Työelämässä tapahtuva harjoittelu on merkittävässä osassa hoitotyön koulutuksessa ja hoitotyössä tarvittavien tietojen ja taitojen oppimisessa. Harjoittelujen ohjaukseen ja harjoitteluympäristöjen kehittämiseen tarvitaan uusia näkökulmia, koska sairaan- ja terveydenhoidon kehitys ja muutokset ovat luoneet tilanteen, jossa osaamisen vaatimukset täyttävien harjoittelupaikkojen määrä on vähentynyt opiskelijamäärään nähden. Harjoitteluja ohjaavien opettajien rooli on Suomessa muuttunut nopeasti ja johtanut tilanteeseen, jossa koulutusorganisaatioiden ja työelämän välinen yhteistyö ovat vähentynyt. Terveysalan opettajilla on haasteita kliinisten taitojen ja harjoittelujen ohjaajilla ohjaustaitoja ylläpitämisessä.
Matkan tavoitteena oli jakaa kokemuksia sekä saada uusia ideoita hoitotyön koulutuksen kliinisen harjoittelun toteutukseen. Tavoitteena oli myös tutustua digitaalisiin harjoittelun organisointi- ja arviointimenetelmin ja myös digitaalisten menetelmien käyttöön opetuksessa.
Viikon ohjelma oli tiivis ja monipuolinen Dundeen kauniissa historiallisessa kaupungissa. Hoitotyön koulutuksesta vastaavat ja erityisesti yliopettaja John Lee olivat laatineet erinomaisen ohjelman, joka mahdollisti tavoitteiden toteutumisen suunniteltua laajemmin. Opettajavaihdon aikana jaettiin tietoa ja kokemuksia molempien tahojen käytännöistä ja todettiin eroja mutta enemmänkin samankaltaisuuksia.
Harjoittelujen koordinointi
Harjoittelujen koordinoinnissa Dundeen yliopiston hoitotyön koulutuksessa (School of Nursing and Health Sciences) ja Xamkin Terveysalan ja ensihoidon koulutusyksikössä on erilaiset käytännöt ja harjoittelujen viikko- ja tuntimäärät ovat myös erilaisia. Haasteiden todettiin olevan yhteisiä, koska terveydenhuollon organisaatiorakenteet ovat muuttuneet niin, että perinteisistä sairaalaharjoittelupaikoista on pulaa sekä Suomessa että Skotlannissa. Mahdollisuudet uusien harjoitteluympäristöjen ja harjoittelujen toteuttamistapojen löytymiselle ovat kuitenkin olemassa. Tämä edellyttää koulutus- ja harjoitteluorganisaatioilta suunnitelmallista yhteistyötä. Dundeessa harjoitteluun sopivien paikkojen vähyyden vuoksi joutuvat opiskelijat kulkemaan jopa 400 km päähän ylipistosta. Harjoittelut pyritään järjestämään tasapuolisesti niin, että kaikki joutuvat tekemään yhtä monta harjoittelua kauempana, jos ei paikkaa ole saatavilla Dundeesta tai sen läheisyydestä.
Skotlannissa harjoittelupaikkoista sopiminen tapahtuu koulun ja harjoittelupaikan välillä ”käsityönä”. Tätä työtä heillä tekee useampi työntekijä. Judith Angus opetuksen palveluista esitteli kollegansa kanssa massiivisia Excel-taulukoita, joissa opiskelijoiden harjoittelut koko opintojen ajalta olivat. Esittelin heille Suomessa kaikissa ammattikorkeakouluissa sosiaali- ja terveysalalla käytössä olevaa sähköistä harjoittelupaikkavarausohjelma Jobiilia. Tämä herätti kiinnostusta mutta myös kysymyksiä ja epäilyksiä sen soveltuvuudesta heille.
Harjoittelujen ohjaaminen ja arvioiminen
Tarkemmin opettajavaihdossa tutustuin mielenterveystyön opetukseen ja harjoittelujen ohjaamiseen. Opetusryhmät ovat suuria ja opetus tapahtuu pääosin luentojen ja ryhmätyöskentelyn yhdistelminä. Erilaisia digitaalisia työvälineitä hyödynnetään opetuksessa vuorovaikutuksellisuuden ja osallisuuden lisäämiseksi. Esimerkiksi Padlet-seinää hyödynnetään isojen ryhmien opetuksessa, jolloin mahdollisti opiskelijan aktiivinen osallistumine.
