssa. Olen myös ollut herkempi kannustamaan ja antamaan positiivista palautetta. Tuntuu kuin olisin elänyt koronakevään ajan empaattisessa ja yhteisöllisessä somekuplassa, jossa kontaktoimisen ja verkostoitumisen kynnys on olematon. Taideteostoisintojen tekeminen, mutta vain myös niiden katseleminen on tuonut iloa kokijoilleen. Karanteenitaide on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka jokainen voi löytää oman tapansa kokea taidetta, syvällisemmin tai kevyemmin. Ilmiö on myös sallinut jokaisen luoda omat sääntönsä toisintojen tekemiseen ja antanut vapauden toteuttaa itseään monikerroksisen leikin kautta.
Koronakevään aikana toteuttamani 45 taideteostoisintoa löytyvät instagramista: @tiikeritiinanen