Lisäksi syvennyimme moniammatilliseen oppimiseen koulutuksien ja workshoppien avulla Scottish Clinical Skills Nettwork 2018 -konferenssissa. Koulutusmatkalla asioita olivat selvittämässä Kotkan kampukselta hoitotyön lehtorit Sari Virkki ja Katri Rissanen.
”How can they work together if they don`t learn together?”
Moniammatillinen oppiminen pyrkii luomaan moniammatillisia tiimejä jo opiskeluvaiheessa, jolloin työelämään siirryttäessä sidosryhmien osaamisen hyödyntäminen ja tiimityöskentely on luonnollista ja itsestäänselvyys. Kantava ajatus on ”kun opiskelemme yhdessä, niin työskentelemme yhdessä luontevammin”. (Moniammatillista oppimista ja simulaatioita harjoitellaan toki myös sairaaloiden sisäisissä koulutuksissa erilaisten simulaatioiden avulla.)
Terveydenhuollossa moniammatillinen oppiminen on tärkeää monista syistä. Näitä ovat potilaiden kasvaneet odotukset, monimutkaistuneet hoidot ja lisääntynyt erikoistuminen. Toisaalta ammattien välisiä konflikteilta voidaan välttyä tai niitä voidaan vähentää kun ymmärrämme työnkuvien päällekkäisyyttä sekä tiimityön merkityksen potilaan kokonaisvaltaisen kohtaamisen näkökulmasta.
Terveydenhuollon ammattilaisen apua tarvitseva on oikeutettu saamaan turvallista hoitoa lakiin ja eettisiin ohjeisiin nojaten. Terveydenhuollon haittatapahtumien syistä jopa 65%:sta löytyy taustalta kommunikaation ongelmat. Keskeisiä kommunikaatiota haittaavia tekijöitä ovat esimerkiksi ammattiryhmien väliset ennakkoluulot, hierarkiat, suhteet, yhteisten toimintatapojen puute ja keskinäisen kunnioituksen puute.
Moniammatillisella oppimisella pystytään vähentämään monia ennakkoluuloja ja löytämään vahvuuden yhteistyöstä, sillä yhdessä harjoittelemalla opitaan toimimaan sekä johtajina että johdettavina. On tärkeää, että ymmärretään oma työ, vastuu ja vaadittu osaaminen, mutta ymmärretään myös muiden tehtävät, vastuut ja osaaminen. Kun opitaan tunnistamaan tiimityön esteet, on mahdollisuus ratkaista ongelmia ja toimia todellisena moniammatillisena tiiminä.
Simulaatio soveltuu moniammatillisen työskentelyn oppimismenetelmäksi
Simulaatio-oppimismenetelmän avulla pystytään harjoittelemaan moniammatillisen työryhmän toimintaa niin akuutteihin hätätilanteisiin kuin potilaan haastattelutilanteisiinkin liittyen. Hätätilanteissa toiminen tehokkaasti ja potilasturvallisesti edellyttää toistuvia harjoituksia ja toisen ammattikunnan edustajan työn ymmärtämistä sekä ongelmatonta tiimityöskentelyä.
Hätätilanteita ei voi tosielämässä harjoitella, mutta simulaatioiden avulla saadaan toistoja halutuista asioista ja toisaalta voidaan varioida harjoituksen sisältöä ennen kuin potilaita hoidetaan todellisissa tilanteissa. Simulaation päätyttyä käytävässä oppimiskeskustelussa reflektoidaan harjoitusta, opittuja asioita ja kehittämiskohteita. Potilailla on oikeus saada hoitoa henkilöltä, joka on paitsi tiedollisilta taidoiltaan pätevä, myös käytännössä asioita harjoitellut. Hoitotyötä ei opita pelkästään lukemalla vaan tekemällä! Hätätilanteissa korostuvat moniammatillisuus, tiimityötaidot ja kommunikaatio.
