Keskustelun jälkeen työllisyyskoordinaattori jäi pohtimaan sitä, kuinka kapeasti jopa ohjauksen ammattilaiset saattavat lähestyä työnhakijan osaamisen ulottuvuuksia. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että kaikki osaaminen on merkityksellistä, kun työnhaun yhteydessä määritellään hakijan taitoja.
Moni on osaamiselleen sokea, etenkin jos se ei rakennu perinteisesti tutkintojen ja laajan työkokemuksen kautta. Mikäli työttömyys horjuttaa kuvaa itsestä, ammatillinen identiteetti unohtuu tai sen kehitys pysähtyy, työnhakija tarvitsee tukea.
Mitä pitkittynyt työttömyys sisältää?
Useat tutkimukset ja raportit kertovat pitkäaikaistyöttömien kasaantuneista terveyshaasteista, alueellisista eriarvoistumisesta, mielenterveys- ja päihdeongelmasta sekä alemmasta koulutustasosta.
Vaikka työllistymistä tukevia palveluita on lisätty, ne vaikuttavat varsin heikosti. Pitkään työttömänä olleista työnhakijoista 70-87%:lla on monen tasoisia ja useita toisiinsa kytkeytyneitä työllistymisen esteitä. Niihin liittyy myös sosiaalista syrjäytymistä.
Poliittisessa keskustelussa kuulee kovin yksinkertaistettuja käsityksiä siitä, mitä työtön työnhakija tarvitsee palatakseen takaisin työelämään. Myös julkisessa keskustelussa työttömiä tarkastellaan ohuesti: usein työllistymiseen esteenä nähdään lähinnä ryhdin puute. Työttömyys on kuitenkin moniulotteisempi haaste, jota ei pelkistetyillä keinoilla ratkaista.
Tällä hetkellä tavoitellaan kunnianhimoisesti 80%:n työllisyysastetta. Mitä lähemmäksi tätä prosenttilukua päästään, sen haastavammaksi ohjauksen palvelutarpeet käytännössä käyvät.
Miksi identiteettiä pitäisi määritellä uudelleen?
Työ määrittelee ihmisen identiteettiä ja itsetuntoa merkittävästi. Jos työttömyys vie paikan työyhteisössä, myös ammatillinen identiteetti kärsii. Nuori ei tuota paikkaa ole ehkä ehtinyt edes saada.
Työelämän ulkopuolelle joutuminen saattaa eristää sosiaalisesti ja työttömyyden pitkittyminen heikentää itsetuntoa ja -luottamusta. Työttömyyden tuomat taloushaasteet aiheuttavat syyllisyyttä ja häpeääkin.
Parhaimmillaan työttömyys rohkaisee uusien mahdollisuuksien etsimiseen ja piilossa olevien identiteetin osien identifioimiseen.
Toisaalta työttömyys voi tarjota tilaisuuden uudelleenarvioida omaa identiteettiä ja tulevaisuuden tavoitteita. Asiakastyössä ammattilaiset kohtaavat myös ihmisiä, joille työttömyys tarkoittaa tilaisuutta vaihtaa alaa. Parhaimmillaan työttömyys rohkaisee uusien mahdollisuuksien etsimiseen ja piilossa olevien identiteetin osien identifioimiseen. Se saattaa jopa auttaa tunnistamaan yllättäviäkin taitoja ja vahvuuksia.
Tilastollisesti tehokkaimpia ja myös edellä mainittua työllisyystavoitetta edistäviä työttömien palveluja ovat olleet työhönvalmennus sekä omaehtoinen opiskelu. Tarvitaan kuitenkin tiivistä moniammatillista tukea, jotta pitkään työttömänä ollut hyötyy valmennuksesta tai hakeutuu opiskelemaan uutta ammattia.
Jo ennen valmennusta työpajalla järjestettyyn kuntouttavaan työtoimintaan osallistuminen voi vahvistaa sosiaalista tilannetta ja pohjustaa jatkosuunnitelmia.
Mistä muodostuu kuva itsestä?
Vahvemman itsetunnon ja uuden ammatillisen identiteetin rakentamiseen ei ole pikakaistaa. Painolastina kulkevat ikävät muistot opiskeluajasta: oma huono koulumenestys, keskeytymiset ja jopa yksittäisten opettajien tai läheisen aikuisen ajattelemattomat tokaisut. Kukapa meistä ei olisi joskus määritellyt itseään myös sanomalla kuinka huono on liikunnassa, matematiikassa tai kielissä.
