Kun sairaanhoitajakoulutuksen 60 -vuotisjuhlaa vietettiin juhlaseminaarin muodossa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Kotkan kampuksella 20.9.2017, olivat sekä oppilaitos että sairaanhoitajakoulutus kokeneet vuosikymmenien saatossa monia muutoksia. Juhlaseminaariin osallistui noin 70 henkilöä ja mukana oli nykyisiä ja entisiä opiskelijoita, opettajia ja työelämän yhteistyökumppaneita. Kunniavieraina seminaarissa olivat vuonna 1957 sairaanhoitajakoulutuksen Kotkassa aloittaneet sairaanhoitajat.
Juhlaseminaariin oli kutsuttu puhumaan THT, professori Elina Haavisto sekä TtT, dosentti Mikko Saarikoski Turun yliopistosta. Molemmat luennoitsijat ovat valmistuneet Kotkasta sairaanhoitajiksi ja luoneet sen jälkeen arvostetun ammatillisen ja tieteellisen uran. Heidän lisäkseen oman tervehdyksen seminaariin toi Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carean johtajaylihoitaja Pia Rantamäki.
Ohjattu harjoittelu on keskeistä sairaanhoitajaksi kasvussa
Sairaanhoitajakoulutuksen tuottaman osaamisen tärkeänä osa-alueena on opiskelijoiden ohjattu harjoittelu sosiaali- ja terveydenhuollon erilaisissa yksiköissä. Siellä tapahtuu hoitotyön taitojen oppimisen lisäksi suuri osa opiskelijan ammatillisesta kehittymisestä opiskelijan, ohjaavan sairaanhoitajan ja opettajan muodostaman yhteisen ohjaussuhteen kautta.
TtT, dosentti Mikko Saarikoski on kehittänyt kliinisen oppimisympäristön ja ohjauksen evaluaatiomittarin vuosina 1998 – 2009. Myös kansainvälisesti laajassa käytössä oleva mittari tunnetaan nimellä CLES-T. Mittarissa on mukana oppimisympäristön ja ohjaussuhteen lisäksi myös ohjaavan opettajan toiminnan arviointi. Arvioinnin tekevät harjoittelujaksolla olleet opiskelijat jakson lopussa.
Henkilökohtaisen ohjaavan sairaanhoitajan rooli on erittäin tärkeä opiskelijan ammatti-identiteetin kehittymisessä, sillä ohjaajat toimivat useiden tutkimustulosten mukaan opiskelijan ensisijaisina roolimalleina. Opiskelijan henkilökohtaisen ammatti-identiteetin muodostavat käsitykset siitä, mikä minä olen sairaanhoitajana, miten näkee oman sairaanhoitajuuden ja millaisena näkee itsensä hoitaja-potilas-suhteessa. Henkilökohtaisen ammatti-identiteetin lisäksi opiskelijan on ymmärrettävä hoitotyön kollektiivinen ja yhteisöllinen taso.
WHO:n mukaan maailmassa on noin 20 miljoonaa sairaanhoitajaa.
WHO:n mukaan maailmassa on noin 20 miljoonaa sairaanhoitajaa. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ns. kehittyneissä maissa työskentelee yhtä lääkäriä kohden 4-5- sairaanhoitajaa. Sairaanhoitajalla on myös globaalisti arvoituna tärkeä ja ainutlaatuinen rooli hoitotyössä.
Sairaanhoitajakoulutuksen historiaa ja tulevaisuutta
THT Elina Haavisto toi omassa esityksessään esille sairaanhoitajakoulutuksen kehityksen vaiheita 1960-luvulta tähän päivään ja tulevaisuuteen. Koulutus 1960-luvulla perustui luento-, seminaari- ja käytännönopetukseen koululla ja sairaaloissa. Keskeisinä kouluttajina toimivat opettajat, lääkärit ja hoitajat. Opetuksen sisältö muodostui terveydenhuollosta, sairaanhoito-opista, potilaan kokonaishoidon, ohjaamisen ja ryhmätyön opinnoista.
Nykyisin koulutuksessa pääpaino on näyttöön perustuvan tiedon käytössä, simulaatio-oppimisessa, digitaalisuudessa ja yhteisöllisessä oppimisessa autenttisissa, simulaatio- ja digitaalisissa ympäristöissä. Kouluttajina toimivat opettajien lisäksi edelleen lääkärit ja hoitajat, mutta mukaan ovat tulleet myös mm. kolmas sektori, yritysten edustajat ja kokemuskouluttajat. Sairaanhoitajan minimiosaamiseen on määritelty valtakunnallisesti tavoitteet ja sisällöt sekä otettu huomioon alueelliset tarpeet.
