Ennen varsinaisen vaihtojakson alkua kiertelin ystäväni Pekan kanssa Nairobissa, Masai Marassa, Mombasassa ja Kisumussa. Sen jälkeen Pekka palasi kotiin ja jatkoin opettajavaihdossa.
Olimme uteliaita kokemaan, miten maailmassa voisi ja olisi hyvä elää. Kokosimme ensikokemuksiamme Keniasta kolmeen ”Uteliaana Keniassa” -artikkeliin: Mitä voimme oppia masaiheimolta; Köyhyyden ja rikkauden keskellä; Kenian luonnossa ja luonnosta. Kokemuksiemme kautta olen lisännyt ymmärrystäni globaalista sosiaalialan työstä ja sosiaalisista ongelmista.
Kuivuus uhkaa
Masaiden paimentolaiselinkeino on uhattuna ennen kaikkea kuivuuden takia. Vuohille ja lehmille on vain niukasti vettä tarjolla. Ruoka ja vesi on vähissä myös villieläimillä, joten myös ne uhkaavat karjaa aiempaakin enemmän.
Masait vievät karjansa luonnonsuojelualueelle laiduntamaan ajatellen, että rehevät luonnonsuojelualueet kuuluvat edelleen heille. Vartijat ajavat karjan sinnikkäästi pois, koska Kenian valtio haluaa suojella villieläimiä luonnonsuojelualueella. Tästä seuraa jatkuva kokopäiväinen karjan liikutteluoravanpyörä. Voi olla, että tulevaisuudessa masaiden paimentolaiselämäntapa katoaa kokonaan, ja kulttuurista jää jäljelle vain merkkejä todellisen masaiarjen sijaan.
Koulu on masaiperheille tärkeä
Kylässä, jossa vierailimme, kaikki lapset käyvät lähellä sijaitsevaa, erään australialaisen naisen perustamaa koulua. Koulu on yksi syy, miksi tämä masaiyhteisö ei muuta perinteen mukaisesti joka yhdeksäs vuosi toiseen paikkaan.
Oppaamme Asyata kertoi, että kylää ei haluta siirtää juuri siksi, jotta lapset voivat käydä koulua. Yleensä muuton syynä laidunmaan köyhtymisen lisäksi ovat termiitit, jotka syövät manyatat eli naisten rakentamat talot. Tässä kylässä termiittien syömiä manyatoja aiotaan purkaa ja rakentaa purettujen viereen uusia.
Koulussa on n. 3000 lasta ja 60 opettajaa. Kouluissa työskentelee usein myös vapaaehtoistyöntekijöitä. Ensimmäisestä kolmanteen luokkaan lapset käyvät koulua kotoa käsin, ja neljännestä luokasta eteenpäin he menevät sisäoppilaitokseen ja palaavat kotikyläänsä vain pidemmillä lomillaan.
Etenkin tyttöjen koulutus on tärkeää kehityksen kannalta ja avain haitallisista kulttuurisista tavoista, kuten sukuelinten silpomisesta, eroon pääsemiseksi. Keniassa sukuelinten silpominen on laissa kielletty, mutta joillakin alueilla Keniassa edelleen vallitseva tapa.
Masait ovat vieraanvaraisia
Oppaamme Asyata kertoi, että masait ovat kiitollisia ulkomaalaisten tuomasta avusta, kuten kouluista ja sähköverkkojen rakentamisesta. Tällainen apu lisää masailasten turvallisuutta ja tulevaisuuden näkymiä. Norsulaumat voivat häirittyinä olla vaarallisia. Vuonna 2000 Cambridgen yliopiston virkailija kohtasi aikaisella aamukävelyllään lähellä kylää norsulauman. Hän halusi ottaa norsuista lähikuvia, mikä häiritsi yhtä norsua, ja se talloi virkailijan jalkoihinsa.
Kylän toiseksi tärkein tulonlähde paimentolaisuuden jälkeen on turismi. Turistit maksavat vierailustaan kylässä, ja tällä rahalla ostetaan kouluun opiskelutarvikkeita. Lisäksi he myyvät käsitöitään, joista tuotto jaetaan koko kylän kesken. Turistivierailujen järjestäminen on yhteispeliä. Jotkut toimivat oppaina, toiset esittivät masaitanssia ja tulentekoa, kolmannet esittelivät manyatojaan. Vierailusta kantoivat vastuun kylän masaisoturit, kun taas naiset valmistivat ruokaa paimenessa oleville.
