Väestön muuttuvat tarpeet ja palvelujen kehitystrendit
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkailla on yhä moninaisempia ongelmia ja niihin vastaavien palveluiden koordinointi on osoittautunut haasteelliseksi. (Alahuhta & Niemelä 2017). Tutkimusten mukaan nuorten mielenterveyspalveluiden avohoito vaikuttaa eriarvoiselta ja sattumanvaraiselta (Hedman ym. 2018). Yhä useammalla sosiaalityön asiakkaalla on mielenterveyden häiriöitä ja näissä tilanteissa sosiaalityöntekijät tarvitsevat terveydenhuollon asiantuntemusta. (Sirdifield 2012)
Asiakkaan palvelutarve ei näyttäisi selvästi kohdistuvan joko sosiaalityön tai terveydenhuollon palveluihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan väestön hyvinvoinnin ja terveyden riskitekijöitä ja niistä nousevia palvelutarpeita, jotka edellyttävät työntekijöiltä riskitekijöiden tunnistamista ja moniammatillista työskentelytapaa. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan koulutuksen kehittämistä tästä näkökulmasta.
Aikuisväestön hyvinvointitarpeet palvelujen kehittämisen taustalla
Aikuisväestön terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan alkoholin liikakäyttöä esiintyy yli kolmasosalla 20-75 vuotiaista miehistä ja yli viidesosalla 20-75-vuotiaista naisista. Eniten alkoholia käyttävä ryhmä on 20-54-vuotiaat miehet, joista lähes puolet käyttää liikaa alkoholia. (Murto ym. 2018.)
Kymenlaakson 18-64-vuotiaiden miesten terveystottumuksia tutkittaessa on havaittu, että tupakointi, alkoholin käyttö, liikkumattomuus ja lihavuus ovat kasautuneet kaupunginosittain sekä Haminassa, Kotkassa että Kouvolassa (Lehtonen ym. 2016).
Vuonna 2017 lähes puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä Suomessa on myönnetty mielenterveyden häiriöiden vuoksi (Eläketurvakeskuksen tilastoja 2017).
Nuorten hyvinvoinnin riskitekijöiden tunnistaminen
Nuorten mielenterveyden riskitekijöitä ovat vakavat vuorovaikutusongelmat nuoren ja vanhemman välillä sekä yksinäisyys. Perusopetuksen 8. ja 9.-luokkalaisista, lukiolaisista ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 6 – 8% kokee, ettei pysty juuri koskaan keskustelemaan omista asioistaan vanhempiensa kanssa. Keskusteluvaikeudet ovat yhteydessä myös vanhempien taholta koettuun henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. (Halme ym. 2018, Murto ym. 2018.)
Tutkimusten (Ristikari ym. 2018) mukaan vuonna 1997 syntyneillä suomalaisnuorilla on enemmän mielenterveyden häiriöitä kuin kymmenen vuotta vanhemmilla.
Taloudellisen hyvinvoinnin lisääntymisestä huolimatta perheiden tilanne ei ole samassa suhteessa parantunut. Tämä näkyy muun muassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrän kaksinkertaistumisena.
Nuoren yksinäisyyden on todettu olevan riskitekijä tämän syrjäytymiseen (Vanhalst ym. 2015). Yksinäisyys näkyy muun muassa epäterveellisinä elintapoina, kuten humalahakuisena juomisena ja ylipainona (Murto ym. 2018). Tällaiset ongelmat edellyttäisivät matalan kynnyksen paikallisia avunsaantimahdollisuuksia ja menetelmiä, joilla voidaan vaikuttaa mieluiten samanaikaisesti sekä nuoreen että tämän perheeseen.
Lähtökohtana varhaiselle avun saannille on, että nuoren palvelutarve osataan tunnistaa ajoissa missä tahansa sosiaali- terveys- tai nuorisotyön palvelussa, jossa nuori kohdataan. Heikoimmassa asemassa olevien terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen edellyttää nykyistä toimivampaa perusterveydenhuoltoa, laajojen toimenpiteiden lisäksi myös yksilöllisiä, ns. täsmätoimia ja yhteistä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasrekisteriä. (Mikkola ym. 2012).
Paikallinen yhteistyö perheen tukena
Perhetyössä voidaan päästä eteenpäin myös arjen pieniin tekijöihin puuttumisella silloin, kun erikoissairaanhoidon tarvetta ei ole. Tilanteissa, joissa kohdataan asiakkaan ylisukupolvista kuormittuneisuutta, vanhempien tai nuoren kuulemisen tarvetta tai nuoren ohjaamisen puutetta, erikoissairaanhoitoon lähettämisen sijaan perusterveyden- ja sosiaalihuollossa työntekijät voivat verkostoitua ja käyttää perheenjäsenten kanssa erikseen tai yhdessä arkeen yhteydessä olevia menetelmiä.
