Modernin organisaatioajattelun kulmakivinä ovat tuotannon rationaalinen suunnittelu ja mekaaninen lähestymistapa työnteon prosesseihin. Toisaalta työvoiman kohtaanto-ongelman myötä on keskusteluun nostettu myös työssä koettujen tunteiden ja merkitysten tärkeyttä. Houkutteleviksi koettujen työnantajien toimintaa ohjaavat yhä enemmän aitouden vaatimus eli organisaatioiden uskollisuus omille arvoilleen. On puhuttu jopa maailman uudelleen lumoutumisesta (Suddaby ym. 2017).
Astetta arkisemmin voisi lumoutumisen ilmaista sitoutumisena tai inspiroitumisena. Sitoutuessa ollaan lojaaleja ja alttiita pysymään organisaation palveluksessa. Työssä inspiroituessa kaikki tuntuu mahdolliselta. On työn imua, on flowta. Käytetyistä termeistä huolimatta pysytään saman asian parissa: miten saada parhaimmat pysymään talossa, kun heidät on ensin saatu sisään?
Usein sitä, mitä ihmisen tulkitaan haluavan, kuvataan Maslow’n tarvehierarkian avulla. Jokaiselle lukijalle on tuttu tarpeiden esittäminen pyramidin muodossa, ja monille tuttua on myös tarvehierarkian kritiikki. Jos Maslow’n ajattelua ei tunne, voi virheellisesti olettaa, että ylemmän tason tarpeita voi tyydyttää vasta kun alemman tason tarpeet on tyydytetty. Tällöin esimerkiksi taiteilija voisi ilmaista itseään vasta kun vatsa on täynnä. Kaufman (2019) kuitenkin väittää, ettei Maslow itse koskaan esittänyt tarvehierarkiaansa pyramidina. Syvään juurtunut käsitys tarpeiden hierarkkisesta luonteesta voi johdattaa työelämän tarkastelussa pahasti harhaan.
Teknologia lisääntyy sote-alan arjessa
Merkityksellisyyden tunne ja työhön liittyvät positiiviset kokemukset voivat olla sote-alan työssä jopa akuutimpia asioita kuin erilaisissa kotitoimistossa työskentelevillä. Toki sitoutumista ja inspiroitumista tukevaa jatkuvuuden ja turvallisuuden kokemusta voi kummuta työyhteisöstä ja työtiloista. Tällä hetkellä valitettavasti vaikuttaa kuitenkin siltä, että alalla on suuria haasteita luoda sitä kulttuurista kehää, joka inspiroisi työntekijöitä ja puhuttelisi asiakkaita. Työntekijät eivät kenties koe saavansa ansaitsemaansa arvostusta. Asiakaslähtöisyys saattaa puolestaan elää juhlapuheissa ja toteutus olla yhdessä tekemisen sijasta pikemmin asiakaskeskeistä, jossa hallinto määrittää miten asiakaspalautetta kerätään ja mitä siitä hyödynnetään.
Lisähaasteita työyhteisön tuottaman turvan kannalta saattaa tuoda virtuaalitapaamisten lisääntyminen. Esimerkiksi kotihoidossa matkustaminen vie huomattavasti aikaa. Myös asiakkaat esittävät erilaisia etäpalveluihin liittyviä toiveita. Käynnit lääkärissä, terapiassa tai etuuksia myöntävissä virastoissa voidaan kokea raskaina. Laitteiden kehittyessä ja yleistyessä etäyhteydet niin fysioterapeutin kuin palveluneuvojan kanssa saattavat yhä useammista tuntua riittäviltä.
Audiovisuaalisten välineiden lisäksi alalle tulevat robotit. Jo vuosia sitten esitettiin, että robottien avulla voidaan tehdä viidennes sairaanhoitajien ja lähihoitajien töistä (Kangasniemi & Andersson 2016). Laajassa käytössä oleva teknologia on yleisimmin joko liikkumista ja liikuttelua avustavia laitteita tai turvarannekkeen kaltaisia hälyttimiä. Vähemmän on käytössä sosiaalisia robotteja, jotka tukevat asiakkaiden emotionaalista, kognitiivista, sosiaalista ja fyysistä vireyttä (Alho ym. 2018).
