“OMG - mitä tästä tulee - loppupeleissä huomasin, että opin ja pärjäsin”

Mikkelissä sosiaalialan koulutuksen päivätoteutuksena aloittavien opiskelijoiden ensimmäisen lukuvuoden opetusta raamittavat teemat ovat

integratiivinen oppiminen
oppimiseen liittyvät tunnekokemukset
oppimisen kytkeminen työelämään ja
kokeilukulttuuri.

Lukuvuoden opinnot rakentuvat kahdesta moduulista: tietoperusta ja työorientaatiot sekä ammatillinen vuorovaikutus. Opiskelu tapahtuu osittain moduulitasolla, jolloin päästään tarkastelemaan yksittäisten opintojaksojen sisältöjen sijaan opintojaksoja lävistäviä yhteisiä teemoja ja ilmiöitä.

Työelämä on mukana niin oppimisympäristönä, hyödyn saajana kuin myös opiskelijoiden kumppanina pohdittaessa tietoa, ammatillista vuorovaikutusta, ammattietiikka tai vaikkapa asiakkaiden osallisuutta. Seuraavassa kuvaamme, miten olemme käytännössä toteuttaneet työelämälähtöistä oppimista opintojen ensimmäisen vuoden aikana.

Asiakaskohtaamisia, menetelmien testaamista ja tiedon keräämistä työelämässä

Oppimis- ja tutkimusmatka sosionomiksi aloitetaan luontoympäristössä, kampuksen vieressä sijaitsevassa Urpolan luontokeskuksessa. Luontokeskuksen ympäristössä havainnoimme luonnon merkitystä omalle hyvinvoinnille, luonnon ja ympäristön hyödyntämistä osana sosiaalialan työtä sekä ympäristön vaikutusta omaan oppimiseen ja valmiuteen kokeilla jotain ehkä hieman erilaista. Opiskelijoille Urpola-päivä näyttäytyi mukavana poikkeuksena perinteiselle luokassa opiskelulle. Päivä tukee myös ryhmäytymistä sekä opiskelijoiden ja opettajien tutustumista toisiinsa.

Sosionomi -koulutuksen ensimmäisiä opintojaksoja ovat Hyvinvointi ja sen haasteet sekä Sosiaalialan työ ja tehtävät. Näissä opinnoissa perehdytään kestävän hyvinvoinnin sisältöihin sekä hyvinvoinnin haasteisiin sekä sosiaalialan työn kehittymiseen ja työtapoihin hyvinvoinnin edistämisessä.

Opintojaksot toteutettiin omina kokonaisuuksinaan, mutta niistä molemmista irrotettiin 1 opintopisteen moduulin yhteiseen oppimiseen ja oppimistehtävään (yhteensä 2 op). Oppiminen tapahtui työelämäyhteistyönä Xamkin hankkeissa.

Vuosina 2019 ja 2020 työelämäkumppanina oli Parasta Etelä-Savoon –hanke (PES), jossa kehitettiin luonto- ja taidelähtöisiä menetelmiä ohjaus- ja kasvatustyöhön. Vuonna 2021 työelämäkumppanina oli SOSRAKE – osaamisverkosto -hanke, jossa kehitetään sosiaalialan ammattilaisten osaamista rakenteellisen tiedon keräämiseen ja käyttämiseen eriarvioisuuden vähentämisessä sekä yhteiskunnallisten ongelmien esiin tuomisessa.

Hankkeet ovat tarjonneet aitoja työelämässä tapahtuvia tehtäviä, kuten asiakastiedon kerääminen sekä erilaisten asiakastyön menetelmien testaaminen ja palautteen kerääminen sosiaalialan asiakkailta ja työntekijöiltä. Tätä kautta opiskelijat ovat päässeet tutustumaan erilaisiin sosiaali- ja ohjausalan toimintaympäristöihin sekä kohtaamaan ja haastattelemaan asiakkaita heidän arkiympäristöissään. Tällä on ollut tärkeä merkitys opiskelijoiden ammatti-identiteetin rakentumisessa (vrt. Tynjälä ym. 2020, 11).

