Opetussuunnitelman mukaisesti tällä 2. vuoden sekä täydentävän osaamisen opintojaksolla käytiin läpi median ja mediakasvatuksen peruskäsitteistöä ja teoriaa, median merkitystä lasten ja nuorten elämässä, lasten ja nuorten mediakasvatuksen merkitystä digitaalisen medialukutaidon kehittäjänä ja osana kouluhyvinvointityötä. Lisäksi otimme tarkasteluun kriittisen ajattelun sekä pelikasvatuksen ja pelaamisen.
Kaikkea edellä mainittuja sisältöjä tarkasteltiin kouluhyvinvointityön viitekehyksestä, jolloin ”koulukuraattori mediakasvattajana” -teema muodostui opintojakson punaiseksi langaksi. Opintojakson aikana kaikki käsitelty materiaali ja esiin nousseet aihepiirit reflektointeineen palvelivat tämän opintojakson päätavoitteen kehittyneempää ymmärtämistä.
Kurssi oli räätälöity suoraan meille.
Opintojakso toteutettiin pääosin etäopiskeluna Kotkaan ja Kuusankoskelle sijoittuneiden opettajien sekä Savonlinnassa opiskelevan opiskelijaryhmän välillä. Opintojakso rytmittyi 2-3 viikon välisiin kohtaamisiin, jossa opettajajohtoiset osuudet ja opiskelijoiden ohjatut ryhmäkeskustelut vuorottelivat. Luentojen ja ryhmäkeskustelujen rinnalla opintojakso sisälsi reilusti ohjattua lukemista sekä kunkin kohtaamiskerran referointia ja reflektointia tätä jaksoa varten perustetuissa henkilökohtaisissa blogeissa.
Ohjattuun lukemiseen valikoidut tekstit toimivat tällä jaksolla ryhmäkeskustelujen pohjina. Tekstit olivat haastavia ja osa teksteistä vieraskielisiä. Opintojakson punaisen langan kannalta merkittävimmät tekstit liittyivät kasvatuksen paradoksiin (Herkman 2007), kriittiseen mediakasvatukseen (Herkman 2007; Buckingham 2020) sekä diginatiivin käsitteeseen (Prensky 2001) ja sen kritiikkiin (Kupiainen 2013).
Keskusteluoppiminen avasi uuden maailman oppimiseen
Edellä mainitun työskentelyn rinnalla, pienryhmiin jaetut opiskelijat, vierailivat työelämässä haastattelemassa siellä jo toimivia koulukuraattoreita. Haastattelut (8) toimivat realistisena työelämän peilauspintana kaikelle sille, mitä opintojakson aikana käsiteltiin. Haastatteluissa pyrittiin saamaan selville se, miten nykyiset kuraattorit näkevät mediakasvatuksen suhteessa omaan työhönsä. Haastatteluun saatiin kuraattoreita eri koulutustasoilta.
Haastattelujen kautta kävi selvästi ilmi, että käsitteenä mediakasvatus oli haastava ja vieras ja vasta kun sitä konkretisoitiin erilaisten mediataitojen kautta, se tuli näkyväksi omassa työssä. Useimmat haastatellut totesivat aluksi, ettei mediakasvatus ole heidän työtään, vaan opettajien. Haastattelujen edetessä kävi kuitenkin ilmi, että medioitumisen ja digitalisaation mukanaan tuomat ilmiöt olivat moninaisesti mukana kuraattorin työssä heidän asiakkaidensa – lasten ja nuorten – kokemusten ja haasteiden kautta.
Sattumalta kahteen kertaan haastatellun kuraattorin vastauksista näkyy selvästi se, että jo kertaalleen tehty haastattelu oli tehnyt mediakasvatuksen näkyvämmäksi haastatellulle itselleen. Tietoisuus mediakasvatuksen läsnäolosta oli lisääntynyt. Opettajien kannalta rohkaisevaa ja yllättävääkin oli se, kuinka omien opiskelijoiden mediakasvatustietoisuus tuli esille haastattelujen myötä. Se mitä haastateltu kuraattori ei aluksi nähnyt, oli koko ajan näkyvissä opiskelijoillemme.
