Olin harjoittelemassa geronomiopintoihin kuuluvaa gerontologista sosiaalityötä Teneriffan suomalaisessa seurakunnassa Puerto de la Cruzissa. Harjoittelun aikana tuli esiin mitä moninaisimpia tarinoita siitä, mitä on elää eläkeläisenä vieraassa maassa.
Elämä Teneriffan suomalaisten keskuudessa on hyvin yhteisöllistä ja elämästä on pyritty tekemään niin samanlaista kuin koti-Suomessa. Tarjolla on seurakunnan kahvilan palvelut joka arkipäivä, naisten piiri ja käsityökerho ja kaikille avoin matkalaisen ilta. Lauantaisin on suosittu messu ja kirkkokahvit. Maanantai-iltaisin kokoonnutaan suomalaiseen ravintolaan laulamaan karaokea ja lauantaisin tanssitaan. On yhteisiä retkiä, Facebook-ryhmä Teneriffan uutiset 2105 jäsenineen, järjestetään myyjäisiä karjalanpiirakoineen ja on kirjasto, josta voi lainata suomalaisia kirjoja. Suomen kieltä kuulee keskustan kävelykaduilla ja kahviloissa tapaa tuttuja.
Puerto de la Cruz on mäkistä aluetta, joten liikkuminen siellä vaatii hyvää kuntoa. Siksi onkin hyvä miettiä jo ennalta, onko fyysisesti tarpeeksi hyväkuntoinen, jotta pystyisi liikkumaan kaupungilla ja hoitamaan arkipäivän asioita?
Jokainen luo omat verkkonsa
Vaikka Teneriffalla onkin paljon suomalaisia, on jokaisen kuitenkin itse luotava omat verkostonsa ja oltava aktiivinen. Saarella on niin hyvätuloisia kuin pienellä eläkkeellä eläviä. Kaikki suomalaisten järjestämä toiminta on vapaaehtoisuuteen pohjaavaa. Jos varoja on niukasti eikä sosiaalista verkostoa ole, voi jäädä helposti yksin ja vaille yhteiskunnan tukea. Saarella asuu suomalaisia, jotka eivät ole Suomen eivätkä Espanjan sosiaaliturvan piirissä ja terveydenhuollon palveluihin varat eivät riitä. Saarella on jopa kadulla asuvia suomalaisia.
Harjoitteluni aikana seurakuntaan tuli avunpyyntöjä mm. asunnon etsimisessä avustamisesta, omaishoitajan jaksamisen tukemisesta, liiallisen alkoholinkäytön tai mielenterveydenhäiriöiden takia tukea tarvitsevista. Lisäksi kaivattiin apua aivan arkipäiväisistä asioista selviytymiseksi kuten kaupassakäyntiin ja pankissa asioimiseen, näin etenkin jos ihmisellä ei ollut riittävää tukiverkostoa. Kieliongelmat ja yksinäisyys tuovat vielä lisähaasteita.
Toisaalta tapasin suomalaisia, jotka ovat erittäin tyytyväisiä etelän lämmössä elämiseen. Juuri eläkkeelle jäävät kokeilevat sitä mistä ovat työelämän aikaan haaveilleet. Aluksi ollaan lyhyemmän aikaa ja vähitellen asettaudutaan koko talvikaudeksi, mikäli onnistutaan saamaan asunto. Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, ettei olekaan varaa pitää asuntoa sekä Suomessa että Espanjassa.
Seurakunta keskuksena eri tavalla kuin Suomessa
Seurakunta tarjoaa mahdollisuuden yhteisölliseen elämäntapaan, jollaista ei Suomessa oltaessa välttämättä vietetä. Seurakunnassa vapaaehtoistyössä toimiminen antaa merkityksellisyyttä elämään sekä sosiaalisia suhteita. Teneriffan suomalaisen seurakunnan seurakuntakoti keskellä kaupunkia onkin hyvin merkityksellinen paikka monelle.
Harjoittelu Teneriffan suomalaisessa seurakunnassa jätti hyvin voimakkaan yhteisöllisen kokemuksen tunteen ja tunteen siitä, että olen tervetullut vapaaehtoistyöhön sinne koska vaan. Harjoittelu etelän auringossa lisäsi ymmärrystä siitä, miksi ihmiset haluavat viettää eläkepäivänsä Espanjassa. Toisaalta harjoittelun aikana jäin miettimään ikääntymisen mukanaan tuomia haasteita selvitä vieraassa maassa ilman arkipäivän tukea ja sitä, olisiko kunnon huonontuessa sittenkin viisasta palata kotimaahan?