“Pes-tehtävä [Luonto- ja taidelähtöisen menetelmän ohjaus ikäihmisille] tuntui alussa stressaavalle, mutta lopulta se oli kiva. Raportointi ja tekeminen opettiperustelemaan omaa toimintaa.” – opiskelijakommentti

Ensimmäisen vuoden syksy huipentuu kokoavaan seminaariin, jossa tiivistetään, jaetaan ja reflektoidaan työelämässä opittuja asioita erilaisilla toiminnallisilla menetelmillä. Vuonna 2020 toteutettiin Kirjoita lööppi -työskentely (Innokylä). Syksyllä 2021 opiskelijat puolestaan tuottivat SOSRAKE-hankkeelle asiakkaiden elämäntilanteista ja koetusta hyvinvoinnista infograafeja.

Näissä seminaareissa opiskelijat ovat nostaneet merkittäviksi oppimiskokemuksiksi oikeaan työelämään ja asiakkaisiin tutustumisen sekä oman ammatillisen rohkeuden vahvistumisen. Opiskelijat korostivat myös yhteisoppimista työelämän ammattilaisten kanssa, sekä myös keskinäisen tiedon jakamisen merkitystä.

Parhaimmillaan työelämässä oppiminen rikkoi omia ammatillisia ennakkoluuloja, avarsi mieltä sekä vahvisti omia työelämävalmiuksia. Tiedon tuottamista hankkeille pidettiin tärkeänä ja siitä saatua kokemusta hyödyllisenä ja merkityksellisenä.

Simulaatiota ja ei-tietämisen-osaamisen vahvistamista yhdessä työelämän kanssa

Kevätlukukausi koostuu ammatillisen vuorovaikutuksen moduulin opinnoista eettinen asiakastyö, ohjaus ja osallisuus, sosiaalialan vuorovaikutusosaaminen sekä ammatillisen vuorovaikutuksen harjoittelujaksosta.

Opintojaksot kytkeytyvät toisiinsa paitsi yhdistävien teemojen osalta, myös yhteisinä suorituksina: yhteinen tentti, yhteinen simulaatio sekä kevätlukukauden lopussa oleva yhteinen kokoava moduulin purkuseminaari yhdessä työelämän edustajien kanssa.

Kevään moduuliopetuksessa on painottunut käytännön asiakastilanteiden simulointi, teoriaosaamisen soveltaminen ja näiden myötä opiskelijoiden osaamisen näkyväksi tekeminen. Tärkeässä roolissa on integratiivinen oppiminen (vrt. Tynjälä ym.,15–20) ja “ei-tietämisen”- osaamisen vahvistaminen osana ammatti-identiteettiä sekä jatkuvaa kehittymistä.

Simulaatiossa opintojaksojen teemat yhdistyvät luontevana tilannesidonnaisena kokonaisuutena. Simulaatiopedagogiikassa luodaan oppijalle mahdollisuus soveltaa oppimaansa tietoa, reflektoida omaa toimintaansa sekä ymmärtää kokemuksiaan teoreettisen tiedon pohjalta. Simulaatiossa todentuu myös opiskelijoiden hiljainen tieto. (Silvennoinen& Juujärvi, 44–61.) Mikkelin sosionomiopiskelijat toimivat simulaatiossa kolmen hengen ryhmissä annetun asiakaskuvauksen pohjalta.

Kohtaamisessa opiskellaan luottamuksellisen asiakassuhteen aloittamista, asiakasymmärryksen rakentamista, yksilöllisen tilanteen huomioimista, eettistä toimintaa, tilanteen eteenpäin viemistä sekä ohjausta. Simulaatiotilanteiden jälkipuinnissa painopisteinä ovat oppimiskokemukset; niin toimijoiden omat kuin vertaishavainnoijien tuottamat palautteet, sekä yhdessä pohditut vaihtoehtoiset toimintamallit. Tiedollisen ja taidollisen oppimisen rinnalla esille tulevat myös tunteet epävarmuudesta ja osaamattomuudesta sekä oivallukset uuden löytämisestä.