Tällainen työtapa tekee avunsaannin paikalliset mahdollisuudet myös perheelle tietoisiksi, mitä he voivat hyödyntää vastaisuudessa. Horisontaalista palvelujen integraatiota pidetään yhtenä keinona kaventaa hyvinvointieroja ja parantaa yhdenvertaisuutta (Pekurinen ym. 2016).
Perheiden kasvatustyön tukeminen on myös neuvolapalveluissa keskeistä. Moniammatillinen neuvolatyö käsittää koko perheen kuulemisen, voimavarojen arvioinnin, lasten kasvun ja kehityksen seuraamisen ja tukemisen.
Perusopetuksen oppilashuolto taas tarjoaa moniammatillisen asiantuntijaryhmän palvelut oppilaalle ja tämän perheelle. Lapsi tai nuori voi saada yksilöllisesti suunniteltua apua ja toimenpiteitä, joiden vaikutuksia lisää koulun pedagoginen tuki. Paikallista asiantuntemusta sisältävä kuntakohtainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on näiden palvelujen taustalla.
Sosiaalipsykiatrisen hoitotyön koulutusta Ruotsissa
Ruotsissa monialaisen työskentelyn vahvistamiseen herättiin vuonna 2010 käynnistämällä sosiaalipsykiatrisen hoitotyön koulutus. Koulutusohjelmaan tarjoutui mahdollisuus tutustua opettajavaihdossa syyskuussa 2018 University Westissä Trollhättanissa. Koulutus on laajuudeltaan 180 opintopistettä muiden terveysalan ammattikorkeakoulututkintojen tapaan Ruotsissa.
Tutkinnosta valmistuneilla ei opettajavaihdon aikana vielä ollut tutkintonimikettä, mutta kaikki koulutusohjelmasta valmistuneet ovat työllistyneet hyvin, kertoi tutkintoa esitellyt opettaja Monica Kinnander.
Mielenterveyshäiriöiden ja kriminologian lisäksi koulutusohjelmaan sisältyy psykiatrisen hoitotyön, kuntoutuksen ja sosiaalityön menetelmäopintoja, joissa mielenterveyden hoito on monelta taholta keskiössä. Koulutusohjelmasta valmistuneet saavat valmiudet vaativan tason rajapintatyöskentelyyn sosiaali-, terveyden- ja kriminaalihuollossa.
Täydennys- tai erikoistumiskoulutus sote-uudistuksen tavoitteiden suunnassa
Erikoistumis- tai täydennyskoulutuksen kehittäminen Ruotsin mallin mukaisesti tukisi meneillään olevan sote-uudistuksen tavoitteita. Sen yhtenä tavoitteena on kehittää palveluja asiakaslähtöisiksi, palvelujen sisältöjen ja toimintatapojen uudistaminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen (Saarikko 2018).
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) on yksi hallituksen 2016-2018 kärkihankkeista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018). Siinä tavoitteena on kehittää työmenetelmiä suuntaan, jossa apu ja tuki lapsille, nuorille sekä perheille saadaan oikeaan aikaan ja siten ehkäistään lastensuojelun tarvetta.
”Hyvät käytännöt pysyvään käyttöön” -hankkeessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016) taas on kehitetty mielen hyvinvoinnin edistämisen menetelmiä ja nostettu esiin mielenterveystaitojen lisääminen sekä ammattilaisten että väestön keskuudessa.
Uusien menetelmien käyttöönotto alueella todennäköisesti nopeutuisi täydennyskoulutuksen kautta.
Hallituksen kärkihankkeissa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016) yhtenä tavoitteena on toimintamallien kehittäminen siten, että myös sen kautta kansalaisten eriarvoisuus vähenee. Monialainen oman ammattitaidon vahvistaminen palvelisi niin sosiaali- kuin terveysalallakin työskentelevää ammattilaista. Voisivatko sosiaali- ja terveydenhuollon monialaiset täydennys- ja erikoistumiskoulutukset olla vahvistamassa juuri tätä?
Xamkissa alkavat monialaiset mielenterveyden- ja päihdetyön erikoistumisopinnot
Xamkissa syksyllä 2019 alkavat mielenterveystyön erikoistumisopinnot ovat omalta osaltaan vastaamassa edellä kuvattuun osaamistarpeeseen. Opintojen rakenne on suunniteltu yhdessä valtakunnallisessa työryhmässä. Opinnot toteutetaan monialaisesti, jolloin se mahdollistaa ammattisektorirajat ylittävän keskustelun ja toimintojen kehittämisen.
Ammattikorkeakoulun yhtenä keskeisenä tehtävänä on vahvistaa alueen kehittämistä ja osaamispääomaa. Erikoistumisopintojen järjestämisellä Xamk vahvistaa alueen mielenterveys- ja päihdetyön osaamista ja palvelujen kehittämistä.