Johtaessamme muita haluamme olla moderneja, kuuntelevia ja kannustavia johtajia. Mutta johtaessamme itseämme olemme usein varsin erilaisia. Moni esimerkiksi tunnistaa oman sisäisen johtajan, joka on kohtuuttoman ankara ja moittiva, jolle oikein mikään ei riitä ja joka kannustamisen sijaan lyttää ja vähättelee – jopa onnistumisenkin hetkellä sisäinen ääni toteaa, että no eihän tuo nyt ollut mitään. Toisaalta joskus sisällämme voi olla myös sellainen ”hällä väliä” -pomo, joka ei jaksa innostaa oikein mihinkään eikä koskaan usko onnistumiseemme. Eli joskus sisäinen johtajamme voi olla tavattoman lepsu ja kaipaisikin vähän jämäkkyyttä.
Oma ”sisäinen johtajuus” kehittyy jo lapsena. Oppeja ja vaikutteita siihen otetaan läheisiltä ja ympäristöstä, eivätkä opitut keinot ole aina käytännössä toimivia – saatikka nykytietämyksen valossa tehokkaita tai toimivia johtamisen keinoja.
Siksi omia itsensä johtamisen keinoja on syytä tarkastella aika ajoin ja pohtia, miltä ne näyttävät johtamisen keinoina. Kannattaa myös kysyä: kuuluvatko ne hyvinä johtamisen keinoina tälle vuosituhannelle?
Itsensä johtamisessa voimme nimittäin helposti olla kohtuuttoman ankaria: mikään ei riitä ja positiivinen palaute itselle on usein olematonta. Sen sijaan huomio on omissa virheissä joissa ”oma sisäinen pomo” helposti märehtii eikä kannustamista tapahdu. Kun muille olemme kannustavia, oma sisäinen pomomme saattaa muistuttaa ankaraa vanhan ajan teollisuuspatruunaa, jolle ei riitä mikään.
Kun Johtajuuden Hiomo hankkeen Huipentuma-työpajassa pohdittiin itsensä johtamista ja sitä, mitkä itsensä johtamisen keinomme ovat sellaisia, että niistä kannattaisi luopua, lista oli pitkä mutta sisälsi meille monille niin tuttuja asioita: liikaa ankaruutta, itsensä lyttäämistä, tarpeetonta muihin vertaamista, liian monien asioiden tekemistä yhtä aikaa, tai kaiken aina tekemistä itse…
Kun näitä roskikseen heitettäviä itsensä johtamisen menetelmiä koottiin taululle, moni tunnisti käyttävänsä aivan samoja (aika huonoja) itsensä johtamisen keinoja kuin muut.
Meille monille oma ”sisäinen pomo” onkin varsin ankara johtaja. Vaikka suhteessa muihin löytyisi johtamispuheeseen kannustavuutta ja empatiaa, oma sisäinen, oman tekemiseen kohdistuva ”johtamispuhe” on usein
- lyttäävää
- vähättelevää
- kohtuuttoman ankaraa
- kärsimätöntä
- ei ota huomioon kokonaisuutta
- vaatii liikaa tai jopa kohtuuttomia
- eikä juuri anna kiitosta
- ei kannusta
- vähättelee
- ei osaa pysähtyä onnistumiseen vaan alkaa vain heti listata uusia tehtäviä ”jotka vielä tekemättä”…
Kun tätä listaa tarkastellaan johtamisosaamisen ja näkökulmasta, voi huomata, että itsensä johtamisen taidot ovat meillä monella jääneet jonnekin 1800 -luvun patruunajohtamisen maailmaan ja kaipaavat ehdottomasti päivittämistä!
Johtamisen tutkimuksen valossa empatia on nimittäin nykyjohtajan tärkeimpiä taitoja. Miten empatiaa voisi kohdistaa itseen ja omaan tekemiseen? Itsemyötätunto on se väline, joka tehokkaasti auttaa modernisoimaan sisäistä johtajuutta. Sisäisen ankaruuden taustalla on usein häpeää ja häpeän pelkoa. Niille itsemyötätunto on tehokas vastavoima.
Kun omaan tekemiseen suhtautuu myötätuntoisesti, on helpompi myös pyytää apua tai myöntää se, mitä ei osaa tai juuri nyt jaksa. Organisaatiossa toimiessa tämä mahdollisuus on onnistumisen kannalta keskeistä ja tärkeä virheiden estäjä.
Organisaatiotutkimuksessa puhutaan myös psykologisesta turvasta ja tutkimusten tulokset osoittavat, että tehokkuuden ja menestyksen kannalta ratkaiseva avainkysymys on tiimin psykologinen turvallisuus – voiko tiimin sisällä esimerkiksi huoletta esittää uusia ideoita tai jakaa virheitä, ilman pelkoa siitä, että joutuu nolatuksi tai häpäistyksi. Ratkaisevaa on se, onko tiimissä turvallista jakaa myös virheitä ja oppia niistä. Lue lisää aiheesta aiemmasta Next-artikkelista.
Oman sisäisen johtamisen näkökulmasta onkin syytä miettiä, luoko oma sisäinen pomoni tekemiseeni psykologista turvallisuutta? Uskallanko kokeilla uutta ja myös erehtyä – eli mahdollistanko itselleni luovuuden ja oppimisen? Vai olisiko aika pistää oma sisäinen pomo oppimaan uusia parempia johtamisen keinoja? Sisäisessä pomossa on nimittäin se mukavuus, että siihen voi vaikuttaa ihan itse: Huonolle, kehittymisestä kieltäytyvälle sisäiselle pomolle voi ihan itse tarvittaessa antaa vaikka potkut ja ottaa tilalle, jonkun vähän modernimman ja toimivamman tyypin. Millaisen sisäisen pomon juuri sinä tarvitsisit nyt?