Kevätlukukausi ja ensimmäinen opintovuosi huipentuu yhteiseen moduulin purkuseminaariin, jota on toteutettu jo useamman vuoden ajan. Seminaariin on kutsuttu mukaan työelämäedustajia erilaisista sosiaalialan työelämäpaikoista. Simulaatioiden ja purkuseminaarin välissä on seitsemän viikon Ammatillisen vuorovaikutuksen harjoittelu, jossa opiskelijat ovat tutustuneet eettisyyteen, ohjaukseen sekä vuorovaikutustyöhön työelämäpaikoissa.

Purkuseminaariin tullessa opiskelijat ovat siis päässeet käytännön kautta havainnoimaan ja testaamaan edeltävien teoriaopintojen asioita. Purkuseminaari on järjestetty siten, että opiskelijat miettivät etukäteen kysymyksiä työelämäedustajille moduulin liittyvistä teemoista. Ne ovat lähtökohtaisesti livetapaamisia Mikkelin kampuksella ja niissä työskennellään kalamaljamenetelmää soveltaen.

Tavoitteena on ollut mahdollistaa työelämän ja opiskelijoiden välinen tasavertainen vuoropuhelu, jossa opiskelijat ja työelämä ovat olleet tietoisesti pääroolissa. Opettajien rooli työskentelyssä on toimia havainnoijana ja luoda opiskelijoiden ja työelämän yhteistä vuoropuhelua ja opintojakson tavoitteita palveleva oppimistilanne.

Keväällä 2021 seminaari järjestettiin pandemiasta johtuen verkkovälitteisesti, jolloin työskentelyä muokattiin verkko-opetuksen mahdollisuudet huomioiden. Työelämävierailijat olivat saaneet etukäteen valita itselleen mieluisimmat teemat, joihin liittyen eri pienryhmiin jaetut opiskelijat valmistautuivat etukäteen.

Teemat olivat: yhteisöllisyys ja toiminnallisuus, ammatillinen vuorovaikutus ja valta, ihmiskäsitys ja eettisyys asiakastyössä sekä kirjaamisessa, itsemääräämisoikeus ja osallisuus, lähiverkostot ja moniammatillinen työ, palveluohjaus sekä reflektion merkitys sosionomin ammatti-identiteetin rakentamisessa. Kukin pienryhmä työskenteli verkossa ensin omaa teemaansa työstäen, jonka jälkeen oli yhteinen purku Teamsissa. Työelämäedustajat kommentoivat seuraavasti yhteistä asioiden jakamista:

“… opiskelijat olivat kiinnostuneita työelämästä pullahtaneen näkemyksen vastaanottamisesta”

“opiskelijat osaavat kyseenalaistaa”

“Koko vuosi on antanut hyvän pohjan”

Me opettajat aloitimme alun perin moduulin yhteisen tekemisen kokeilunhalusta ja melko intuitiivisenakin ajatuksena vahvistaa opiskelijoiden oppimista, hyvän ammatillisen pohjan luomista sekä kokonaisvaltaisempaa ja työelämälähtöisempää oppimista.

Olemme jatkaneet moduuliyhteistyötä saatuamme siitä rohkaisevaa palautetta opiskelijoilta sekä työelämältä. Olemme saaneet vahvoja kokemuksia ja elämyksiä opiskelijoiden toimijuuden vahvistumisesta sekä työelämän kanssa toteutettavista erilaisista yhteistyömuodoista.

Moduulityöskentely ei ole luonnollisestikaan vähentänyt työmäärää, mutta on tuonut uutta perspektiiviä ja sitoutumista yhteiseen kokeilukulttuuriin, jossa on ollut myös lupa epäonnistua. Yhteinen jakaminen on mahdollistanut oman ammatillisen kasvun ja uusien näkökulmien avautumisen myös meille opettajille.

Pedagogeina olemme havainneet, että tekemisestämme ja kokeiluistamme on löytynyt kytköksiä työelämäpedagogiikkaan liittyvän käsiteperustan lisäksi myös kokeilukulttuuriin. Kokeilemisessa on mahdollista vaikuttaa ajattelutapaan sekä rakenteisiin syvällisesti sen sijaan, että opeteltaisiin pelkästään uusia menetelmiä.

Kokeilevan kehittämisen sääntöjä ovat Opetushallituksen Kokeilukeskuksen testiryhmän mukaan mm.