Opetan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa Luontolähtöisen kuntouttavan työn menetelmiä ja olen muutenkin kiinnostunut luontolähtöisestä työstä ja toiminnasta. Kenialaisilla luontoretkillä oli kiinnostavaa huomata, miten perinnetieto kohtaa tutkimustiedon luonnon hyvinvointivaikutuksista.
Eläinten suojelua Masai Marassa ja Nairobissa
Neljän päivän vierailu Masai Maran luonnonsuojelualueella on kuin hyppy lauantai-illan Avaran luonnon suoraan lähetykseen. Savannin laajuus, päiväntasaajan kiihkeä auringon nousu ja lasku sekä kunnioitusta herättävät eläimet tuntuivat ainutkertaiselta mahdollisuudelta elämässä.
Kenian safareilla turistien tavoitteena on nähdä viisi tiettyä eläintä eli “Big Five”: sarvikuono, elefantti, leijona, puhveli ja leopardi. Big Five -nimitys tulee siirtomaavallan ajalta, jolloin Afrikkaan saavuttiin metsästämään näitä eläimiä huvin vuoksi. Nykyään tätä jahtia nimitetään valokuvajahdiksi. Meidän Big Fivesta jäi kuvaamatta sarvikuono, joka on hyvin uhanalainen laji.
Eläimet eivät juurikaan välittäneet autoista ja kuvaajista, vaan näyttivät usein melkeinpä poseeraavan turisteille. Kerran norsulauma näytti tulleen häirityksi, jolloin oppaamme tokaisi: ”they are not happy now” ja ajoi pois antaen lauman edetä rauhassa pensaiden suojaan.
Koko Keniaa kurittavasta kuivuudesta huolimatta Masai Mara on jokseenkin vehreää aluetta verrattuna esimerkiksi Amboselin luonnonsuojelualueeseen. Oppaamme mukaan sieltä löytyi hiljattain 150 kuivuuteen kuollutta elefanttia.
Nairobissa Sheldrick Wildlife Trust -suojelujärjestössä hoidetaan yksin jääneitä elefantin poikasia. Elefanttilauman aikuiset naaraat adoptoivat orvoksi jääneen poikasen emon kuoltua. Jos savannilta löytyy yksinäinen elefantin poikanen, on täytynyt tapahtua jotain dramaattista, että lauma on sen hylännyt. Useat Sheldrick Wildlife Trustin elefantit olivat jääneet orvoiksi kuivuuden vuoksi.
Turistit voivat osallistua eläinten suojelemiseen vierailemalla Sheldrick Wildlife Trustin kaltaisissa eläinsuojelupuistoissa, lahjoittamalla suojelutyöhön tai vaikkapa alkamalla kummiksi orvolle elefantille.
Luonnonsuojelualueilla käytetään pääsylipputuloista osa alueiden luonnonsuojelutyöhön. Turisteilla on siis paikkansa Kenian luonnonsuojelutyössä. Kuitenkin ajellessamme savannilla Land Cruiserilla kuvauspaikkoja jahdaten ei voinut olla miettimättä, että tehdäänkö luonnonsuojelutyötä ihmisen vai eläimen ehdoilla. Masai Marassa on jopa lentokenttä, joka takaa turisteille nopean pääsyn savannin ytimeen samalla tietenkin häiriten luonnon rauhaa ja puhtautta.
Eniten nautin kirahvien katselemisesta. Niiden rauhallisuus sekä ystävällinen ja vaikuttava olemus herättää kunnioitusta. Kirahvit sananmukaisestikin erottavat metsän puilta.
Masai Maran oppaamme kertoi, että päinvastoin kuin elefantilla, kirahvin muisti ei ole kovin hyvä. Ne saattavat unohtaa poikasensa lähdettyään kauemmas ruoan hakuun. Silloin voi kirahvipoikasen huolehtiminen jäädä esimerkiksi Ciraffe Centren vastuulle Nairobissa.
Intian valtameri tarvitsee suojelua
Intian valtameren ekosysteemi on rikas. Snorklausretkellä näin useita hienoja kaloja ja esimerkiksi merikilpikonnan ja rauskun. Merikilpikonna ja rausku ovat kuitenkin uhanalaisia, ja saasteiden sekä ilmaston lämpenemisen lisäksi niitä uhkaa ryöstökalastus.
Läntisellä Intian valtamerellä toimii useita koralliriuttojen tutkimus- ja suojeluprojekteja, ja tehokalastuksen sijaan pyritään löytämään luontoystävällisempiä kalastuskeinoja.
