Varsinainen Utin kylä sijoittuu Salpauselän eteläpuolelle, ja asutusta on myös Salpausselän pohjoispuolella, Pekkolan alueella ja Kuivalan kylässä. Tarkastelen tässä artikkelissa Utin sotilashistorian kannalta tärkeimpiä ajanjaksoja ja esittelen mielenkiintoisimmat retkikohteet Utin alueella.
Utin linnoitus
Utin tähdenmuotoinen bastionilinnoitus kuuluu kuuluisan venäläisen sotapäällikön, kenraali Aleksandr Suvorovin (1730–1800) suunnittelemaan linnoitusketjuun, jonka rakentamista hän itse oli valvomassa 1790-luvulla.
Katariina Suuri valitsi Suvorovin johtamaan Suomen Kymijoesta itään sijaitsevan alueen linnoitustöitä osittain siksi, että Suvorov Karjankannakselta kotoisin olevana osasi suomea, ja pääasiassa siksi, että Suvorovin strategiset taidot olivat eittämättömät: hän ei hävinnyt yhtäkään taistelua uransa aikana. (Schönberg 2020.)
Utin linnoitus erottuu maastosta selvästi ja sen kulttuurihistoriallinen arvo on luonnollisestikin suuri. Se kuuluu Suvorovin ns. kolmiportaisen puolustusketjun toiseen linnoituskehään, joka sijaitsee välillä Lappeenranta – Taavetti – Hamina.
Ensimmäinen linnoituskehä kulkee Viipurin ja Käkisalmen välillä, ja kolmas linnoituskehä välillä Olavinlinna – Kärnäkoski – Kotka.
Venäläisten intressissä oli rakentaa mahdollisimman vahva puolustus Pietarin alueen turvaksi ruotsalaisten hyökkäyksiä vastaan. Linnoitusketjun rakentaminen on ollut niin tuon ajan kuin nykymittapuulla valtava suurtyö, joka on työllistänyt kymmeniä tuhansia venäläisiä ja myös lukuisia suomalasia. Myös rangaistusvankeja käytettiin työvoimana. (Schönberg 2020.)
Linnoitustyömaiden ansiosta nykyisen Kaakkois-Suomen alueen talous- sekä sosiaalinen elämä vilkaistuivat kaikin tavoin huomattavasti 1790-luvulla. Kaiken kaikkiaan Kymijoen yli suuntaan tai toiseen vuosisatojen varrella kulkeneet Ruotsin ja Venäjän sotajoukot sekä edistivät kaupankäyntiä että aiheuttivat tuhoja alueella. Kymenlaakson alueen historia on hyvin tapahtumarikas ja alueella on aina ollut runsasta kulttuurivaihtoa.
Nykyään linnoitus kuuluu osana kansainväliseen CBC-hankkeeseen, jonka tavoitteena on esitellä tulevaisuudessa Suvorovin linnoitusketjua turisteja houkuttelevasti. Turistireitin uskotaan kiinnostavan niin venäläisiä kuin muitakin kansainvälisiä turisteja.
Reittiin kuuluvia kohteita, kuten Suvorovin suunnittelemia kanavia on jo entisöity, mutta reitin varrella on myös kipeästi entisöintiä kaipaavia kohteita, kuten Kyminlinnan linnoitus Kotkassa. (Schönberg 2020.)
Hankkeen myötä on jo syntynyt YouTubeen dokumenttielokuvasarja Suvorovin Suomi. Hankkeessa ovat mukana Suomesta Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ja Puumalan kunta, joka edustaa Etelä-Savon aluetta, sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskus ja Väylävirasto. Venäläiset hankekumppanit ovat Leningradin alueen matkailutietokeskus, Leningradin alueen museovirasto, ITMO-yliopisto ja Viipurin yritystukikeskus. (Schönberg 2020.)
Messerschmitt Bf 109 G-6 – eli Utin mersu MT-452
Utin ABC:n takana aukeavan historiallisen sotilasalueen laidalla on suuressa lasivitriinissä toisen maailmansodan aikainen harvinainen nähtävyys, saksalainen Messerschmitt Bf 109 G-6-hävittäjälentokone.
