Meillä Xamkissa opiskelijoita lähestulkoon hemmotellaan erilaisin palveluin. Opiskeluhyvinvointi tarjoaa moninaisia palveluita oman hyvinvoinnin tueksi. Opiskelijakunta mahdollistaa opiskelijan osallisuutta, yhteisöllisyyttä sekä vaikuttamismahdollisuuksia korkeakoulussa. Opiskelijayhdistykset elävöittävät opiskelijakulttuurin moninaisin värikkäin tapahtumin. Kirsikkana kakun päällä erilaiset hyvinvointia tukevat hankkeet, kuten OOO-hanke ja Äxöniä korkeakouluun –hanke. Kaikki edellä mainitut tahot – niin yhdessä – kuin erikseen pyrkivät tarjoamaan erilaisia palveluita, tapahtumia sekä tempauksia pitkin lukuvuotta. Ainoastaan yksi yhteinen ongelma toistuu tasaisesti: osallistujapula.
Jos Xamkin kaikilla kampuksilla on paljon tarjolla, niin missä ovat osallistujat? Haasteena niin meillä kuin muillakin ammattikorkeakoulujen toimijoilla on ollut, että opiskelijat eivät osallistu tarjottuihin tapahtumiin. Kuulostaahan se hienolle, jos korkeakoulun tarjonnassa on itsemyötätunnon online-ryhmä tai juoksukoulu, mutta jos kukaan ei osallistu, se on haastavaa järjestävälle taholle.
Opiskelijoiden tavoittamiseksi on tehty paljon. Tiedotetaan sähköpostilla, intranetissä, infotauluilla, tekstiviestillä, teamsin kautta, opiskelijakunnan somessa ja discordissa. Vai onko ongelma juuri siinä, että tiedottamisen kanavia on yksinkertaisesti liikaa? Tuleeko tietoa tyrkyttäenja liian monesta kanavasta? Jos aina tarjotaan vain tukea ja apua johonkin, tuleeko siitä hyvinvointiähky?
Tehokkaita viestinnän väyliä etsimässä
OOO-hankkeen yhtenä tavoitteena on löytää sellaisia sujuvia viestinnän väyliä, jotka tavoittaisivat mahdollisimman monia opiskelijoita. Ihan kaikkea ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa: eräs opiskelija toivoi, että voisiko asioista tiedottaa kaikille puhelinsoitolla. Muuten hyvä ajatus, mutta jos soitettavia on tuhansia, on toive mahdoton.
Kyse ei kuitenkaan aina ole siitä, etteikö tieto menisi perille. Opiskelijapalautteen mukaan on hyvin tiedossa, mitä kaikkea on meneillään. On kuitenkin haastavaa hahmottaa, mikä on niin sanottua korkeakoulun perustoimintaa, jos on aloittanut opintonsa korona-aikana. Osallistumisen kynnys hirvittää. Mistä opiskelija voi tietää, tuleeko sinne ketään muita, pitääkö olla edeltävää osaamista, onko liikuntaryhmän vetäjä joku superfitnessohjaaja, pitääkö tapahtumassa olla miten aktiivinen?
Siinä missä järjestäjä ajattelee, että tämmöistä on toivottu, osallistujalle pitäisi samalla olla kynnyksetön mahdollisuus osallistua.
Siinä missä järjestäjä ajattelee, että tämmöistä on toivottu, osallistujalle pitäisi samalla olla kynnyksetön mahdollisuus osallistua. Miten tässä voi onnistua? OOO-hankkeessa pohdimme, onko asioiden valmiiksi pilkkominen paikallaan vai millä muilla keinoilla poistamme kynnyksen. Ja millaista toimintaa todellisuudessa halutaan? Kuinka saadaan opiskelijoiden ajatukset kuulluiksi?
Aiemmat kokemukset ja palautteet paljastavat, että suosituimpia verkkotapahtumia ovat olleet sellaiset, joissa annetaan työkaluja oppimiseen ja opiskeluun. Korkeakoulun perusarjen rinnalla pitää ehkä olla sellaista aktiivista toimintaa, joka vie opintoja eteenpäin vinkki kerrallaan. Ja tosiaan, verkkotapahtumat. Muistatteko vielä sellaisia tapahtumia, missä ihmiset olivat paikan päällä esittelemässä jotakin? Ne eivät enää sellaisenaan toimi, pelkkä roll-up, kulho karkkia tai esitteet eivät enää riitä. Pitää olla tekemistä, elämyksiä kaikille aisteille -ja mahdollisimman vähän puhekontaktia.
Kuhinaa kampuksille
Kahden vuoden mittainen etäopiskelu on karistanut perinteiden pölyt kintuistamme. Moni korona-aikana aloittanut opiskelija pääsee vasta nyt tutustumaan kunnolla korkeakouluopiskelijana olemiseen. Näin ollen onkin ymmärrettävää, että joudumme luomaan uudestaan opiskelijakulttuurin kampuksillemme. Haasteeksi muodostuu vain se, miten saamme myös opiskelijat tietoiseksi opiskelijakulttuurista ja sen toimintatavoista.
Haluamme ottaa opiskelijat mukaan opiskelijakulttuurin elvyttämiseen ja samalla osallistaa myös heitä. Vain opiskelijoiden mukana syntyy kampuksille kuhinaa. Kunhan vain ensin tavoittaisimme heidät.