Sosiaalisten robottien käyttöönottoa ovat hidastaneet laitteiden hinnan ja käytettävyyden lisäksi tekniikkaan kohdistuvat asenteet ja eettiset pohdinnat. Yhtäältä inhimillisyyden ja vastavuoroisuuden nähdään aidosti mahdollistuvan vain ihmisten välisessä kanssakäymisessä, toisaalta yksityisyyden suojan ja itsemääräämisoikeuden pelätään teknologian käytön myötä heikkenevän (Van Aerschot ym. 2017). Lisäksi kirjallisuuskatsauksissa on todettu henkilöstön suhtautuvan robotteihin esimerkiksi ikäihmisiä varautuneemmin (Tuisku ym. 2019).
Roboteilla voi automatisoida tukitoimintoja kuten materiaalien siirtelyä tai yksinkertaista kirjaamistyötä. Optimistisen näkemyksen mukaan tämä vapauttaisi työntekijöille lisäaikaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja inhimilliseen kosketukseen. Parhaimmillaan henkilöstölle mahdollistuisi luovuus, suunnittelu, ongelmanratkaisu ja kokonaisuuden hallinta (Turja & Niemelä 2019). Nämä olisivat merkittäviä vetovoimatekijöitä sote-alalle tuloon, ja siellä pysymiseen.
Zora-robotti tanssii ja soi
Nallekarhun kaltainen nostorobotti Robear, hygieniarobotti Poseidon, rollaattorirobotti LEA sekä sosiaaliset robotit Pepper ja Zora ovat esimerkkejä maailmalla meneillään olevasta tuotekehittelystä. Xamkissa Sosiaalialan ja toimintakyvyn edistämisen yksikkö on hankkinut kaksi Zora-robottia, joita yleisesti pidetään kehittyneimpinä sosiaalisina robotteina. Zora on veikeän näköinen, seisomaan noustessaan lähes 60cm pitkä robotti, joka puhuu myös suomea. Se osaa ohjata jumppia, laulaa ja tanssia, ja sen kanssa voi pelata yksinkertaisia pelejä.
Zora kytketään langattomasti tietokoneeseen ja on oman kameran ja äänilaitteen avulla ohjattavissa kauempaakin. Usein esitetty eettinen kysymys tekoälyn tai robotin simuloiduista tunteista menee Zoran osalta harhaan. Itse asiassa henkilöt, jotka pitävät robottitunteita moraalisesti vääränä ihmisen harhauttamisena, tuntuvat unohtavan, että sote-alan ammateissa myös ihmistyöntekijän odotetaan säätelevän tunneilmaisujaan. Ilmaistu empatia ei ehkä aina ole aitoa.
Sosiaalialan ja toimintakyvyn edistämisen yksikön geronomi- ja sosionomiopiskelijat tutustuvat yhdellä tai useammalla opintojaksollaan Zoraan. Lisäksi Zora on osallistunut Robota-hankkeen myötä ammattikorkeakoulujen väliseen yhteistyöhön. Etenkin opetuksessa Zora on osoittanut tenhovoimansa. Vaikuttaa siltä, että jopa välillä kohdattavat tekniset ongelmat, ”jäätymiset” ja kompastelut vain lisäävät sen inhimillisyyttä.
Zora edellyttää yksinkertaista ennalta ohjelmointia tai reaaliaikaista ohjausta. Vastapainoksi se tuottaa hupia ja innostusta. Zora on tavallaan elävä esimerkki siitä, etteivät robotit tule viemään työpaikkoja. Robottien myötä fyysisesti raskaat työt helpottuvat, toistuvat materiaalien siirtelyt ja lääkkeiden laskennat vähenevät, yksinkertaiset kirjaamistyöt ja valvontatyöt poistuvat. Robotit tulevat muuttamaan työympäristöjä ja ammattikuvia houkuttelevampaan suuntaan. Matkaa on vielä kuljettavana: teknisen kehitystyön lisäksi perustarpeista huolehtimista on paljon. Tästä huolimatta opiskelijat voivat jo nyt tuoda robotiikan lumoa työelämään, sillä Zora on lainattavissa opinnäytetyöskentelyyn ja projektiopintoihin.