Harjoittelun ohjaavan opettajan työnkuva on erilainen kuin Suomessa. Ohjaava opettaja on hyvin vähän mukana harjoittelun ohjauksessa ja päävastuu ohjauksesta on harjoittelupaikkojen ohjauksesta vastaavilla sairaanhoitajilla, jotka ovat saaneet tähän koulutuksen. Opettajalla ei ole oikeutta päättää opiskelijan harjoittelun hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Tätä tapaa he pitivät ongelmallisena, koska opiskelijan kohtelu ei aina ole tasa-arvoista. Harjoittelu voidaan hylätä epäoikeudenmukaisin perustein. Toisaalta joskus opiskelijan harjoittelu hyväksytään, vaikka opettajan mielestä opiskelijan tavoitteet eivät ole täyttyneet. Opettajaan kuitenkin otetaan yhteyttä ongelmatilanteissa ja näitä tilanteita he ratkovat säännöllisesti puhelimitse tai käymällä harjoittelupaikassa.
Harjoitteluissa on jatkuva arviointi. Opiskelijan mukana harjoitteluissa on sama arviointikirja koko koulutuksen ajan. Heillä oli suunnitteilla arviointikirjan muuttaminen sähköiseen muotoon. Tässä opettajien mielestä on haasteita, koska arviointikirja on noin 400-sivuinen eikä kaikissa harjoittelupaikoissa ole ohjaajilla vielä valmiuksia toteuttaa sähköistä arviointia. Esittelin heille Xamkissa ensihoitajaopiskelijoiden perustason ja hoitotason ensihoidon harjoitteluissa ja Kotkan kampuksen sairaanhoitaja- ja ensihoitajaopiskelijoiden Hoitotyön ammatilliset perusteet harjoittelussa käytössä olevaa Workseed ohjelmaa. Vaihdoimme ajatuksia ja pelkojakin siirtymisestä digitaalisiin toimintamalleihin.
Harjoittelun ohjaajien kouluttaminen
Työelämän harjoittelujen ohjaajille suunnattua ohjausosaamiskoulutusta on tarjolla hyvin Skotlannissa. Harjoittelujen ohjaajille järjestetään 3 op ohjaajakoulutusta kuten Suomessakin. Koulutusorganisaation tehtävänä on koulutuksen järjestäminen ja kaikki ohjaustyötä tekevät ovat velvoitettu osallistumaan tähän koulutukseen. Suomessa ohjaajakoulutuksen käyminen ei ole pakollista. Vertailtaessa hoitotyön opettaja Sheila Douglasin kanssa koulutusten opintosisältöjä totesimme niiden olevan hyvin yhteneviä. Heillä ohjauskoulutus tapahtui verkossa mutta myös lähiopetusta oli osana koulutusta. Ohjauksen laadun seurantaan liittyen esittelin Suomessa käytössä olevaa CLES (Clinical Learning Environment Scale) -mittaria. Heillä ei ole käytössä vastaavaa mittaria, joten sovimme jatkavamme yhteydenpitoa ohjauksen laadun seurannasta.
Kokemusten yhdessä jakaminen
Tärkein tuliainen oli opettajien ja myös muun henkilökunnan tapaamisten yhteydessä muodostunut yhteenkuuluvuuden tunne. Keskusteluissa parhainta antia molemmille osapuolille oli se, että huomasimme käytäntöjen, haasteiden ja kehittämiskohteiden olevan enemmin samanlaisia kuin erilaisia. Molemmissa organisaatioissa on tavoitteena lisätä digitaalisia menetelmiä sekä opetuksessa että harjoittelujen ohjauksessa.
Tapasin Dundeessa myös opiskelijoita, jotka ovat olleet kansainvälisessä vaihdossa ja tehneet harjoitteluja Kymenlaaksossa eri harjoittelupaikoissa. Heidän kokemuksensa olivat erittäin myönteisiä. Viikon aikana tapasin myös tuttuja opettajia, joita on ollut opettajavaihdossa ja joiden kanssa olemme järjestäneet opiskelijoiden harjoitteluja Kymenlaaksossa jo parinkymmen vuoden ajan. Tutustuin myös uusiin hoitotyön opettajiin ja heidän kanssaan on mahdollista kehittää uusia yhteistyömuotoja, joista on hyötyä sekä opiskelijoille että opettajille.