“Digiyhteiskunta voi luoda syrjäyttäviä rakenteita” (HS 12.7.2018.)
Mediatutkijat Väliverronen ja Seppänen (2012) määrittävät medioitumisen erilaisen median jatkuvaksi läsnäoloksi ja merkityksen kasvuksi niin yhteiskuntien, instituutioiden kuin yksilöiden elämässä. Medioitunut ja digitalisoitunut yhteiskunta asettaa monia uusia vaatimuksia suhteessa hyvinvointiin ja elämänhallintaan. Digitaitojen hallintaan liittyvien erojen nähdään avaavan digitaalisen kuilun eri ikäryhmien välille. Samaan sarjaan kuuluvat huolenilmaukset nuorten runsaasta digitaalisesta pelaamisesta, sosiaalisen median vaikutuksista nuorten mielenterveyteen sekä nuorten kokemasta paitsi jäämisen pelosta (fear of missing out). Edellä mainituista piirtyy uhkakuva, jossa medioitumisen ja digitaalisaation kehityksestä pudonneet tai siihen hukkuneet altistuvat syrjäytymiselle.
“Medialukutaito on rokotus valheita vastaan” (HS 2.2.2021.)
Amerikkalainen mediatutkija W. James Potter toteaa teoksessaan Introduction to Media Literacy (2016), että media on kaikkialla läsnä ja vaikuttaa meihin jatkuvasti. Medialla on meihin niin näkyviä ja välittömiä (manifested) kuin pitkän aikavälinkin (process) vaikutuksia. Brittiläinen mediakasvatuksen kansainvälinen vaikuttaja David Buckingham puolestaan korostaa, että mediataidoissa ei ole kyse vain teknisistä taidoista tai median käytöstä opetuksessa (through media), vaan kyse on siitä, että kansalaisten pitäisi oppia tarkastelemaan mediaa kriittisesti (about media). (Buckingham 2019.)
“Medialukutaito on tärkeä kansalaistaito” (HS 10.8. 2007.)
Mediakasvatus opettaa mediataitojen hallintaan. Keskeisten mediataitojen hallinta on tie laaja-alaiseen media- ja informaatiolukutaitoon. Medialukutaito on enemmän kuin käytännön keinojen omaksumista medioiden ymmärtämiseen ja tuottamiseen. Medialukutaito kytkeytyy vahvasti yleisiin ihmisenä kasvamisen, luovuuden, kriittisen ajattelun, sivistyksen sekä yhteiskuntaan ja kulttuuriin kuulumisen kysymyksiin. Parhaimmillaan mediakasvatus lisää ihmisten välistä ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta, antaa välineitä osallisuuteen sekä vähentää polarisaatiota yhteiskunnassa ja yhteisöissä. Medialukutaidosta on tullut kaikille tärkeä kansalaistaito. (Buckingham 2019; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019.)
Uusien (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019) mediakasvatuksen kansallisten linjausten mukaan mediakasvatusta tulisi viedä laajemmin, laadukkaammin ja systemaattisemmin kaikille ihmisryhmille läpi elämänkaaren. Mediakasvatuksen perinteiset kohderyhmät – lapset ja nuoret – saisivat siis rinnalleen uusia ryhmiä, kuten aikuiset, seniorit, vanhukset sekä erityisryhmät. Uudet linjaukset nostavat kuitenkin esille kysymyksiä siitä, ketkä ovat uusia kouluttajia ja koulutettavia ja ketkä tulevaisuudessa vievät mediakasvatuksen uusien kohderyhmien keskuuteen?
“Mediakasvatusta tarvitaan kaiken ikää” (HS 6.2.2017.)
Sosionomi on ohjaus- ja kasvatustyötä tekevä hyvinvoinnin moniosaaja. Jokapäiväisessä työssään hän on läsnä erilaisten asiakkaiden arjessa auttaen, ohjaten ja tukien itsenäistä selviytymistä ja elämänhallintaa. Sosionomi työskentelee eri elämänvaiheissa olevien, eri ikäisten ihmisten parissa.
Oman kasvatukseen ja ohjaukseen painottuvan työnsä kautta sosionomit ovat avainasemassa havainnoimassa sitä, miten erilaiset yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat erilaisten ihmisryhmien osallisuuteen, arjen sujuvuuteen sekä toimintakykyyn. Myös medioituminen ja digitalisaatio ovat muutoksia, joiden vaikutukset heijastuvat sosionomien arkiseen työhön eri ihmisryhmien kohtaamien uusien haasteiden sekä avun ja tuen tarpeiden kautta.
Sosionomien työkenttää, medioituneen ja digitalisoituneen yhteiskunnan vaatimuksia ja mediakasvatuksen päällekkäisiä osa-alueita ja leikkauspintoja voidaan havainnollistaa oheisella kuviolla.
Eläminen ja oleminen medioituneessa yhteiskunnassa edellyttää kansalaisilta riittäviä mediataitoja. Kriittinen tarkastelu osoittaa, että meillä on väestöryhmiä, jotka jäävät systemaattisen mediakasvatuksen ulkopuolelle.
Sosiaalialan työn ja koulutuksen on aina täytynyt mukautua ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin. Niin sen on tehtävä nytkin, kun edessä ovat medioitumisen ja digitalisaation kaikille väestöryhmille mukanaan tuomat uudet haasteet. Sosionomien työnkuvan sekä asiakasryhmien laaja-alaisuuden huomioiden paras ja luontevin ratkaisu nykyisiin osaamis- ja koulutushaasteisiin on sosionomien kouluttaminen myös mediataitojen osaajiksi.
“Yhteiskunta yliarvioi ihmisten digitaidot” (HS 13.10.2021.)
Meidän sosiaalialan kouluttajien velvollisuus on ymmärtää, että median jatkuva läsnäolo ja digitalisaatio vaikuttavat laaja-alaisesti ihmisten hyvinvointiin ja elämänhallintaan. Mediataidot eivät ole pelkästään digilaitteiden teknistä hallintaa. Olisiko siis hyvä, että mediakasvatus näkyisi kaikkien sosionomien koulutuksessa? Sillä kuten mediakasvatusta jo opiskelleet sosionomiopiskelijat totesivat, “mediataidot on osa tulevaa työtäni.”