Opetukseen tulevat mukaan virtuaalinen, lisätty ja yhdistetty todellisuus, hyötypelit ja robotiikka.
Tulevaisuuden koulutuksessa edellisten asioiden lisäksi korostuu teknologisuus, digitaalisuus ja tiedon hallinnan ohjaaminen sekä osallistaminen. Opetukseen tulevat mukaan virtuaalinen, lisätty ja yhdistetty todellisuus, hyötypelit ja robotiikka. Opetuksen sisällöissä korostuvat osaamisen yhdistäminen, uudenlaiset palvelujärjestelmät ja sairaudet. Kouluttajina toimivat laajasti kansalliset ja kansainväliset asiantuntijajoukot ja kumppanuus korostuvat. Myös sosiaalisen median merkitys oppimisessa lisääntyy.
Sairaanhoitajuus uuden ajan kynnyksellä
Johtajaylihoitaja Pia Rantamäki keskittyi omassa esityksessään suomalaisen yhteiskunnan nykypäivään ja tulevaisuuteen sekä sairaanhoitajien koulutuksen ja toimintaympäristön muutokseen. Väestön terveys on parantunut monella osa-alueella. Mm. työikäisten kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin, alkoholin kokonaiskulutus sekä tupakointi ovat vähentyneet. Yleisimpinä kuolinsyinä ovat erilaiset pahanlaatuiset kasvaimet ja lisääntynyt matkailu on edesauttaa erilaisten tartuntatautien leviämistä.
Sairaanhoitajan rooli terveyden edistämisessä, sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on tärkeä. Julkisuudessa on puhuttu paljon sairaanhoitajien siirtymisestä muihin ammatteihin ja työtehtäviin. Tilastojen mukaan kuitenkin 92 % sairaanhoitajista on edelleen oman alan töissä.
Robotisaatio, digitalisaatio ja automaatio muuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut osaksi elinympäristöä ja vapauttavat sairaanhoitajat rutiinitöistä.
Tulevaisuudessa työikäinen väestö vähenee ja ikääntyneiden osuus edelleen kasvaa. Vuonna 2010 työssä olleista sairaanhoitajista on eläköitymisen vuoksi poistunut työelämästä yli 40 % vuoteen 2025 – 2030 mennessä. Kymenlaakson alueella tämä tarkoittaa lähes 300 sairaanhoitajaa. Robotisaatio, digitalisaatio ja automaatio muuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut osaksi elinympäristöä ja vapauttavat sairaanhoitajat rutiinitöistä.
Pia Rantamäki toi esille tulevaisuuden työelämän tarpeisiin kuuluvia osaamisalueita. Niiden mukaan koulutuksesta valmistuu sairaanhoitajia, jotka seuraavat muualla yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuvaa kehitystä, ovat kansainvälisiä ja moraalisesti rohkeita, käyttävät työssään parhaaseen mahdolliseen näyttöön perustuvia käytäntöjä, hyödyntävät digitalisaation mahdollisuudet, soveltavat tietojaan, taitojaan ja osaamistaan yksilöllisen palvelun tuottamiseksi, toimivat hoitajina, terveystiedon tulkitsijoina, valmentajina, vierellä kulkijoina ja kuuntelijoina, kunnioittavat ja arvostavat omaa ja kollegoidensa toimintaa, ovat aktiivisia ja osallistuvia kehittäjiä ja omaavat kyvyn kehittyä ja uudistua.
Juhlaseminaarin anti oli monipuolinen ja ajatuksia herättävä. Sairaanhoitajakoulutuksen on kehityttävä jatkuvasti yhdessä muun yhteiskunnan ja globaalin kehityksen kanssa. Koulutamme nykyään sairaanhoitajia hyvin erilaiseen toimintaympäristöön kuin 60 vuotta sitten, ja tulevaisuus tuo yhä uusia haasteita sairaanhoitajan osaamiselle.
Hoitotyön ydin ei kuitenkaan ole muuttunut. Hoitotyössä on edelleen keskeistä reflektiivinen prosessi, mikä tapahtuu sairaanhoitajan ja potilaan välillä. Tämä vaatii muuttuvassa hoitotyön ympäristössä kaiken muun osaamisen lisäksi hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja ja herkkyyttä kuunnella ja kuulla. Kyky potilaan empaattiseen kohtaamiseen on edelleen olennainen osa sairaanhoitajan osaamista.