Kuka on Viktor Papanek?
Viktor Papanek (1923 Wien – 1998 Lawrence, Kansas) oli itävaltalainen teollisen muotoilun professori, muotoilija, opettaja ja kirjailija. Hän oli taustaltaan juutalainen. Hänen isänsä omisti Wienissä herkkukaupan. Teini-iässä Papanek kävi englantilaista sisäoppilaitosta, ja kun vuonna 1939 natsit liittivät Itävallan Saksaan, hän emigroitui USA:han.
Uudessa kotimaassaan hänen ansaitsi ensin elantonsa antamalla saksan kielen tunteja New Yorkin YMCA:ssa (Nuorten miesten kristillinen yhdistys). Vuoden 1939 New Yorkin messuilla hän sai ensimmäiset ideansa muotoilusta tärkeänä demokratian muotona.
Vuonna 1940 hän perustikin New Yorkiin Design Clinc -nimisen muotoilutoimiston, jonka kantavana ideana oli suunnitella kolmansien maiden kansalaisille elämää helpottavia tuotteita kyseisissä maissa saatavilla olevista materiaaleista.
Opintiensä muotoilijana Papanek avasi opiskelemalla arkkitehtuuria Frank Lloyd Wrightin Arizonassa sijaitsevassa yksityisessä koulussa, Taliesin Westissä, jonka jälkeen hän muutti takaisin New Yorkiin opiskelemaan muotoilua The Cooper Union for the Advancement of Science and Art -yliopistossa. Siellä hän sai valmiiksi kandidaatin tutkintonsa. Maisteriopinnot hän teki MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology). MIT:ssä hänen erityisen kiinnostuksensa kohteena oli luova insinööritaito. (Viktor Papanek… 2021; Papanek foundation s.a.)
Uransa alussa Papanek työskenteli hetken kaupallisen teollisen muotoilun parissa, mutta siirtyi nopeasti tekemään ei-kaupallisia projekteja, joiden rahoittajina toimivat muun muassa UNESCO (United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization) ja WHO (World Health Organization). Myös esimerkiksi Volvon kanssa hän teki yhteistyötä suunnitellessaan inva-taksia.
Papanekin muotoilufilosofiasta
Papanekin muotoilufilosofian ytimenä on, ettei hän hyväksynyt tarpeettomien esineiden suunnittelua. Hän piti kaikkea ympäristölle ja sitä myötä myös ihmiselle vahingollista suunnittelua turhana. Hänen muotoilunsa oli hyvin ratkaisukeskeistä. Hänen näkemyksensä mukaan kaikilla tuotteilla tulee olla selkeä tarkoitus, eli tuotteen tulee olla tarpeellinen käyttäjälleen, tai muutoin se on turha. Hän esitti voimakasta itseisarvoisesti kauniiden design-tuotteiden kritiikkiä sekä vastusti kuuluisien muotoilijoiden henkilöpalvontaa, mikä on paradoksaalista, sillä myöhemmin hän itse oli inspiraation ja ihailun lähde lukuisille suunnittelijoille.
Ylen Elävässä arkistossa on kuunneltavissa kiinnostava keskustelu vuodelta 2006, jossa professori Yrjö Sotamaa, muotoilija Harri Moilanen ja arkkitehti Juhani Pallasmaa keskustelevat Papanekista.
Sotamaa nostaa ohjelmassa esiin yhteistyönsä useaan otteeseen Suomessakin vierailleen Papanekin kanssa ja korostaa, että Papanekin vahvuus oli ratkaista yhteiskunnallisia ja ihmisten elämään liittyviä ongelmia suunnittelun avulla. Hän pyrki suunnittelemaan tuotteita sellaisiin tarpeisiin, joita muut eivät olleet huomioineet. Hänen suunnittelumittakaavansa oli aina realistinen ja kohteen tarpeen mukainen; hän ei palvellut kulutusyhteiskuntaa, eikä kaupallinen massatuotanto ollut hänen suunnittelunsa tähtäimessä.