Ryhmäkeskustelut tukivat ja syvensivät hyvin omaa oppimista ja pohdintaa aiheista, jotka mediakasvatuksen parissa usein ovat haastavia hahmottaa ja konkretisoida.
Media ja digitaaliset taidot kouluhyvinvointityössä- opintojakso ja sen kautta aikain ensimmäinen toteutus on myös monella tapaa erinomainen esimerkki tutkivasta oppimisesta.
Tutkiva oppiminen kuvataan (Hakkarainen et al. 2001) usein pedagogisena mallina, jolle ovat ominaisia tieteellisen tutkimuksen tapainen toiminta sekä pyrkimys kohteena olevan ilmiön parempaan ymmärtämiseen. Tutkivassa oppimisessa yksilöllinen tiedonhankinta saa peräänsä ryhmässä tapahtuvan löydetyn tiedon analysoinnin ja sitä kautta uuden tiedon sosiaalisen rakentamisen. Lisäksi oppimisen nähdään tapahtuvan spiraalimaisena prosessina niin, että opittavaa kohdetta rajataan ja tarkastellaan yhä syvällisemmin.
Tällä jaksolla uutta tutkivan otteen rinnalla korostui erilaisten ryhmien ja ryhmätoimintojen anti suhteessa kunkin opiskelijan yksilölliseen oppimiseen. Luentojen sekä itsenäisen työskentelyn ohessa kulkeneet pienryhmien keskustelut ja tiedon jakaminen mahdollistivat sen, että vaikeista ja haastavista aiheista saatiin irti monipuolista tietoa ja uusia näkökulmia. Oppimiskokemukset laajenivat. Tutkivalle oppimiselle ominainen spiraalimainen eteneminen näkyi siinä, kuinka samaan opintojakson fokukseen luotiin koko ajan uusia ja kiinnostuneita katseita erilaisista näkökulmista.
Pala palalta ja aihe aiheelta mentiin kohti loppua ja palapelin koontia, jossa huomasi, että tässähän on yksi kokonaisuus muodostunut.
Luentojen, ohjatun lukemisen, blogireflektioiden, ryhmäkeskustelujen sekä haastattelujen jälkeen voidaan syystä kysyä, mitä tällä jaksolla saatiin vastaukseksi suhteessa tärkeimpään kysymykseen koulukuraattorin roolista mediakasvattajana.
On aivan selvää, että mediakasvatus ei ole koulukuraattorin päätehtävä. Yhtä lailla on selvää, että erilaiset medioitumisen ja digitalisaation mukanaan tuomat ilmiöt tulevat osaksi kuraattorin työtä lasten ja nuorten nykyisen mediakulttuurin siivittämänä. Tietoisuus lasten ja nuorten mediakulttuurista ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koulukuraattorin tulisi väistämättä kulkea mediaan liittyvän teknologian aallon harjalla tai että hän olisi se sosiaalisen median aktiivisin ja suosituin julkaisija. Hänen suurin antinsa mediakasvatuksessa liittyy erityisesti kasvatukseen.
Parhaimmillaan koulukuraattorin käymissä yksilökeskusteluissa on kyse kahden asiantuntijuuden kohtaamisesta suhteessa erilaisiin mediataitoihin. Näissä tilanteissa ”diginatiivi” lapsi tai nuori kohtaa vähemmän ”diginatiivin” aikuisen ja heillä on molemmilla annettavaa toisilleen. Koulukuraattori on näissä tilanteissa se kokenut, kiinnostunut ja läsnä oleva aikuinen, jolla on kyky kysyä oikeita – kriittisiäkin – kysymyksiä ja tuoda esille vaihtoehtoisia näkökulmia. Kasvatuksen ja ohjauksen ammattilaisena edellä kuvattu mediakasvattajan rooli sopii sosionomille täydellisesti.
Tällä kurssilla onneksi kaikki oli toisin. Meitä opetettiin. Ohjattiin keskustelemaan, pohtimaan. Kannustettiin ajattelemaan ja kiinnostumaan.
Lainausmerkityt tekstit ovat suoria lainoja opintojaksopalautteesta.