Suomi sai Saksalta jatkosodan aikana yhteensä 159 Messerschmitt-konetta, joista 109 oli G-6-tyyppisiä. Näyttelyesineeksi päätynyt MT-452 oli sodan jälkeen laivuekäytössä Utissa sekä opetusvälineenä Kauhavan lentosotakoulussa. Vuonna 1954 se poistettiin käytöstä yhteensä 311 tunnin 45 minuutin lentotunnin jälkeen.
Oltuaan muistomerkkinä Kauhavan sotamuseon ja myöhemmin Santahaminan ilmatorjuntakoulun edustalla se siirrettiin vuonna 1969 Rissalaan kunnostettavaksi. Vuodesta 1970 kone on ollut sodan ja ilmataisteluiden muistomerkkinä Utissa.
Kone ja sen säilytysvitriini on viimeksi kunnostettu vuonna 1998 Utin ilmailukillan toimesta (Utin ilmakilta ry 2021.) Mersun vitriiniltä kannattaa tehdä kävelyretki 1900-luvun alussa rakennettujen Utin kasarmirakennusten pihapiireihin. Vanha tiilinen vesitorni ja säilytetyt rakennukset muodostavat esimerkkikokonaisuuden tuon ajan kasarmimiljööstä.
Utin mersuun liittyy vahva muisto lapsuudestani. Isäni vei minut eräänä kesäpäivänä katsomaan konetta. Muistan ihmetelleeni sitä, kuinka noin pienessä ohjaamossa voi selvitä niin kauhean korkealla. Lapsen mielikuvituksella pystyin kokemaan lentäjän tunnelmat pilviverhon sisällä hänen valmistautuessaan hyökkäykseen viholliskoneiden lähestyessä.
Tämä muisto sekoittui äitini kertomaan sodanaikaiseen lapsuusmuistoon Saareksin kylän marjametsästä, jossa hän sisarensa kanssa oli jatkosodan aikana maannut selällään maastoutuneena ja katsonut vihollisen pommikoneiden lentoa kohti Kouvolan ratapihaa. Ilmataistelun ja sota-ajan todellisuuden tunnelma koskettivat lapsenmieltäni lähtemättömästi.
Utin lentokentällä voi ihailla lentonäytöksiä ja hypätä laskuvarjolla
Utin lentokenttä on sekä sotilas- että yleisilmailukenttä. Sen suomalainen toiminta on alkanut jo vuonna 1918, ja pitkään se olikin Suomen ainoa hävittäjälentäjien koulutuspaikka. Kuljetuslentolaivue toimi Utissa vuosina 1958–1996, jonka jälkeen Utissa on toiminut Utin jääkärirykmentin helikopteripataljoona. (Utin ilmakilta 2021.)
Utin ympäristön ilmatilassa voi ihailla monen tyypistä lentokalustoa suurista armeijan kuljetuskoneista pieniin yksityiskoneisiin ja helikoptereihin. Myös hävittäjien lentoa voi seurata lentonäytöksissä säännöllisin väliajoin.
Yksityispuolella varmasti kiinnostavin harrastusmahdollisuus Utissa on laskuvarjohyppy. Utin lentokentän yhteydessä toimivista laskuvarjohyppykoulutuksista löytyy lisätietoa Internetistä.
Kauniiden laskuvarjojen leijailusta sinitaivaalla voi nauttia myös maasta käsin, jos itse ei uskaltaudu hyppäämään. Utin alueella tyypillinen kauniin kesäpäivän näky onkin värikkäiden varjojen hidas leijuminen auringonkilossa kohti maata.
Lopuksi
Idyllistä kylätunnelmaa kannattaa käydä ihailemassa myös Utin koulun ympäristössä, samoin kuin Ranta-Utissa. Salpausselän pohjoispuolella aukeaa laaja ja puhdasvetinen Rapojärvi, jonne retkeilijä voi sukeltaa usealla uimarannalla.
Utista on myös lyhyt matka luonnonkauniiseen Tirvan kylään, Väliväylän luontokulttuurikohteisiin sekä Kaipiaisiin, joista olen kirjoittanut aiemmissa Next-verkkolehden artikkeleissa. Myös Sippolan ja Valkealan kirkonkylät voi sisällyttää kierrokseen, ja nämä kaikki retkikohteet sopivat hyvin esimerkiksi Repoveden tai Verlan retkipäivien yhteyteen.