Lue! Laihduta! Kuntoile!
Uusi vuosi on täällä. Ja niin on dieetti, tipaton, karkkilakko ja kuntosalijäsenyyden aloituskin. On julkaistu myös uusi lukuhaaste ja retkeilyhaaste ja ties mikä haaste. Tavoitteet ovat melko kunnianhimoisia: 52 kirjaa tai 52 erilaista retkeä vuodessa. Huh huh. Lisäksi netti on pullollaan artikkeleja siitä, miten saa tehtyä lupauksen, joka pitää. Harvat ottavat kantaa siihen, voisiko lupauksista luopua kokonaan.
Uudenvuodenlupausten historia
Ilmeisesti uudenvuodenlupausten perinteen alku on tuhansien vuosien takana ja liittyy alun perin jumalille annettuihin lupauksiin ja kalenteripohjaiseen aikakäsitykseen (https://www.history.com/news/the-history-of-new-years-resolutions). Kirjoittajat uumoilevat, että tuhansien vuosien aikana muutos yksilökeskeiseen kilpailuyhteiskuntaan on muuttanut yhteisöllisen uskonnollisen perinteen jopa ahdistavaksi tuottavuuspuheeksi. Lisäksi lupausten sisältö on ilmeisesti muuttunut: historiallisissa yhteiskunnissa luvattiin yhteisölle merkityksellisiä asioita, nykyään harjoitetaan itseen kohdistuvaa sanahelinää ja tyhjiä lupauksia.
Oletko muuten huomannut, että joskus kesäloman tai ihan viikonlopun jälkeen eletään pieni uusivuosi? Maanantaisin alkaa uusi, parempi viikko. Luvataan itselle reippaampaa ja tuotteliaampaa elämää. Tai valkaistaan nenää.
Tehosta! Tuota! Suorita!
Suosituimmat uudenvuodenlupaukset liittyvät vuodesta toiseen kuntoiluun ja laihduttamiseen. Enemmän urheilua, parempi kunto, solakampi keho. Suosituimmat lupaukset myös irtauttavat meitä yhteisöstä ja toisistamme. Suosituimmat lupaukset eivät sisällä esimerkiksi lupausta olla ystävällisempi puolisolle. Ne kaikki liittyvät yksilöön ja pinnallisiin asioihin.
Jos ”epäonnistut” haasteessa, kenelle epäonnistut. Itselle vai muille?
Ja miksi haasteissa on aina ajatus, että on jokin maaliviiva. Esimerkiksi ne kaikki 52 kirjaa. Miksei ajatuksena ole, että riittää, että tarttui kirjaan. Tai johonkin ihan uudenlaiseen alavaltaukseen kirjallisuuden piirissä. Tai se, että yleensäkin lähti ulos, sen sijaan, että pitää juosta kaikki kansallispuistot läpi. Tämähän ei tietenkään sovi vallalla olevaan kulttuuriin, jossa enemmän on enemmän ja ihmisestä revitään tehoja. Loikoilija on pahimmillaan epätuottava yhteiskunnan osa.
Uuden perinteen aika
Kirjoittajat penäävät uudenvuoden lupauksiin konmarituksen ajatusta: vähemmän on enemmän. Jospa eläisimme enemmän fiilispohjalta, emmekä sen mukaan, miltä jokin asia näyttää. Jos tuntuu hyvältä olla sohvalla ja juoda punaviiniä tammikuussa, ole ja juo. Jos haluat tehdä lupauksia, tarkista että ne tuovat sinulle hyvää oloa ja energiaa. Ovathan ne sinulle ja ympäristöllesi hyviä, eivätkä lisäkuormaa tuovia?
Lisävinkkinä Instagramissa voi ottaa seurantaan Katri Kilpiäisen @bykatrikilpiainen, joka käy yhden naisen sotaa uuvuttavaa suorittamiskulttuuria vastaan. Vuodenvaihteen kulttuurimuutosta odotellessa!
Kirjoittajat eivät ole tehneet yhtään lupausta vuodelle 2023, koska eivät ne kuitenkaan pidä. Tässä tapa tehdä lupaus, joka pitää: lupaa itsellesi, ettet lupaa mitään.