Laskuveden aikana paljastuu merestä luotoja, joille on mahdollista kävellä. Turistin on hyvä turvautua oppaaseen, joka näyttää turvalliset kulkureitit, huomaa vaaralliset eläimet sekä osaa kertoa meren eläimistä asiantuntevasti. Diani-rannalla on paljon oppaita, jotka elättävät perheitään turisteilta saamillaan tipeillä.
Yksi Keniassa tasa-arvoa lisäävä tekijä on matkapuhelimien yleistyminen. Matkapuhelimet myös vähentävät korruptiota, kun maksettaessa puhelimen kautta jää kaikesta maksamisesta jälki. Todella monilla on matkapuhelimet, ja niitä myös käytetään paljon talouden hoitamisessa, turistiretkien organisoinnissa, median seuraamisessa ja yhteyksien pitämisessä läheisiin – myös luontoretkellä.
Suomalaisten laittaessa luontoretkellä puhelimen pois voidakseen hiljentyä soittivat kenialaiset matkakumppanimme viimeisimpiä hittibiisejä, ottivat what’s app -videopuheluja ja hoitivat bisneksiä.
Hiljentymistä Unescon maailmanperintökohteilla Pyhässä Kaya Kinondon metsässä ja Kit Mikayin pyhätössä
Digo-kansa on Mombasan alueen alkuperäisväestöä. He asettuivat asumaan alueen metsiin, jotka ovat nyt pyhiä suojelualueita. Oppaan kanssa on mahdollista päästä tutustumaan Digojen kulttuuriin ja metsän merkittäviin kasveihin, joita käytetään parantaviin tarkoituksiin.
Kaya-metsät (kaya = koti) yleisesti ovat Unescon maailmanperintökohteita. Kaya Kinondo on yksi näistä kohteista ja ekoturismikohde, jonka pääsylipputulot menevät luonnonsuojeluun sekä kyläyhteisön ja etenkin koulujen hyväksi.
Digot käyvät edelleen metsässä rauhoittumassa ja rukoilemassa kohdattuaan ongelmia elämässään, vaikka eivät enää metsässä asukaan. Ennen astumistamme Kaya Kinondon metsään tuli meidän poistaa päähineet ja kääriä musta kaniki-liina vyötärölle. Tuli myös luvata, että metsässä ei suudella tai osoiteta seksuaalisia eleitä.
Oppaamme kertoi metsän rituaalipaikoista, lääkekasveista ja tietyistä puista, joiden kuidusta valmistetaan vaatteita. Metsän liaaneilla voi levätä sekä venytellä väsyneitä jäseniä ja halauspuu suo mahdollisuuden hiljentymiseen. Puhuimme oppaamme kanssa metsän hyvinvointivaikutuksista, jotka on myös tutkimuksin osoitettu. Alkuperäiskansat ovat tämän tienneet jo ennen tutkimustuloksia.
Toinen Unescon maailmaperintökohde, jossa vierailimme, sijaitsee itäisessä Keniassa Kisumun maakunnassa Luo-kansan alueella. Kit Mikayi on pyhä paikka, johon etenkin luo-heimolaiset ovat perinteisesti tulleet rukoilemaan ja toteuttamaan rituaaleja vaikeina aikoina. Edelleen Kit Mikayille tehdään pyhiinvaellusmatkoja. Kit Mikayi merkitsee ensimmäisen vaimon kiveä, ja siihen liittyy legenda miehestä, joka rakastui tuohon kiveen. Kiven muoto kuvastaa Luo-kansan moniavioista perherakennetta.
Oppaanamme toimi yhteisön vanha mies, joka kertoi luon kielellä legendasta ja pyhän paikan kulttuurista. Mukanamme ollut tulkki käänsi opastuksen englanniksi. Retki eteni rituaali-, rukous- ja lepopaikkoja sisältävän lepakkoluolan kautta Kit Mikayin huipulle. Huipulle kiipeäminen vaatii sekä kuntoa että varovaisuutta. Hiljattain joku paikallinen oli menettänyt henkensä liukastuttuaan kivellä.
Rauhaa Viktoria-järvellä
Lomamme päättyi maaseudun rauhassa Viktoria-järven rannalla Airbnb-majoituksessa, jota isännöivät maailmalla ja Keniassa meritoituneet, eläkkeellä olevat tutkijat Khama ja Lucie Rogo. Khama Rogon työstä ja persoonasta saa hyvän kuvan tämän videon kautta. Airbnb-toiminnan lisäksi he toimivat edelleen tarvittaessa kylään perustamassaan sairaalassa ja kylän koulua tukien.