Epäonnisten nuorten ensimmäiset kesätyökokemukset ovat saattaneet traumatisoida ja vanhempana aikuisena yt-neuvottelujen perään tullut irtisanominen nakertaa itsetuntoa. Ammatti-identiteetti heikentyy ja tunne omasta osaamisesta kapeutuu. Samalla saattaa vahvistua rajoittava uskomus siitä, ettei uutta enää opi eikä omassa iässä uutta ammattia kannata hankkia.
Te24-uudistus muuttaa työllisyydenhoidon kentän vuoden 2025 alusta aina viranomaistyötä myöten. Valtiolta kunnille siirtyvät TE-palvelut haastavat asiakasohjauksen, sillä palvelut halutaan lähemmäs työnhakijoita. Lain mukaisen viranomaistyön laadun pitää säilyä ennallaan.
Yhtenä tavoitteena on vähentää asiakkaita yhtä viranomaista kohti: se vapauttaisi resursseja yksilölliseen ohjaukseen. Osa asiakkaista ei tarvitse työttömyyden aikana juuri lainkaan tukea. Koska he löytävät helposti seuraavan työnantajan, kevyempi ohjaus riittää. Työttömyyden pitkittymisen kanssa painivien asiakkaiden tilanne ja tarve vaatii sen sijaan isompaa huomiota.
Luovat menetelmät ohjauksen välineenä
Tässä muutoksessa onkin hyvä miettiä virkailijoiden ulottuvilla olevia ohjausmenetelmiä. Jo alkuhaastattelussa pyritään tunnistamaan asiakkaan kiinnostuksen kohteet, tulevaisuuden haaveet ja tavoitteellinen polku kohti työelämää. Mitä jos niitä ei löydykään pelkän haastattelun keinoilla? Asiakasohjaukseen on niukasti aikaa ja lain velvoittamia läpikäytäviä asioita paljon. Tilaa vapaalle ohjaukselle jää vähän.
Ohjaustehtävissä työskentelevillä on yleensä paljon osaamista laadukkaasta vuorovaikutuksesta, luottamuksen rakentamisesta, läsnäolon ja kuuntelemisen taidoista sekä ymmärrys ohjaajan vastuista ja velvollisuuksista. Ohjauksen tulisi edistää onnistumisia ja työnhakijan päätöksentekoa. Myös unelmat tarvitaan selkeiden ja mitattavien tavoitteiden rinnalle. Aina pelkkä keskustelu ei kuitenkaan vie tavoitteisiin.
Erilaiset luovat menetelmät voivat vahvistaa viranomaisen ja asiakkaan välistä dialogia ja toimia vaikkapa ohjattavan elämään vaikuttavien päätöksien ja valintojen apuna. Kun ohjattava saa tutkia turvallisessa ilmapiirissä tunteitaan ja ajatuksiaan vaikkapa visualisoiden niitä, löytyvät yleensä hänen kannaltaan parhaat ratkaisut.
Taidelähtöisten menetelmien käyttö osana urasuunnittelua on testattu mm. Xamkin Peliklaani-hankkeen aikana. Mikä minusta tulee isona? -valmennuksessa hyödynnettiin onnistuneesti luovia menetelmiä ja soveltavaa taidetta urasuunnittelussa. Perinteistä poikkeava ohjaus yllätti niin ohjattavat kuin ohjaajatkin ja toi uusia ajatuksia kovin perinteiseksi mielletyn uraohjauksen maailmaan.
Luovien menetelmien avulla asiakkaan ajatukset itsestä, osaamisesta ja omista kyvyistä vahvistuivat. Rohkeus tunnistaa uudella tavalla omaa osaamista ja kytkeä se ammatillisiin unelmiin johti asiakkaat jopa yllättäviin uraratkaisuihin.
Kun näitä kokemuksia peilaa työyhteisöille ja yrityksille suunnattuun Etänä ja livenä – luovat menetelmät työhyvinvointia edistämässä -hankkeen toimenpiteisiin, havaintoihin ja osallistujakokemuksiin, muotoutuu kuva asiakkaan motivaatiota vahvistavasta, innostavasta ohjaustavasta.
Luovat menetelmät voisivat vahvistaa työttömyydestä työelämään palaavan ihmisen ammatillista identiteettiä ja ajatusta itsestä työyhteisön jäsenenä. Tulevaisuudessa työllisyydenhoidon ammattilaisen viranomaisroolin tulisikin kehittyä yhä enemmän ohjaajaksi, joka yhdistää lain vaatimaa sisältöä, rationaalista ajattelua, unelmia ja tavoitteita uudenlaisen ohjauksen keinoilla.
Tämä edellyttää ohjausosaamista, joka voi hyödyntää luovia menetelmiä. Parhaimmillaan se tukee asiakkaiden minäpystyvyyttä ja kasvattaa kohti täysvaltaista, hyvinvoivaa työyhteisön jäsenyyttä jo ennen työllistymistä.