Moniammatillisuus opetussuunnitelmista käytäntöön vietynä
Christopher Collins University of the West of Scotlandista (UWS) esitteli ylpeänä hoitotyön koulutusohjelmaa, jossa korostui selkeästi tieteelliseen näyttöön perustuva hoitotyö ja yhteiskuntavastuu. Hyvin samankaltainen oli myös Alan Middletonin Glasgow Caledonian Univeritystä esittelemä moduuleista rakentuva opetussuunnitelma, jonka keskeinen teema on ”Person centered nursing” eli potilas/asiakaslähtöinen hoitotyö.
Sekä Christopher Collins että Alan Middleton kuvasivat opiskelijoiden vahvaa sitoutumista tieteellisen tiedon käyttöön. Tätä painotettiin opinnoissa ja sen kuvattiin olevan itsestään selvä osa koulutusta. Skotlantilaisten opiskelijoiden näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämistä kuvattiin molempien kouluttajien taholta hyväksi. Tiede on lähtökohta toiminnalle (niin kuin on meilläkin, mutta…).
Omien kokemusten mukaan tieteellisen tiedon hankinta ja käyttö osana opintoja ei ole ongelmatonta monille opiskelijoista. Aiheuttaako se tosiasia, että valtaosa hoitotieteellisestäkin tiedosta on englanninkielistä sen, että se on vähemmän houkuttelevaa luettavaa merkittävälle osalle hoitotyön ja ensihoidon opiskelijoista?
Oman ammatin kehittäminen ja oman ammattitaidon ylläpitäminen on haastavaa, jos näyttöön perustuvuus ja tieteellinen tieto ei integroidu opiskelijan mielikuvaan hyvästä ammattilaisesta. Toisaalta molemmat skotlantilaiset kollegamme kuvasivat, kuinka tärkeää on pitää hoitotyö ja hoitotiede samalla tasolla kuin esimerkiksi lääketiede. Miksi sairaanhoidon opiskelijalta pitäisi vaatia vähemmän kuin lääketieteenopiskelijalta, kun he kuitenkin opiskelevat samassa oppilaitoksessa, tekevät yhteisiä opintoja ja työskentelevät yhdessä. Suomessa haasteena on osittain meidän duaali-malli. Sairaanhoitajat opiskelevat eri oppilaitoksessa kuin lääkärit. Ajatus kannattaa kuitenkin pitää mielessä.
Moniammatillinen oppiminen ja simulaatiot toteutuvat näissä kahdessa yliopistossa strukturoidusti opetussuunnitelmaan integroituna. Moduuliopintosuunnitelma mahdollistaa yhteiset opinnot kaikille sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, jolloin esimerkiksi ajoituksen kanssa ei ole ongelmia, kun opiskelijat ovat samoilla opintojaksoilla.
Meillä haasteita tuottaa saada sovittua edes kahden eri opiskelijaryhmän yhteinen harjoitus, koska opintojaksojen teemat ja ajoitukset eivät osu kohdalleen, eikä toimintaa ole suunniteltu tästä näkökulmasta. Jos meillä olisi tavoitteena suunnata oppimista moniammatillisten tiimien kehittämiseen, meidän kannattaisi rakentaa ne sisälle opetussuunnitelmaan. Yhtymäkohtia eri ammattilaisten väliltä ei puutu. Niin sosiaali- kuin terveysalankin ammattilaiset kohtaavat saman potilaan, mutta näkökulma voi olla erilainen. Mitä voisimme oppia toisiltamme ja miten paljon hyötyisimme siitä jatkossa?
Moniammatillista oppimista toteutettiin esimerkkeinä olevissa yliopistoissa yhteisöjä ja terveydenedistämistä käsittelevissä moduuleissa. Yhteisen moduulin opiskelijoina oli mm. sairaanhoidon, sosiaalialan, lääketieteen, fysioterapian, röntgenhoidon ja bioanalytiikan koulutuksissa olevat. Opinnot koostuivat ryhmätöistä, joissa esimerkiksi selvitettiin teoreettisesti annettua aihetta ja järjestettiin lopuksi kampuksella kaikille avoin posteripäivä, jossa tutustuttiin muiden ryhmien töihin ja saatiin palautetta monen eri toimialan opiskelijoilta, opettajilta ja sidosryhmien ammattilaisilta.