Kylän tytöt hakevat Lucie Rogolta terveyssiteitä ja saavat samalla luettavakseen kirjan, jonka palauttavat seuraavalla kerralla terveyssiteitä hakiessaan saaden samalla uuden kirjan luettavakseen. Kylän koulussa ei ole kirjastoa, eivätkä tytöt mene kuukautisten aikana kouluun.
Viktoria-järven lintukanta on rikas. Siellä elää yli 200 eri lajia, joista osa on suomalaisille tuttuja Keniassa talvehtivia lajeja kuten haarapääsky. Näimme satojen pääskysten parvia, jotka aloittivat piakkoin matkansa kohti pohjoisia pesimäalueitaan.
Veneretkellä Viktoria-järvellä kohtaamamme pelikaaniparvi herätti suuren huomion ja oli kenialaisten isäntiemme mukaan selvä todiste ilmastonmuutoksesta. He eivät olleet koskaan aiemmin nähneet pelikaaneja tässä osassa järveä. Kuivuus ajaa pelikaaneja uusille elinalueille.
Kalastus on yksi merkittävä kyläläisten elinkeino, ja sitä harjoitetaan perinteisin keinoin. Järvi on tärkeä kyläläisille myös makean veden vuoksi; sieltä kannetaan vettä isoissa kanistereissa pään päällä kylään, rannalla peseydytään ja pestään pyykki. Sieltä kärrätään hiekka rakennuksille.
Muovista eroon
Muovipussit ovat Keniassa kiellettyjä ja niitä ei juurikaan näy ympäristössä. Nairobin ja Kisumun keskustat antavat melko siistin ensivaikutelman. Kuitenkin ajettaessa kaupunkien ulkopuolelle törmää Kenian jäteongelmaan. Roskia on kasattu kuoppiin, poltettu, jätetty tienvarsille ja kyliin ympäriinsä. Systemaattinen jätehuolto on vielä olematonta.
Joskus kylien roskaamisesta ovat vastuussa kylissä vierailevat kauppiaat, jotka lähtiessään jättävät roskat keräämättä. Myös turisteilla on osuutta roskaamisessa. Masai Maran luonnonsuojelualueellakin, joka on julistettu roskattomaksi alueeksi, löytyy yllättäen roskia sieltä täältä. Harrastin hieman roskien keräämistä siellä, missä se ei ollut aivan toivotonta. Roskien kerääminen ei kuitenkaan ole erityisen vaikuttavaa Keniassa niin kauan, kun jätehuolto ja kierrätyssysteemi on puutteellinen.
Masai Marassa tapaamamme brittinuorukainen kertoi meille kierrätysprojektista, jossa kehitetään ja jaetaan koneita, joilla voidaan uusiokäyttää muoviroskaa. Muovin uusiokäyttö motivoi ehkä keräämään ja kierrättämään muovia tulevaisuudessa.
Sosiaalialan työ on ekososiaalista työtä
Sosiaalialan työ ei rajoitu enää vain ihmisten väliseen tai ihmisten ja yhteiskunnan väliseen työhön. On laajennettava katse myös luontoon ja luonnon hyvinvointiin. Jos luonnon ekosysteemi on toimiva ja luonto voi hyvin, voi ihminenkin luonnon osana hyvin. Voidaan puhua ekososiaalisesta sivistyksestä sosiaalialan työssä silloin, kun toiminnassa huomioidaan luonnon ihmisille tarjoaman hyvinvointivaikutuksien lisäksi myös luonnon hyvinvointi.
Vaikka Kenian rikas luonto virkistää hyvinvointimatkailua, tulee matkailun olla kestävää. Sama pätee luontolähtöiseen sosiaalialan työhön. Täytyy etsiä keinoja tuottaa luontolähtöisiä palveluja niin, että niistä aiheutuva haitta luonnolle olisi mahdollisimman pieni. Mieluummin luontolähtöinen työ voisi olla jopa luontoa elvyttävää ihmisen elpymisen lisäksi.
Keniassa ympäristönsuojelutyö on noteerattu. Kenialaiselle Wangari Maathaille myönnettiin hänen puunistutusprojektistaan vuonna 2004 Nobelin rauhanpalkinto ympäristönsuojelutyöstä ja demokratian sekä rauhan edistämisestä (ks. Kenia (globalis.fi) ).
Kuvat: Pekka Holappa