Jokainen yritys haluaa menestyä, ja yleensä tämän edellytyksenä on työntekijöiden hyvinvointi. Jokainen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, mutta myös yrityksen on huolehdittava henkilöstöstään.
Työpahoinvointi tuottaa yritykselle kustannuksia lisääntyneiden sairauspoissaolojen kautta, kun yksikin sairauspoissaolopäivä voi maksaa yritykselle satoja euroja.
Työhyvinvointiin investointi puolestaan maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun hyvinvoivat työntekijät ovat innostuneempia, motivoituneempia ja tuottavampia töissään.
Perinteisiä työhyvinvoinnin mittareita ovat esimerkiksi sairauspoissaolot, henkilöstön vaihtuvuus, työtapaturmien määrä ja erilaiset työtyytyväisyyskyselyt.
Uudenaikaisempi keino mitata hyvinvointia ja stressin määrää on mitata sitä hyvinvointiteknologian avulla. Se kertoo objektiivisesti siitä mitä kehossa tapahtuu eri tilanteissa.
Mahdollisesti paras keino työhyvinvoinnin tai -pahoinvoinnin laajaan mittaamiseen olisi jonkinlainen yhdistelmä näistä kahdesta.
Työhyvinvointikyselyt subjektiivisina mittausmenetelminä
Erilaisia työkykyyn ja -tyytyväisyyteen liittyviä kyselylomakkeita on täytetty yrityksissä jo kauan. Perinteisten työpahoinvointia mittaavien negatiivisten mittareiden, kuten sairauspoissaolojen ja vaihtuvuuden, rinnalla on syytä käyttää myös työhyvinvoinnin positiivista vaikutusta yrityksen tulokseen kuvaavia mittareita.
Esimerkiksi Marko Kestin kehittämä ”Työelämän laadun indeksi” (QWL) on yhteydessä työn tuottavuuteen, ja se ottaa myös huomioon eri tekijöiden suhteellisesti erilaiset vaikutukset työhyvinvointiin.
Kerran vuodessa toteutettavien henkilöstökyselyiden lisäksi tarvittaisiin myös ketterämpiä pulssikyselyitä, että mahdollisiin työhyvinvoinnin muutoksiin voitaisiin reagoida nopeammin.
Esimerkiksi suomalainen Emooter on kehittänyt tieteeseen pohjautuvan virtuaalisen oppaan, joka auttaa ihmisiä ja tiimejä kehittämään työhyvinvointiaan reaaliaikaisesti viikoittaisten lyhyiden kyselyiden avulla.
Tutkimuksissa on myös todettu, että subjektiivinen arvio omasta hyvinvoinnista tai stressistä ei ole aina oikea, koska stressitason tunnistamiskyvyssä voi olla suurta vaihtelua eri henkilöillä. Esimerkiksi kyselyn ajankohta voi vaikuttaa vastauksiin, koska stressin kokemus voi vaihdella eri vuorokaudenaikoina ja eri tilanteissa. Vaihtelua voi myös olla eri yksilöillä siinä, miten he vertaavat kokemuksiaan toisiin tai omaan perustasoon. On myös vaikeaa itse määritellä, että mikä oikeastaan on ”normaali taso” hyvinvoinnissa tai stressissä.
Hyvinvointiteknologiat objektiivisina mittausmenetelminä
Objektiivisessa mittauksessa henkilön oma mielipide ei vaikuta mittaustulokseen. Tätä voidaan hyödyntää myös työhyvinvoinnin edistämisessä. Nykyään kuluttajille on tarjolla lukuisia erilaisia kannettavia laitteita, jotka mittaavat esimerkiksi liikkeitä, sykettä tai hermoston toimintaa hyvinvoinnin arvioimiseksi.
Tällaista hyvinvointiteknologiaa löytyy esimerkiksi älypuhelimista, rannekelloista ja sormuksista. Nämä mahdollistavat hyvinvoinnin jatkuvan mittauksen, mikä auttaa myös vapaa-ajan ja unen palauttavuuden arvioinnissa. Joissain tapauksissa on kuitenkin tärkeää osata myös arvioida kriittisesti näitä objektiivisia mittauksia verrattuna omaan subjektiiviseen kokemukseen.
Tällä hetkellä jatkuvaa ja pitkäaikaista stressin seurantaa voidaan tehdä sykevälivaihtelua tai ihon sähkönjohtavuutta mittaamalla.
Sykevälivaihtelu on kehon keino säädellä optimaalista verenkiertoa elimistössä, ja mitä enemmän vaihtelua sydämen lyöntien välissä on, sitä palautuneempi elimistö. Tällaisessa mittauksessa suomalainen Firstbeat on juuri lanseeraamassa uutta työhyvinvointipalvelua ja siihen liittyviä uusia työkaluja.
Ihon sähkönjohtavuus puolestaan kasvaa silloin, kun elimistö on stressaantunut ja sympaattinen hermosto aktivoituu. Nykyteknologialla tätä voidaan seurata reaaliaikaisesti esimerkiksi suomalaisella Moodmetric-älysormuksella.
Toimistotyöläisten työhyvinvointi koronakeväänä
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun CARVE-hankkeessa työhyvinvointia mitataan monipuolisilla kyselyillä ja hyvinvointiteknologialla, sekä edistetään työntekijöiden yksilöllisiin vuorokausirytmeihin perustuvan työn tuunauksen avulla.
Vuoden 2020 kevään aikana etelä-savolaisille toimistotyöläisille järjestettiin alkumittaukset tammikuussa ja loppumittaukset toukokuussa, jotka sisälsivät työpäivinä yhtäaikaisia tuntikyselyitä ja stressimittauksia hyvinvointiteknologialla. Mittausjaksojen välissä järjestettiin työn tuunausta edistäviä etätyöpajoja.
Työpäivänaikaisten tuntikyselyiden perusteella työntekijöiden stressi on vähentynyt kevään aikana, ja vastaavasti vireystila, mieliala ja suorituskyky töissä ovat jossain määrin parantuneet, kuten oheinen kaavio näyttää.
Toisaalta Moodmetricilla mitatuista arvoista näkyy, että hermoston virittyneisyys on keskimäärin lisääntynyt kevään aikana. Tämä voi olla merkki joko positiivisesta tai negatiivisesta aktivoitumisesta.
Mielenkiintoista on, miten näihin tuloksiin on voinut vaikuttaa yllättävä koronakriisi, sekä etätöihin ja muutenkin muuttuneisiin työolosuhteisiin sopeutuminen.
Loppujen lopuksi hyvinvointi on hyvin monen tekijän summa, ja siksi sitä on hyvä mitata monesta eri näkökulmasta.