Moniammatillisia simulaatioita järjestettiin Glasgow Caledonian Univerityn upeassa simulaatiokeskuksessa. Skenaariot käsittelivät mm. akuutin päivystyspotilaan hoitopolkua aina päivystyksestä leikkausosaston kautta teho-osastolle, vastasyntyneen kaltoinkohtelua, masentuneen potilaan tilanteita erilaisissa elämän vaiheissa. Kuvatut skenaariot olivat todentuntuisia ja syvästikin liikuttavia. Oppimiskeskustelun merkitys näissä simulaatioissa on valtava.
Konferenssin kaikuja
Scottish Clinical Skills Nettwork 2018 -konferenssissa moniammatillinen oppiminen oli keskiössä. Moniammatillista oppimista oppilaitosten näkökulmista oli viety esimerkiksi käytännön harjoittelukentille. Tällöin opintojaksosta vastaava opettaja oli kerännyt samassa yksikössä tai sairaalassa harjoittelussa olevat opiskelijat yhteen ja antanut heille potilastapauksen yhteistuumin ratkaistavaksi. Opiskelijoilla oli tähän aikaa iltapäivä. Kokemukset olivat hyviä.
Lääketieteen opiskelijoista moni oli kertonut kokemistaan paineista ”koska ovat lääketieteen opiskelijoita” ja heiltä odotetaan enemmän. He olivat yllättyneitä, kuinka paljon fysioterapeutit tiesivätkin sairauksista ja niiden hoidosta sekä laboratoriotuloksista. He eivät olleet tienneet millainen hyöty heille on sairaanhoitajan keräämistä tiedoista potilaan voinnista ja miten voinnin kuvaus lisäsi ymmärrystä potilaan todellisesta tilasta. Yhteistyön koettiin helpottuneen, kun tiedettiin paremmin mitä toinen osaa.
Moniammatillisten simulaatioiden käyttöä pidettiin tärkeänä, mutta tunnistettiin simulaatioiden toteuttamiseen liittyviä haasteita esimerkiksi toistojen määrässä. Mistä löytää aika ja resurssit toistojen tekemiseen? Tämä sama asiaa pohdituttaa meitä täällä Suomessakin.
Haasteista huolimatta konferenssiin ja lopulta kotiin
Koulutusmatka oli kokonaisuudessaan onnistunut ja antoi uusia ajatuksia opetuksen kehittämiseen. Matka sujui tyypilliseen tapaan, matkalaukut päätyivät eri paikkaan kuin niiden omistajat, etunimi ja sukunimi oli sekoitettu, joten hotelli ei tunnistanut matkalaisia. Onneksi Glasgowssa oli hyviä kauppoja.
Viikon aikana tutustuimme innostaviin persooniin, joiden kanssa oli mielenkiintoista keskustella ja jakaa kokemuksia. Paljon oli yhtäläisyyksiä, samoja haasteita, mutta erojakin löytyi. Simulaatiokeskukseen tutustuminen oli hieno kokemus, joka antoi ajatuksia uuden Kotkan kampuksen suunnitteluun. Ylpeys omasta työstä ja toiminnasta oli selvästi aistittavissa.
Glasgown kulttuuriin ja historiaan tutustuimme kiertoajelulla. Kelvingrove Art Gallery and Museumissa kuvattiin kansallis- ja paikallishistoriaa. Kaupungissa näkyi selvästi vanha kukoistuksen ajan rakennuskulttuuri ja toisaalta köyhtyneen teollisuuskaupungin leima. Kaupunki on aktiivisesti pyrkinyt kehittämään matkailua ja muuttamaan kaupunkikuvaa teollisuuskaupungista kohti ihmisten kaupunkia. Jälleenrakennus ja korjaustyöt kaupungissa ovat mittavia, tämä näkyi selvästi kaupunkia kierrellessä ja huputettuja taloja katsellessa.
Kotimatka sujui kuten menokin, tyypilliseen tapaan sykkeennostoharjoituksissa. Lento olivat myöhässä, mistä syystä matka Amsterdamin lentokentän läpi tapahtui reippaasti juosten. Shoppailut ja matkamuistojen hankinta jäivät siis ohjelmasta pois. Hyvä reissu!