Olin suunnitellut jo aikaisemmin venäläisen Postgraduate School of Nursing-yhteistyöoppilaitoksen kanssa opintojaksoon liittyvää tutustumismatkaa Venäjälle. Koulutusjohtajat Päivi Mäenpää ja Seija Aalto ehdottivat, että tutustumismatka toteutetaan syksyllä kokeiluluonteisesti halukkaiden kanssa, mutta jatkossa se olisi osa opintojaksoa, jota oppilaitoksemme voisi myös osin tukea.
Lehtori Jussi Hänninen tuli mielellään mukaan opintojakson tutustumismatkan suunnitteluun ja hän ehdotti, että matkaan voitaisiin kytkeä streamalaatio, jolloin hän voisi seurata omien opiskelijoidensa kanssa Kotkasta käsin käytännön harjoittelutilanteita, kun minä olen omien opiskelijoitteni kanssa Pietarissa. Jussi harjoitteli streamalaation teknistä toteuttamista kesän aikana kyseisen venäläisen oppilaitoksen kanssa.
Matkan ajankohta 21.-23.9.2017 määräytyi venäläisen oppilaitoksen toiveesta. Olimme perustaneet matkalle lähtevien oman sosiaalisen median -ryhmän, jossa sovimme matkan yksityiskohdista ja käytännön järjestelyistä. Sinänsä mielenkiintoista sopia tapaaminen asema-aulaan verkkokurssilaisten kanssa, kun ei tiedä, miltä ihmiset näyttävät ja millaisia he ovat luonteeltaan. Tapasimme toisemme kuitenkin avoimin mielin ja valmiina lähtemään kohti uutta seikkailua.
Samaan aikaan Pietarissa vietettiin Suomi 100-vuoden kunniaksi vuoden päätapahtumaa Kulttuurifoorumia, ja junassa oli monia kulttuurialan vaikuttajia mukana: ministereitä ja politikkoja, Ville Haapasalosta puhumattakaan. Pietarissa Suomen asemalla vilisi mustia autoja ja hienoja ilmapallokoristeita juhlan kunniaksi. Saimme odottaa jonkin aikaa, kunnes saimme taksin oppilaitokselle.
Oppilaitos sijaitsee melko kaukana keskustasta, metrolla sinne ei suoraa pääse, joten matkatavaroiden kanssa taksi on sujuvin vaihtoehto. Perillä meitä oli vastaanottamassa koulun edustajia. Kuulimme käytännön järjestelyistä, ruokailuista ja majoittumisesta oppilaitoksen omaan hotelliin.
Kuitenkin jo se, että sai pukea hoitajan työasun päälle ja toimia sairaalamaisissa olosuhteissa oli hyvin vaikuttavaa.
Ruokailun ja alkuselvitysten jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Moni ei ollut käynyt Venäjällä ollenkaan, joten ihmettelemistä riitti. Kuljimme lähinnä keskustassa ja tutustuimme päänähtävyyksiin: Verikirkkoon, Palatsiaukioon, Nevski Prospektiin ja sen liikkeisiin. Syksyn sää oli vielä lämmin ja terassillakin saattoi istua ja katsoa ihmisvilinää virvokkeita nauttiessa.
Perjantaina esittäydyimme venäjäksi venäläisille isännille ja meille esiteltiin oppilaitosta ja tutustuimme myös toiseen vierailijaryhmään, joka oli Kazakhstanista. Olimme sopineet myös Jussi Hännisen ja Kotkan kampuksen kanssa ajoista, jolloin käytännön harjoitustilanteet tapahtuisivat. Kazakhstanilaiset olivat myös mukana harjoituksissa.
Venäläiset järjestäjät antoivat ryhmällemme erilaisia käytännön hoitotilanteita, jotka välitettiin myös Kotkan opiskelijoille. Tilanteet koskivat esimerkiksi injektion antamista potilaalle. Potilaana toimi koko ajan ohjelmoitava nukke, joka voitiin ohjelmoida puhumaan eri kielillä. Tilanne kuvattiin ja välitettiin luokkahuoneisiin Pietariin ja Kotkaan. Jälkikäteen tilanne purettiin ja käsiteltiin yksityiskohtaisesti: mikä meni hyvin, mikä ei mennyt hyvin, oliko jotain kulttuurieroja jne.
Opiskelijamme kokivat tilanteet todella haastaviksi. Heidän antamassaan palautteessa toivottiin, että hoitotilanteet olisi annettu mietittäväksi jo aikaisemmin, nopeasti on vaikea reagoida ja vielä vieraalla kielellä. Venäjän kielen taitoa haluttiin kehittää tämän jälkeen vielä lisää. Kuitenkin jo se, että sai pukea hoitajan työasun päälle ja toimia sairaalamaisissa olosuhteissa oli hyvin vaikuttavaa. Opettajien antama palaute oli myös opettavaista ja kannustavaa. Kulttuurierot erityisesti hygieniakysymyksissä herättivät vilkasta keskustelua.
Harjoittelupäivän jälkeen otimme valokuvia ryhmistämme. Kazakhstanilaiset ihmettelivät, missä meidän lippumme ovat, heillä kun oli oman maansa lippuja käsissään. Lupasimme hankkia pienoislippuja seuraavalle kerralle. Saimmepa kutsun Kazakhstaniinkin!
Paluumatkalla totesimme, että matka oli todella onnistunut. Miten valikoituikaan niin hyvä porukka mukaan! Viimeisen illan balettikokemuskin oli monelle unohtumaton elämys!
Opiskelijoiden venäjän kielen ja kulttuurin tuntemus paranee ja myös valmius toimia omassa ammatissa monikulttuurisessa ympäristössä.
Vaikka emme tunteneet toisiamme ennakolta, yhteismajoitus ja muu kanssakäyminen toimi todella hyvin. Saimaan ammattikorkeakoulusta mukana oleva opiskelija toivoi jatkossa samankaltaista yhteistyötä. Olen samaa mieltä. Yhteistyötä kotimaisten ja venäläisten korkeakoulujen välillä on ehdottoman tärkeää jatkaa. Opiskelijoiden venäjän kielen ja kulttuurin tuntemus paranee ja myös valmius toimia omassa ammatissa monikulttuurisessa ympäristössä. Ehkä seuraavalla kerralla pääsemme tutustumaan myös oppilaitoksen vieressä olevaan sairaalaan.
Sitä ennen kyseisen oppilaitoksen opettajia sekä kazahstanilaisia vieraita on tulossa Venäjä-viikollemme vieraiksi Mikkeliin, Kouvolaan ja Kotkaan, jossa jatketaan streamalaatioharjoituksia.