Masait tekevät tulen pyörittämällä nopeasti keppiä toiseen puuhun hangaten, jolloin syntyy kitkaa ja kipinä. Tämä kipinä siirretään sitten pieneen määrään puusilppua, josta puhaltamalla tuli syttyy; jos nimittäin tulentekijällä on voimaa ja taitoa. Minulla ei ollut, mutta avustettuna tuli lopulta syttyi. Otin muistoksi toimituksesta tatuoinnin, joka tehtiin painamalla tulinen kepinpää käsivarteen. Tämä on yksi masaiden kauneussymboleista. Muita ovat esimerkiksi korvien venytys ja etuhampaan poisto.
Vierailimme Samin, erään masaisoturin, äidin manyatassa. Astioita pesemässä oli myös Samin pikkuveli, joka ei huonovointisuuden vuoksi voinut mennä kouluun sekä heidän äitinsä.
Tässä manyatassa on kolme huonetta ja ovella vasikoille oma suoja. Olohuoneessa on avotulisija, jossa tehdään ruoka, lämmitetään vesi ja puhdistetaan astiat. Olohuoneessa on myös lasten sänky. Yksi makuuhuone on vanhemmille ja yksi vieraille. Meille luvattiin yösija manyatassa seuraavan kerran kylässä vieraillessamme.
Tunnelma hämärässä manyatassa oli kodikas. Keskustelimme masaiden kulttuurista, Suomesta ja maailmasta. Sam kysyi, vieläkö Ukraina ja Venäjä sotivat. Hän oli kovin pahoillaan myöntävästä vastauksestamme, eikä voinut ymmärtää syytä.
Mitä ottaisimme mukaan masaikylästä?
Ehkä tyytyväisyyttä? Oppaamme Asyata sanoi masaiden onnellisuuden johtuvan luontoyhteydestä. Masait elävät luonnossa, luonnosta ja luontoa ymmärtäen. Useilla vierailukylän masailla oli puhelimet, joiden avulla kommunikointi ja esimerkiksi turistivierailujen organisointi sujui hyvin.
Arki sujuu hyvin perinteisin tavoin: aamuisin otetaan aurinko vastaan ja sadetta rukoillaan tanssien ja laulaen. Karja viedään laiduntamaan. Nuoret pojat vihitään masaisotureiksi rituaalein, jonka jälkeen he voivat ottaa useita vaimoja niin halutessaan.
Vaikka masaita painostetaan monelta suunnalta luopumaan elämäntavastaan, Asyatan mukaan tämä voi olla vaikeaa, koska paimentolaisuus on ollut masaiden elämäntapa vuosisatoja. Pitäisikö heidän kiirehtiä kohti meidän elämäntapaamme? Vai pitäisikö meidän antaa hieman periksi suorittamisesta, ja koettaa oppia masaialta vaikkapa luontoyhteyttä? Kaikissa kulttuureissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Voisimmeko poimia hyvät omaan elämäämme?
Tutustuminen kulttuureihin antaa näkökulmaa sosiaalialan työhön
Sosiaalialan ammatillisesta näkökulmasta opin vierailun aikana paljon. Tutustuminen muihin kulttuureihin auttaa ymmärtämään, miten erilaisilla tavoilla ihmiset elävät ja voivat elää. Halu ymmärtää erilaisuutta ja erilaisia näkökulmia lisääntyy, kun pääsee kokemaan täysin erilaista kulttuuria moniaistisesti. Tällainen halu ymmärtää erilaisuutta on sosiaalialan ammattilaisen tärkeä ominaisuus.
Sosiaaliset ongelmat eivät ole enää pelkästään paikallisia. Se, mitä tapahtuu Keniassa masaikylässä, koskettaa myös meitä Suomessa, etenkin nyt ilmastonmuutoksen aikana. Yhteisöllistä moninäkökulmaista ongelmanratkaisua tarvitaan kestävän maailman rakentamisessa.
On mahtavaa, että opettajat ja opiskelijat pääsevät jälleen laajentamaan kulttuurista osaamistaan. Kulttuurinen kompetenssi auttaa meitä olemaan joustava ja ymmärtävä itseämme ja muita kohtaan ihan arkisissa elämäntilanteissa. Terve Afrikka -verkosto on tarjonnut vuodesta 1999 lähtien pääasiassa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja opettajille mahdollisuuden päästä Keniaan ja Ugandaan tekemään vaihtoja ja laajentamaan maailmankuvaa.
Kuvat: Pekka Holappa