Papanekin voi katsoa olleen siinä mielessä anti-designeri, että esteettiset tavoitteet olivat hänelle toissijaisia toimintaperiaatteiden ollessa suunnittelun keskiössä. Hän esimerkiksi suunnitteli kulkuvälineen, radion ja tv:n kolmannen maailman olosuhteisin, näissä maissa saatavilla olevista raaka-aineista yhteistyössä UNESCOn kanssa. Tässä mielessä hän on lähempänä keksijää kuin muotoilijaa.
Vaikka Papanek karttoikin poliittisia kannanottoja ja yhteiskunnallista toimijuutta, hän oli kuitenkin sitä mieltä, että suunnittelun avulla pitäisi ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia.
Näin hänen toiminnastaan tuli hänen tahtomattaankin yhteiskuntakriittistä ja poliittisesti kantaaottavaa. Merkille pantavaa on myös, että hänen laitteensa olivat usein juuri idean tasolla toimivia, ikään kuin malliesimerkkejä, eivät niinkään laajemmin merkittäviä muotoilutuotteita. (Ks. Aikamme profeettoja… 2006.)
Yksi Papanekin kantavista ajatuksista oli suunnittelun poikkitieteellinen luonne. Yhteiskunnan toimimattomat kohdat, joiden toimivuuteen muotoilun avulla voidaan vaikuttaa, löydetään eri ammattiryhmien ja tieteenalojen välisellä yhteistyöllä. Nykyään voidaan sanoa, että näitä ongelmia ratkaistaan yhteissuunnittelun avulla, joten Papanekia voidaan tässä mielessä pitää myös palvelumuotoilun varhaisena ideoijana. (Ks. Aikamme profeettoja… 2006.)
Nykynäkökulmasta ajateltuna yksi kiehtovimmista Papanekin ideoista oli ajatus esineettömästä suunnittelusta. Kun jotakin suunnittelun kohteena olevaa asiaa tarkasti mietitään, saattaa suunnittelukohde kadota kokonaan. Saattaa käydä niin, että esinettä ei tarvitse lainkaan tehdä, sillä sen tarve voi osoittautua turhaksi, kun ratkaisu tarpeeseen löydetään esimerkiksi toiselta ammattialueelta. Tämänkin vuoksi eri alojen välinen suunnittelu on erittäin tärkeää.
Maapallon raaka-aineiden käytön kysymykset nousevat tämän idean myötä keskiöön – ja niiden keskeinen asema on vain korostunut ajan kuluessa.
Suunnittelun ja tavaratuotannon kysymyksissä koko ajan räikeämmin on tullut näkyviin se, että raaka-aineita tuhlataan teollisuus- tai jälkiteollisissa maissa, kun taas kolmansissa maissa niitä ei ole tarpeeksi edes perustarpeisiin.
Nämä ongelmat ovat ajan kuluessa vain korostuneet: eettisesti arveluttavaa suunnittelua ei tulisi lainkaan tehdä ja suunnittelijoilla ja valmistajilla tulisi olla maailmanlaajuisesti yhteisesti hyväksytyt päämäärät, kuten energia- ja materiaalivarantojen jakautuminen tasaisesti, ja niiden tuhlaamattomuus. Kuten jo Papanek 70-luvulla nosti esiin, on tiedonvälityksellä tässä maailman tasa-arvoistumisessa tärkeä rooli. (Ks. Aikamme profeettoja… 2006.) Internetin ja some-maailman aikakautena tämä on todella osoittautunut todeksi.
Papanekin funktioanalyysi
Papanek on edelleen tärkeä muotoilualan auktoriteetti ja hänen luomansa funktioanalyysi on hyvä ja selkeä tuotteiden toimivuuden analyysimalli. Muotoilun opiskelijoille funktioanalyysia opetetaan tutkimusmenetelmänä, jonka avulla suunniteltavaa tuotetta voidaan tarkastella vastuullisesti ja kokonaisvaltaisesti.
Funktioanalyysiin voi tutustua tarkemmin Xamkin emerita yliopettaja Sinikka Ruohosen aihetta käsittelevässä artikkelissa.
Papanekin funktioanalyysia voi soveltaa myös muiden suunnittelualojen kuin muotoilun tutkimusmenetelmänä. Kaiken kaikkiaan Papanekin uraauurtavasta ja siltoja eri elämän alueiden välille rakentaneesta ajattelusta on monialaisesti hyötyä – ja siitä on tärkeää olla tietoinen.