Matti: Miesten matkat työhön – ylisukupolvisten työttömyyden kierteiden katkaiseminen -hankkeen (2016-2018) päätavoitteena on kehittää voimavaraistavia sukupuolisensitiivisiä ohjausmalleja, joilla voidaan vähentää ylisukupolvisen työttömyyden uhkaa, vahvistaa nuorten omaa subjektiutta sekä voimavaroja.
Ohjausmallien tavoitteena on vahvistaa nuorten miesten kokemuksia osaamisesta, itseohjautuvuudesta sekä yhteisöön liittymisestä ja osallisuudesta.
Hankkeen keskiössä ovat 16–29-vuotiaat nuoret miehet. He tuottivat uutta kokemustietoa sekä voimavaralähtöisiä ratkaisuja ohjausmallien kehittämiseksi.
Osallisuutta ja vuorovaikutusta
Hankkeen teoreettisena viitekehyksenä on universaali motivaatioteoria, jonka mukaan ihmisen saa liikkeelle kokemus osaamisesta, omaehtoisuudesta ja yhteisöön liittymisestä. Lisäksi jokainen ihminen tavoittelee yhteyttä toisiin ihmisiin, joka tuottaa merkityksellisyyttä elämään ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta. (Deci & Ryan 2000; 2013.)
Onnistunutta kohtaamista määrittää läsnäolo, jossa ihmisen voimavarat vahvistuvat ja syntyy voimaantumista. Vuorovaikutuksen ollessa luonteeltaan intersubjektiivista, on kyse samanaikaisesta vaikuttamisesta ja vaikutukseksi tulemisesta; minä vaikutan sinuun ja sinä vaikutat minuun. Tällaisessa vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet ovat toimijoita sekä toistensa kohteita, jolloin tavoitteena on tasa-arvoinen ja tasavertainen vuorovaikutus (Hänninen & Poikela 2016).
Hankkeen tavoitteena oli tuottaa sukupuolisensitiivinen ohjausmalli, jonka tavoitteena oli vahvistaa nuorten miesten osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia sekä lisätä voimavaroja ja pystyvyyden tunnetta omaan elämään vaikuttamisessa.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hankkeessa työmenetelmäksi muodostui Elämänkulku-pajat ja mentorointi.
Mentorointi – monisukupolvisten mallien ymmärrystä
Hankkeessa toteutetuissa Elämäkulku–pajoissa on tuettu nuorten miesten osallisuutta sekä monisukupolvisten mallien ymmärrystä ja niistä oppimista. Elämänkulku-pajojen tavoitteena oli myös osallisuuden kokemusten vahvistaminen, jossa osallisuus voidaan nähdä ryhmään kuulumisena, ja jossa pystyy liittymään elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin (Isola & al. 2017).
Elämänkulku-pajoissa vuorovaikutuksen ja kohtaamisen keskeiset teemat kuten toiminta ja merkitys, moniäänisyys ja tunteet sekä läsnäolo olivat toiminnan keskiössä.
Prosessinomaisissa Elämänkulku-pajoissa on ollut keskeisenä teemana mentorointi, joissa pääsääntöisesti iäkkäämmät miehet ovat kertoneet omasta elämänkulustaan sekä siihen liittyviä opiskelu- ja työelämäpolkuja.
Nuorten äänellä:
”Elämäkulkupajoissa olen keskustellut muiden nuorten kanssa paljon enemmän kuin muuten pajapäivien aikana”
”On ollut kiinnostavaa kuulla mentoreiden tarinoita”
Syksyn 2017 aikana Elämänkulku-pajoja Kouvolan kaupungin OTE Nuorten työpajalla toteutui kuusi kertaa. Pajoilla mentoreiden narratiivit tarjosivat nuorille tilaisuuksia oman elämänkulun tarkasteluun ja reflektioon.
Mentorointia voidaan tarkastella työpajatoiminnan ohjausmallina, jossa eri sukupolvien edustajat kohtaavat ja luovat uusia vastavuoroisia tilanteita eri sukupolvien välillä. Tähän tarkasteluun voidaan liittää myös sukupolviälykkyys, joka on kykyä sellaiseen toimintaan, joka syntyy oman tai muiden elämänkulkujen ymmärryksestä.
Elämänkulkuteorian näkökulmasta myös merkitykselliset tapahtumat ja kohtaamiset voivat vaikuttaa elämänkulkuun sekä tulevaisuuden valintoihin (McDonald, Erickson, Johnson & Elder 2007).
Mentoroinnin tavoitteena on inspiroida nuoria kouluttautumaan ja työllistymään, sekä jakaa informaatiota koulutuksesta sekä työmarkkinoista. Mentorit toimivat eräänlaisina roolimalleina sekä esimerkkeinä, jossa empaattinen ylisukupolvinen ymmärrys sukupolvien välillä voi mahdollistua.
Mentoroinnissa pyritään käyttäjälähtöisyyteen, jossa toiminnan lähtökohtana pidetään nuorten omia toiveita ja tarpeita. Sukupuolisensitiivisyydellä tavoitellaan nuoren kohtaamista sekä hyväksymistä omana itsenään sekä sukupuoleen ja roolimalleihin kohdistuvien rooliodotusten laajentamista.
Mentorointimalli pyrkii luomaan nuorelle mahdollisuuden tarkastelemaan oman elämän merkityksellisyyttä, omia voimavaroja sekä omia osaamisen ja pystyvyyden tunteen kokemuksia.
Lopuksi
Matti-hanke jatkaa edelleen kehittämistyötään Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa kevään 2018 aikana pelillisyyttä hyödyntävässä pajassa, jossa kehitetään pelillisiä, osallisuutta tukevia menetelmiä nuorten työpajatoimintaan.
Hankkeen aikana kehitetyt toiminta- ja ohjausmallit pyritään jalkauttamaan osaksi nuorten työpajatoimintaa. Lisäksi hankkeessa kirjoitetaan artikkeleita sekä mikrokirja tulosten juurruttamisen ja jakamisen tueksi.
Matti-hanke on ollut mukana Valtakunnallisilla työpajapäivillä Jyväskylässä 18.–19.4.2018 esittelemässä pelillisiä ratkaisuja sekä mentorointia osana työpajatoimintaa. Kokemuksia hankkeessa kehitetystä mentoroinnista on esitelty myös Tampereella Perhetutkimuksen päivillä 19.–20.4.2018.
Lähteet
Deci, E. L., & Ryan, R. M. (2000). The ’what’ and ’why’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11, 227-268.
Deci, E. L., Ryan, R. M., & Guay, F. (2013). Self-determination theory and actualization of human potential. Teoksessa D. McInerney, H. Marsh, R. Craven, & F. Guay (Eds.), Theory driving research: New wave perspectives on selfprocesses and human development. Charlotte, NC: Information Age Press. 109-133.
Hänninen, K. & Poikela, R. (2016) Toimintalähtöinen, dialoginen ja kohtaava vuorovaikutus. Törrönen, M. Hänninen, K. Jouttimäki, P. Lehto-Lundén, T. Salovaara, P. & Veistilä, M. (toim.): Vastavuoroinen sosiaalityö. Gaudeamus. 148-160.
Isola, A-M. Kaartinen, H. Leemann, L. Lääperi, R. Schneider, T. Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 33/2017. Helsinki. 9-15.
McDonald, S. Erickson, L, D., Johnson M. K. & Elder, G. H. (2007). Informal Mentoring and Young Adult Employment. Social Science Research 36, 1328–1347.